Markus Selinin Solar Filmsin menestys on perustunut vahvasti suomalaisiin aiheisiin – Hollywoodin sijaan elokuvaohjaaja valitsi helpomman tien: ”Miksi mä olisin pikkukala siellä?”

Markus Selin kättelee juontaja Jaajo Linnonmaan hyvästiksi ja astuu autoon. On tiistai-iltapäivä, Luokkakokous 3 -elokuvaa käsittelevä palaveri pidetty ja laaturavintola Savoyn uusi keittiömestari hyväksi havaittu.

Matka Nummelaan voi alkaa.

”Hyvin on Helsingissä avattu katuja tänä vuonna”, Selin, 59, sanoo kuvaajan luoviessa remonttien repimän keskustan halki kohti moottoritietä.

Sitä Nummelan ja Helsingin välillä aikansa jakava liikemies on sahannut jo vuosikymmeniä.

Selinin 1995 perustaman Solar Films -tuotantoyhtiön toimisto sijaitsee Lauttasaaressa.

Takavuosina hittielokuvista tunnetun tuottajan päivät jatkuivat usein Helsingin yössä.
Kulttuuri- ja urheiluväen silmäätekevien kanssa vietetyt lonkeronhuuruiset illat ruokkivat lööppejä ja kaupunkilegendoja. Milloin juotiin kilpaa hot shotteja, milloin tussattiin kantapöytään sammuneiden kasvoja. Kerran ongittiin merestä Ruotsin-laivalta tipahtanutta Samuli Edelmannia.

”Minulla oli vuosia, jolloin kävin ulkona yli 200 kertaa”, Selin muistelee.

Nyt pääkaupungin yöelämä lähinnä uuvuttaa häntä.

”Tykkään nähdä kavereita ja syödä hyvin, mutta jos musiikki on liian kovalla en vain jaksa sitä.”

Uusi elämäkerta on palauttanut mieleen vanhoja muistoja.

Helsingin Sanomien elokuvatoimittajan Veli-Pekka Lehtosen kirjoittama Markus Selin – Perustuu tositapahtumiin (Tammi) on huolellinen yhteenveto viihteen monialamiehestä.

”Lukiessa ensimmäinen fiilis oli, että hauskanpito ja sikailu ovat saaneet liian suuren osan. Mutta en sitten lähtenyt sensuroimaan mitään.”

Hauskanpidon lomassa Selin on myös tehnyt töitä.

Elokuvateatterin pitäjien poika oppi jo keskenkasvuisena lukemaan yleisön reaktioita.

Videoiden vallatessa maan kauppamies myi raflaavasti markkinoimiaan elokuvia niin tehokkaasti, että elokuvalehti Variety noteerasi saavutuksen.

”On parempi olla iso kala pienessä maljassa”, 23-vuotias Selin selitti bisnesvisiotaan amerikkalaislehdelle.

Vuonna 1982 Selin ystävystyi Los Angelesin elokuvamessuilla Renny Harlinin kanssa.

Kohta kaksikko tuotti amerikkalaisella Jäätävä polte -toimintaelokuvan, jossa jenkkinuoret joutuvat Neuvostoliiton vankileirille.

Patrioottinen action-paketti oli kuin suomettumisen ajalle heristetty keskisormi.

Elokuvatarkastamo kielsi elokuvan ”raaistavana” ja ”ulkopoliittisesti arveluttava” ja päästi sen teattereihin vasta vuoden viiveellä.

Viivästys ja epäedulliset sopimukset veivät Selinin ja Harlinin rahat. Kohuelokuva loi kuitenkin kaksikolle maineen, jonka turvin he lähtivät koettamaan onneaan Hollywoodissa.

Harlin jäi, kärvisteli ja lopulta menestyi. Selin palasi, toi Suomeen Nintendo-pelikoneita ja perusti Harlinin kanssa huvipuiston Keravalle.

Paria konkurssia kokeneempana nummelalainen palasi elokuvan pariin.

Nousukausi

1990-luvun alussa puskafarsseilla lannoitettu kotimainen elokuva oli suuren yleisön silmissä huono vitsi.

Yksi suunnan kääntäneistä hiteistä oli Solar Filmsin tuottama Häjyt (1999). Modernin puukkojunkkaritarinan ohjasi Aleksi Mäkelä.

2000-luvulla Solarin yleisömenestykset ovat seuranneet toisiaan: Levottomat, Pahat pojat, Matti, Mielensäpahoittaja…

Samalla koko kotimaisen elokuvan suosio on vakiintunut eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkealle tasolle. Yksi kasvun kivijaloista on ollut ideoita ja kykyjä etsivien ja budjetteja kokoavien elokuvatuottajien nousu.

Kun elokuvatuottamiselle on tarvittu kasvot, spottivalo on useimmiten käännetty Seliniin.

Prätkäjätkän ja hevimiehen ulkomuoto, baariseikkailut, ohjaajien kanssa jopa juristien välityksellä käydyt kiistat sekä taloudelliset ylä- ja alamäet ovat sopineet elokuva-alaan liitettyihin myyttisiin mielikuviin.

Selinistä Solarin paljon puhutulla juhlimiskulttuurilla on ollut tiivis yhteys työhön. ”Dokaaminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, eikä viinaa ole väkisin kaadettu kenenkään kurkkuun. Omista baarireissuistani 90 prosenttia liittyy jollain tavalla työasioihin.” Tommi Tuomi / Otavamedia

Nummelan raitti

Auton lipuu Nummelan uneliaan keskustan halki kohti kaupungin laidalla sijaitsevaa lentokeskusta. Isäntä alkaa esitellä nähtävyyksiä.

”Tuossa oli ennen peltoa. Tuossa mäen päällä meillä oli ennen elokuvateatteri vanhassa työväentalossa. Tuolla kävin kansakoulua.”

Väljästi rakennetut pientalot seuraavat toisiaan. Punaista ja valkoista tiiltä. Harjakattoja, pensaita ja pihapuita.

”Tuossa asuu vanhemmat. Tuossa veli. Tuossa Aleksi Mäkelä”, Selin viittoilee.

”Täällä olen kasvanut.”

Kun Selin oli nuori, Nummelan lentokeskusta ympäröivä havuerämaa oli suosittu leikkipaikka.

”Aina kun laskuvarjohyppääjä laskeutui metsään, rynnättiin katsomaan, mihin se putosi. Purje- ja moottorilentäjiä me inhottiin. Ne oli koppavia espoolaisia, joilla oli kahinatakit päällä. Ihan eri maata kuin me”, Selin muistelee kentän vieressä päivystävän Air Hotellin pihassa.

Lohjalta, Los Angelesista ja Helsingistä Selin on aina päätynyt takaisin Nummelaan.

”Tykkään näistä maisemista.”

Ei karaokelle

Air Hotellin terassipöytään istuva Selin on elänyt pitkään julkista elämää. Silti elämäkerrasta löytyy myös paljastuksia.

Tuottajan 2000-luvun alussa syntyneet lapset Joni ja Welma mainitaan ensi kertaa.

”Heidän luvallaan mainitsin, mutta sen enempää en heitä julkisuuteen tuo. He ansaitsevat paremman elämän”, Selin sanoo.

Liikemies kertoo myös virhearvioista.

1990-luvun taitteessa tanskalaiset tarjosivat Selinille yksinoikeutta tuoda maahan karaokelaitteistoja. Suomalaiset eivät tule ikinä laulamaan julkisesti, hän tuumasi ja kieltäytyi kaupoista.

”En ole jäänyt sitä suremaan.”

Tuottaja paljastaa kirjassa Solar Filmsin tarjonneen näyttelijöiden kaltoinkohtelusta syytetylle Aku Louhimiehelle töitä keskellä kuuminta #metoo-kohua. Ohjaaja kieltäytyi keikasta.

”En viitsi sanoa mitä leffaa tarjosimme. Se voisi loukata ihmistä, joka elokuvan ohjasi. Tai ohjaa.”

#Metoon jälkeen

Selin on tuottanut Louhimiehen elokuvista Levottomat, Pahan maan ja Valkoisen kaupungin. Tuottajasta ohjaaja ansaitsi uuden mahdollisuuden. #Metoo-kurimukseen joutuneen kaverin avuksi rientänyt tuotantoyhtiö otti siinä riskin, että vaikuttaisi piittaamattomalta äijämentaliteetin linnakkeelta.

”En väheksy #metoota. On hyvä, että ne asiat käydään läpi. Jossain vaiheessa keskusteluun voisi kuitenkin tuoda vähän nimiäkin. Jos heitellään syytöksiä jopa raiskauksista ja pahoinpitelyistä, sanoille pitäisi olla katetta”, Selin sanoo.

Hän vakuuttaa, että Solarissa puututaan tarkasti väärinkäytöksiin. Yhtiölle kolme elokuvaa ohjanneen Tiina Lymin mukaan yhtiöön liitetyt äijämielikuvat eivät ole koko kuva.

”En keksi äkkiseltään toista ihmistä, joka olisi kauempana minusta kuin Markus Selin. (- – -) Äijäkulttuuri on Solarissa vieläkin jollakin tavalla vallalla, mutta samaan aikaan, jos katsoo tilastoa, kymmenestä esikoisohjaajanaisesta seitsemän on tehnyt elokuvansa Solarille”, Lymi kertoo Selinin elämäkerrassa.

Lymin tilastoissa on hieman värikynää. Esimerkiksi 2000-luvulla teatterilevitykseen on tullut 16 naisen ohjaamaa fiktiodebyyttiä. Kuusi niistä on Solarin tuottamia.
Sellaisenaankin suhdeluku särkee mielikuvaa suljetusta poikakerhosta.

Mannerheimin jäljet

1980-luvulla Selin ja Harlin edustivat Suomessa uutta amerikkalaisuuden aaltoa. Oikea amerikkalaisuus ei ole Selinille sopinut.

”Small talk ja verkostoituminen riitelevät persoonani kanssa.”

Harlin sanoo elämäkerrassa Hollywoodista kotiin palanneen Selinin valinneen helpomman tien. Nummelalainen ei väitä vastaan.

”Miksi mä olisin pikkukala siellä? En väitä, etten olisi pärjännyt, mutta ei mulla ollut siellä yhtään kaveria. Paitsi Renny.”

Kotilammikossa vonkale on saanut kasvaa rauhassa, mukavuusalueellaan.

Amerikkalaisuuden imitoinnin sijasta myös Solarin menestys on perustunut vahvasti suomalaisiin aiheisiin.

Silti Selin ei ole lakannut kurkkimasta maailmalle. Sinne oli tarkoitettu myös uran karvain projekti: Mannerheim-elokuva.

Epäonninen hanke vei vuosikymmenen ja miljoonia euroja Selinin ja muiden rahoja.

Lisäksi Mannerheim särki Selinin ja ohjaajaksi aluksi kaavaillun Renny Harlinin välit.

Välirikon aiheutti Harlinin vetäytyminen elokuvasta. Kirjassa ohjaaja ottaa vastuuta hankkeen kaatumisesta ja myöntää paisuttaneensa tarinaa liian suureksi.

Kaksikon sovinto on jo vanha uutinen, mutta elämäkerta kertoo lisää välien elvyttämisestä. Kirjan mukaan Ilta-Sanomien viihdetoimittaja Rita Tainola usutti vanhoja ystäviä sopivaan kiistansa.

”Rita ja ravintola-alan yhteistyökumppanini Antti Raunio laittoivat meidät uudestaan yhteen. Kiitos heille siitä”, Selin sanoo.

Kauhua Kiinaan

Mannerheim-odysseia on Selinin uralla poikkeus. Ei siksi, että se paisui epärealistiseksi tai siksi, että se päättyi huonosti. Epävarmalla elokuva-alalla riskejä ei voi välttää.

Tällä kertaa Selin jäi kuitenkin märehtimään tappioita.

”Yleensä ei ole tapana jäädä murehtimaan. Olen fatalisti ja uskon, että asiat tulevat eteen.”

Nyt kun Mannerheimin haamu on onnistuneesti haudattu, Selin tohtii taas katsella maailmalle. Harlinin kanssa. Elämäkerrassa kerrotaan kaksikon uudesta hankkeesta: Lappiin sijoittuvasta kauhuelokuvasta.

The Family -työnimellä kulkevaan projektiin haetaan rahoitusta Kiinasta ja Suomesta.

”Miksei muualtakin”, Selin sanoo.

Kiinalaisen rahan takuumiehenä on Los Angelesista Pekingiin muuttanut Harlin. Kiinan nopeasti kasvavilla markkinoilla suomalaisen Hollywoodissa hiipunut ura on saanut uuden nosteen.

The Family voi tarjota myös Selinille uuden reitin isommille vesille.

”Se olisi meille ensimmäinen yhteinen elokuva sitten Jäätävän poltteen. Meillä on suunnitteilla monta muutakin hanketta.”

Kävi Kiinassa miten kävi, Selin laskee jo olevansa voiton puolella.

”On ollut niin isoja asioita taklattavana, että en oikein enää osaa hämmentyä mistään. Nykyään on koko ajan hyvä fiilis.”

Veli-Pekka Lehtosen kirjoittama elämäkerta Markus Selin – perustuu tositapahtumiin (Tammi) ilmestyi 26.9.