Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Jussi-gaalan juontava Mikko Leppilampi: ”Kaikki epätasa-arvo, häirintä ja syrjintä on kitkettävä”

Näyttelijä Mikko Leppilammen mielestä olisi kornia ohittaa Jussi-gaalassa käynnissä oleva keskustelu epätasa-arvosta ja väärinkäytöksistä. "Aihe ei saa olla peikko tai elefantti olkkarissa."
Virpi Valtonen
Ajankohtaista 21.3.2018 20:46

Suomalaista elokuvaa ja sen tekijöitä juhlitaan perjantaina 23.3. Jussi-gaalassa Helsingin Kaapelitehtaalla. Tämänvuotisen juhlan voidaan ennustaa kiinnostavan televisionkatsojia paitsi laadukkaan elokuvavuoden, myös alkuviikosta rysäyksellä paljastuneiden alan väärinkäytösten takia.

Yle julkaisi 19.3.2018 laajan artikkelin, jossa moni näyttelijä kertoi Jussi-juhlassakin ohjaamansa Tuntematon sotilas -elokuvan tiimoilta ehdolla olevan Aku Louhimiehen käyttäneen elokuviensa kuvauksissa kyseenalaisia metodeja.

Aku Louhmiestä syytetään näyttelijöiden epäasiallisesta kohtelusta.

Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Aku Louhimies. © Vesa Tyni / Otavamedia

#metoo-kampanja näkyy ja tuo paineita gaalaan

Tämä, ja jo aiemmin käynnistynyt #metoo-kampanjan käynnistämä keskustelu aiheuttaa paineita myös gaalan juontavalle Mikko Leppilammelle.

Vaikka hän ei ole kokenut omien rajojensa ylittyneen Louhimiehen ohjauksessa, pitäisi hänen mielestään tekijöillä aina olla selkeä yhteinen sopimus rajoista.

”Olen menossa palaveriin, jossa istutaan alas ja pohditaan tapoja joilla käsitellä Jussi-gaalassa ilmassa olevia asioita. Seksuaalisen häirinnän ja epätasa-arvon keskusteluhan on ollut käynnissä maailmanlaajuisesti, joten olisi se todella kornia ja järjetöntä, että aiheen ohittaisi”, Leppilampi kertoi Seuralle tiistaina.

”Aihe ei saa olla peikko tai virtahepo olkkarissa. Keskustelua ei yritetä lakaista maton alle tai esittää, että mitään ongelmaa ei olisikaan. Henkilökohtainen tarkoitukseni on seistä asian äärellä täysin kirkkain silmin ja selkä suorassa ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Kenties hetkeksi voidaan unohtaakin, että Jussi-gaala olisi tietynlainen formaatti, joka pitäisi aloittaa positiivisella show’lla, ja jonka pitäisi kulkea tietyllä tavalla. Kaikki varmasti ymmärtävät, että en lähde tekemään tästä asiasta mitään musikaalinumeroa tai vääntämään vitsiä, koska nämä ovat vakavia juttuja”, Leppilampi toteaa.

Leppilampi muistuttaa positiivisesta puolesta: ”Keskustelu on saatu auki”

Näyttelijä Mikko Leppilampi ei tahdo keskittyä vain keskustelun myötä ilmitulleisiin ikäviin asioihin, vaan nähdä myös tilanteen positiivisen puolen.

”Negatiivinen asia tietysti on se, että tällaisia asioita on ollut. Minusta asioista pitää kuitenkin nähdä myös positiiviset puolet. Positiivista on se, että keskustelu on saatu auki ja nämä aiheet on nostettu vahvasti framille. Nyt on mahdollisuus puuttua epäkohtiin ja tehdä asioihin muutos”, Leppilampi muistuttaa.

”Toivottavasti keskustelu herättää ihmiset työyhteisössämme niin elokuva- kuin tv-alallakin keskittymään siihen, että jokainen puuttuu ja ainakin omalta osaltaan huolehtii siitä, että minkäännäköistä epätasa-arvoa, syrjintää tai häirintää ei saa olla, eikä tule olemaan. Alamme on aina ollut näkyvä ja suuntaanäyttävä ala, johon on helppo peilata, koska se on julkinen.

Elokuvien tarinoiden tarkoitus on aina ollut käsitellä aiheita, jotka herättävät keskustelua ja nostavat asioita esille. Nyt voimme olla suunnannäyttäjiä myös todellisuudessa. Toivottavasti tämä keskustelu saadaan resonoimaan tässä maassa kauttaaltaan myös kaikille muille aloille ja työyhteisöihin”, Leppilampi toivoo.

Vaikka keskustelu aiheen ympärillä tuo perjantain gaalaan ikävän varjon, tulee ihmisten saada myös nauttia elokuva-alan suurimmasta kotimaisesta juhlasta.

”Meidän täytyy antaa työssään kuluneen elokuvavuoden aikana onnistuneille tila, arvo ja lupa juhlia ja nauttia saavutuksistaan. Se ei saisi hämärtyä muiden asioiden alla. Toivottavasti pystymme juhlistamaan samaan aikaan kypsästi onnistuneita elokuvia ja elokuva-alan tekijöitä. Tämä on ollut uskomattoman hieno elokuvavuosi ja tiedän henkilökohtaisesti sen, että on ainutkertaista saada olla ehdolla tai voittaa. Haluaisin sallia ehdokkaille mahdollisuuden nauttia hetkestä.”

”Olkoon myös teoilla ja sanoilla voimaa”

Gaalavieraiden on toivottu kantavan Jussi-gaalassa valkoista nauhaa esimerkiksi rinnassaan, ranteessaan tai käsivarressaan tasa-arvon tukemiseksi sekä seksuaalisen häirinnän lopettamiseksi.

Nauhan tarkoitus on symboloida tukea niille, jotka ovat kertoneet tarinansa ja pyrkineet nujertamaan seksuaalista häirintää ja epätasa-arvoa.

Mikko Leppilammen mielestä kunkin tulisi saada tukea asiaa omalla tavallaan: nauhan kanssa tai ilman.

”Minulle ei ole itseisarvo kantaa valkoista nauhaa. Minulla on jo sinänsä sellainen rooli ja positio gaalan äänitorvena ja juontajana, että pystyn osoittamaan kantani jo muutenkin ja omalla esimerkilläni. Olkoon myös teoilla ja sanoilla enemmän voimaa kuin jollain elementillä, joka osoittaa sitä, että kuulutaan tiettyyn joukkoon”, Leppilampi kertoo.

”Tässä ei ole mitään väisteltävää. Asia on maailman yksinkertaisin ja helpoin: kaikki epätasa-arvo, häirintä ja syrjintä on kitkettävä, that’s it. Pystyn kantamaan vastuun omasta käyttäytymisestäni ja omista tekemisistäni ja siitä, että jos näen vääränlaista käytöstä niin puutun siihen.”

Epätasa-arvo on kitkettävä alalta

Tärkeä keskustelu on käynnissä, mutta Mikko Leppilampi toivoo, että vastaisuudessa käytäisiin keskustelua myös siitä, miten erilaisia väärinkäytöksiä ja epätasa-arvoa koskevia asioita nostetaan esiin.

”Kaikennäköinen epätasa-arvo täytyy kitkeä, piste. Mutta haluaisin herättää keskustelua siitä, täytyykö ihmisiä tuhota, jotta näin tapahtuisi? Se on se iso keskustelu, jonka haluaisin käydä”, Leppilampi toteaa.

”Miksi tämä on se vallitseva tapa nostaa näitä asioita esiin? Onko muita tapoja? Voisiko keskustelukulttuuria asianomaisten välillä hoitaa rakentavasti? En haluaisi lähteä lietsomaan ja kannustamaan ihmisiä tietynlaiseen silmä silmästä -kulttuuriin. Onko se, että isketään takaisin se malli, jonka haluamme seuraavalle polvelle opettaa”, Leppilampi kysyy.

”Kun lumipallo lähtee vyörymään, ihmiset lähtevät huutamaan mielipiteitään vaikkeivät asioista välttämättä totuutta tietäisikään. Esimerkiksi Ruotsissa on ollut keskustelua siitä, missä menee raja, ei pelkästään tämän kampanjan äärellä vaan muutenkin. Siinä rysäyksessä kun kaikki huutavat oikeastaan tietämättä mitä he huutavat, voikin käydä niin, että jonkun ihmisen elämä ja ura tuhoutuu täysin. Onko se se kulttuuri, jota haluamme vaalia?”