Elokuvasäätiön toimitusjohtaja: ”Kyllä Louhimies-asioissakin lopullinen vastuu on tuottajalla ja tuotantoyhtiöllä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Suomen elokuvasäätiö
Elokuva-alalla sopimukset ovat salaisia, yhteisiä sopimuspohjia ei ole ja jokainen näyttelijä neuvottelee oman sopimuksensa itse.

Kun kamera käy kotimaisen elokuvan kuvauksissa, ylin valta on ohjaajalla, esimerkiksi Aku Louhimiehellä.

Näin vaikka tuottaja on työnantaja ja ohjaaja palkattu työntekijä.

Järjestäjät, lavastajat, valaisijat, kuvaajat ja näyttelijät kuuntelevat ohjaajaa. Mihin kamera laitetaan, mistä kuvataan? Mistä kohtauksessa, ja koko elokuvassa, on kyse?

Ohjaajalla on viimeinen sana ja hän on teoksen taiteellinen johtaja. Eikä taiteellista valtaa haluta ottaa häneltä pois.

”Se on hänen elokuvansa ja se pitää saada kuvattua niin kuin hän haluaa”, tiivistää pitkän uran elokuvatuottaja tehnyt Lasse Saarinen.

”Siinä hetkessä, kun elokuvaa tehdään, on hyvin vaikea mennä väliin.”

Ennen siirtymistä nykyisiin tehtäviinsä Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi, Saarinen ehti olla tuottamassa yli 60 elokuvaa.

Urallaan Saarinen on saanut Jussi-palkinnot elokuvista Nousukausi ja Postia pappi Jaakobille ja tehnyt yhteistyötä lukuisten nimekkäiden ohjaajien kanssa.

Kuten Johanna Vuoksenmaan, Taru Mäkelän ja Klaus Härön.

Tässä jutussa Saarinen kommentoi alaa entisenä elokuvatuottajana.

”Siellä ei ole työnantaja hoitanut velvollisuuksiaan”

Vallankäyttö elokuva-alalla nousi puheenaiheeksi 19. maaliskuuta 2018, kun Yle kertoi elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen poikkeuksellista tavasta kohdella näyttelijöitään.

Jutussa useat tunnetut naisnäyttelijät kertovat alistavasta ja julmasta kohtelusta, jonka kohteiksi he ovat Louhimiehen elokuvissa joutuneet.

Vielä samana päivänä Louhimies julkaisu Facebookissa vastineensa, jossa hän pahoittelee käytöstään ja kuvailee oloaan epäonnistuneeksi.

Myöhemmin illalla Louhimies toisti anteeksipyyntönsä A-studiossa.

”Kyllähän näissä Louhimies-asioissakin se lopullinen vastuu on tuottajalla ja tuotantoyhtiöllä. Siellä ei ole työnantaja hoitanut velvollisuuksiaan loppuun asti. Se on mielestäni ihan selvä juttu”, Lasse Saarinen kommentoi.

Henkilökohtaisesti Saarinen ei ole nähnyt ainoatakaan Louhimiehen elokuvien näyttelijäsopimusta eikä tiedä tarkalleen, mitä näyttelijöiden kanssa on sovittu.

”Siihen aikaan kun näitä elokuvia on tehty, olen ollut näille tuottajille vielä kilpaileva kollega. En missään nimessä olekaan voinut niitä nähdä.”

Saarinen ei ole ollut tuottamassa yhtäkään Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa.

Jokaisella yhtiöllä omat pohjansa

Nykyisellään elokuvanäyttelijöillä ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta, vaan jokainen näyttelijä neuvottelee sopimuksensa itse.

Jokaisesta elokuvan tekemiseen liittyvästä yksityiskohdasta sovitaan siis tuotantokohtaisesti.

Silti jokaiseen näyttelijäsopimukseen tulisi Saarisen mukaan kirjata ylös tiettyjä perusasioita. Alkaen itsestäänselvyyksistä kuten siitä, mistä roolista on kyse.

Lisäksi sovitaan muun muassa harjoitus- ja kuvauspäivien päivämääristä, palkoista ja tekijänoikeuksista.

”Se on itse asiassa aika selkeä sopimus. Eri kohdissa lukee vähän eri lukuja sen mukaan, kenen kanssa sopimus tehdään. Esko Salmisen sopimus on ehkä vähän parempi kuin eilen teatterikoulusta valmistuneen.”

Silti näyttelijäsopimukset ovat yleensä salaisia.

Saarisen mukaan kyse ei ole siitä, että sopimuksissa olisi jotain epämääräistä tai salaperäistä, vaan taustalla vaikuttaa raha.

Koska näyttelijöille maksetaan erilaisia summia, heidän ei haluta tietävän, mitä toinen saa työpanoksestaan korvaukseksi.

Vaikka jokaiseen sopimukseen tulisi kirjata tiettyjä asioita, alalla ei Saarisen mukaan ole käytössä yhteisiä sopimuspohjia.

Yhteisistä malleista voisivat Saarisen mielestä hyötyä etenkin kokemattomammat tuottajat, mutta laajemmin ne eivät toimisi.

”Koska tuotannot ovat hyvin erilaisia. Voidaan tehdä hyvin halvalla pienimuotoisesti, pienellä ryhmällä ja nopeasti. Sitten on todella raskaita ja isoja tuotantoja. Ne vähän vaativatkin erilaiset sopimukset.”

Mitä näkyy, mitä ei

Se miten tarkasti näyttelijäsopimukseen kirjataan asioita, riippuu tuotannosta.

Esimerkiksi siitä miten alastonkohtauksia tehdään, voidaan sopia joko itse sopimuksessa tai myöhemmin keskustellen.

”Ainakin oma kokemukseni 30 vuotta elokuvia tuottaneena on, että erityisesti jokainen alastonkohtaus on taatusti siinä käsikirjoituksessa, jonka näyttelijä lukee.”

Saarisen kokemuksen mukaan kohtauksista keskustellaan niin harjoituksissa kuin ennen kuvauksia.

Ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi keskusteluissa on usein mukana myös apulaisohjaaja, tuottaja tai tuotantopäällikkö ja kuvaaja.

Yhdessä käydään läpi se, miten ja millä tavoin alastonkohtaus kuvataan.

Mitä kuvissa näkyy tai ei näy. Saarisen mukaan tässä vaiheessa kuullaan yleensä myös näyttelijöiden toiveita.

Yhdessä mietitään sitäkin, mikä on elokuvan kerronnan kannalta oleellista ja välttämätöntä.

”Esimerkiksi voisin ottaa tuottamani Ei kiitos -elokuvan. Sitähän ei olisi voinut ilman seksikohtauksia tehdä, koska ne olivat koko tarinan juju.”

Elokuva pohjaa Anna-Leena Härkösen samannimiseen romaaniin. Se kertoo avioparista, jossa mies ei ole enää kiinnostunut seksistä vaimonsa kanssa. Lopulta vaimo löytää nuoremman rakastajan.

Saarisen mukaan sääntönä on, että kun tuotannossa aletaan harjoitella tai kuvata seksikohtausta, ulkopuoliset poistetaan tilanteesta.

Yleensä paikalla ei ole näyttelijöiden lisäksi kuin ohjaaja, kuvaaja ja äänittäjä.

”Nämähän ovat ihan ehdottoman tärkeitä asioita, jotka eivät valitettavasti näytä näiden julki tulleiden kertomusten mukaan toteutuneen kaikissa elokuvissa.”

Ylen mukaan Aku Louhimies on muun muassa seisottanut näyttelijä Pihla Viitalaa alastomana kuvausryhmän edessä Käsky-elokuvan kuvauksissa.

Viitalan mukaan siksi, että hän oppisi olemaan katsottavana.

”Keskeytän tämän tuotannon”

Vaikka kuvauksissa taiteellinen valta on ohjaajalla, tuottaja on se, joka kantaa vastuun työryhmästä, sen jaksamisesta ja työolojen turvallisuudesta.

Myös elokuvan tekoon liittyvä taloudellinen riski on tuottajalla.

”Pari kertaa olen joutunut sanomaan ohjaajalle, että keskeytän tämän tuotannon, jos päivät eivät mene normaalimittaisiksi. Jos haluat, että kamera käy huomenna, tämä käytös loppuu.”

Jos kunnianhimoinen ohjaaja teettää työryhmällä liian pitkää päivää, tuottaja on se, jonka pitäisi puuttua tilanteeseen.

”Sen lisäksi, että se on äärimmäisen kallista, koska ylityöt maksavat, niin jos työryhmä väsyy, seuraavana päivänä kuvataan huonommin.”

”Kyllä minua on uskottu, kun olen sanonut.”

Tilanteet, joissa Saarinen on tuottajana joutunut puuttumaan ohjaajan käytökseen, ovat tapahtuneet 1990-luvulla. Tarkemmin Saarinen ei avaa, mistä tuotannoista on ollut kyse.

Vaikka Saarinen ei itse ole joutunut tekemisiin törkeästi käyttäytyvien ohjaajien kanssa, hän on varma, että tuotannoissa on ollut ongelmia, joista hänelle ei ole kerrottu.

”Mutta tällaisia vakavia asioita meillä ei ole luojan kiitos ollut. Ehkä se johtuu siitä, että valitsin oikeat tekijät, joiden kanssa tehdä yhteistyötä.”

Yhteiset ohjeet häirintää vastaan

Vaikka julkisuudessa on hämmästelty ja moni elokuva-alan toimija on tuominnutkin Aku Louhimiehen käytöksen, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Louhimiehen ohjaama elokuva on suurennuslasin alla.

Suomen Kuvalehti kertoi jo heinäkuussa 2017 Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan poikkeuksellisen rankoista kuvauksista.

Elokuva-alan häirintätapauksista alkanut #MeToo-liike on ryöpyttänyt alan tekijöitä myös Suomessa. Julkisesti seksuaalisesta häirinnästä on syytetty Lauri Törhöstä ja Panu Rajalaa.

#MeToo-kampanjan seurauksena elokuva-alan toimijat ovat koostaneet alalle yhteiset ohjeet seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.

Suomen elokuvasäätiö (SES) on puolestaan kertonut, että se tulee edellyttämään, että ohjeistus on käytössä kaikilla säätiöltä tukea saavilla työryhmillä.

”Tämän kevään aikana, kun tuotantoyhtiöt alkavat meidän kanssa tehdä näitä tukisopimuksia, niin niihin laitetaan tämä edellytys”, kommentoi säätiön toimitusjohtaja nykyisin toimiva Lasse Saarinen.

SES on vuonna 1969 perustettu itsenäinen säätiö, joka myöntää tukea elokuvien ammattimaiseen tuotantoon, esittämiseen ja levittämiseen. Varansa säätiö saa Veikkauksen voittovaroista.

Säätiön jaettavissa olevat tukivarat ovat noin 25 miljoonaa euroa vuodessa.

Saarinen pitää yhteistä ohjeistusta hyvänä muistutuksena siitä, että häirintää ei siedetä.

Jatkossa tilanne tulee myös olemaan se, että ellei ohjeistusta välitetä koko työryhmälle, rahaa ei tipu.

”Jos työryhmän jäsen kertoo meille, että tätä ohjetta ei ole liitetty heidän infopakettiinsa, joka annetaan ennen tuotannon alkua jokaiselle työntekijälle, soitamme tuottajalle ja kysymme, ettekö haluakaan meiltä rahaa.”

X