Ohjaaja Aku Louhimies kohtasi surun – Isä kuoli Tuntemattoman sotilaan filmausten valmistusvaiheessa

Jaa kaverilleTilaa Seura
© vesa tyni/otavamedia
Isän kuolema Tuntemattoman sotilaan valmistusvaiheessa muistutti ohjaaja Aku Louhimiestä elämän hauraudesta. Nykyisessä elämänmenossa unohtuu helposti, miten nopeasti kaikki voi muuttua, hän sanoo.

Kirja oli pieni, taskupainos. Sen kansi oli tuttu: valkoinen sotilas kivääri selässään punaista taustaa vasten.

Kirja oli Väinö Linnan Tuntematon sotilas.

Toinen yhtä pieni kirja Parolan Panssariprikaatin kirjastossa oli virsikirja.

Kirjan piti olla pieni, jotta sen pystyi viemään salaa vartiopaikalle luettavaksi.

Varusmiespalvelustaan suorittamassa ollut elokuvaohjaaja Aku Louhimies valitsi virsikirjan sijasta Tuntemattoman sotilaan.

”Vartioin maastoharjoituksissa telttaa, jossa nukkui kuorsaavia varusmiehiä”, hän kertoo.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Louhimies luki Linnan klassikon. Nyt hän on ohjannut kirjasta sen kolmannen filmatisoinnin, jonka ensi-ilta on kolmen viikon kuluttua 27. lokakuuta.

Itsenäisyyspäivänä televisiossa näytettävä Edvin Laineen ohjaama elokuva on jo käsite, se tuli ensi-iltaan joulukuussa 1955. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1985, valmistui Rauni Mollbergin versio.

”Jokainen aika tulkitsee tarinaa omasta näkökulmastaan. Suomen jatkosodasta kertova romaani vertautuu teemoiltaan myös tähän päivään”, Louhimies, 49, pohtii.

Näkemyksen synty

Aku Louhimies

Ohjaaja Aku Louhimies tietää, että uusi Tuntematon sotilas tulee herättämään keskustelua. ”Elokuva on meidän sukupolvemme tulkinta koko kansan tuntemasta teoksesta.” ©VESA TYNI/OTAVAMEDIA

 

Tuntemattoman sotilaan toisena käsikirjoittajana – toinen on Jari Rantala – ja tuottajana toimiva Louhimies on ohjannut kahdeksan kokoillan elokuvaa. Hänet on palkittu parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen Jussi-palkinnoilla ja elokuvataiteen valtionpalkinnoilla.

Louhimies on myös kansainvälisesti tunnustettu ohjaaja. Hänen mittavin ulkomailla tehty työnsä on Pääsiäiskapinan tapahtumiin perustuva Rebellion-draamasarja, joka kertoo irlantilaisten noususta brittihallintoa vastaan vuonna 1916.

”Myös siinä kerrotaan ihmisistä historian pyörteissä. Kansakunnilla on yhteisiä kiinnitekohtia. Pääsiäiskapina on Irlannin identiteettiä muovannut tapahtuma.”

Elämän kunnioitus

Sota jättää aina jäljet yhteiskuntaan ja sen ihmisiin – siihen, miten ihmiset ovat kanssakäymisessä toistensa kanssa.

”Historian kautta pystymme ymmärtämään sitä, minkälaisia me suomalaiset tänä päivänä olemme”, Louhimies sanoo.

Sotien jälkeen suomalaisten keskipituus on kenties kasvanut, mutta muuten ihmiset eivät ole muuttuneet geneettisesti.

”Joukostamme löytyvät nykyäänkin Rokat ja Hietaset.”

Tuntematon sotilas kertoo vahvasti siitä, miltä tuntuu menettää koti tai kun taistelutoveri kaatuu vierestä.

Louhimiehen oma isä kuoli, kun elokuvan filmaukset olivat päättyneet.

”Kuolemaa katsoo eri tavalla, kun se on käsin kosketeltavan lähellä omassa elämässä. Kuoleman edessä ymmärtää, että elämää ei voi liikaa kunnioittaa.”

Ohjaaja puhuu paljon elämän hauraudesta ja siitä, miten jokaisen aika tulee joskus täyteen. Sodan tragediassa korostuu se, että joku valikoituu lähtemään ja joku jäämään.

”Nykypäivän hektisessä elämänmenossa unohtuu helposti, miten nopeasti kaikki voi muuttua.”

Sukupolvien ketju

Elokuvaohjaajan toimenkuvaa voi Louhimiehen mukaan verrata komppanianpäällikköön.

”Ohjaaja johtaa asiantuntijaorganisaatiota, jonka yhteispanoksesta syntyy elokuvan näkemys.”

Louhimies haastatteli Tuntemattoman sotilaan valmisteluvaiheessa jalkaväkirykmentti 8:n sotaveteraaneja, joiden joukkoon Linnan fiktiivinen tarina sijoittuu.

”Osa veteraaneista kertoo sodanaikaisista kokemuksistaan. Osa taas on vaiennut niistä yrittäessään suunnata elämäänsä tulevaisuuteen.”

Sotaveteraanimme uskoivat asiaansa. He joutuivat pakon edessä tappamaan ihmisiä, mikä väistämättä jätti heihin jälkensä.

Sodan jälkeen yritettiin uskotella, että sodasta selvittiin juomalla kossupullo ja painumalle peltotöihin.

”Ei siitä niin vähällä päässyt. Sota on vaikuttanut veteraanien lisäksi heitä seuraavien ja sitäkin seuraavien sukupolvien elämään.”

Roolista henkilöksi

Louhimies muistuttaa, että elokuva ja romaani ovat hyvin erilaisia taidemuotoja.

Myös alkuperäisen Tuntematon sotilas -romaanin julkaisusta kulunut aika muuttaa näkökulmaa.

Esimerkiksi sotamies Vanhalan repliikki aukkoja katselevasta von Döbelnistä jää nykynuorille käsittämättömäksi.

”Ei koulussa lueta enää Johan Ludvig Runebergin kirjoittamia Vänrikki Stoolin tarinoita, joten nuori sukupolvi ei voi tietää, kuka oli von Döbeln.”

Toisaalta Tuntemattoman sotilaan henkilöt ovat muuttuneet ihmisten mielissä rooleista todellisiksi henkilöiksi.

”Tuohtunut keski-ikäinen herrasmies huomautti minulle, että Rokan vaimon Lyytin ei pitäisi esiintyä elokuvassa, koska hän on fiktiivinen hahmo.”

Kahdessa aiemmassa Tuntematon-elokuvassa on myös selkeitä eroja. Rauni Mollbergin versiota Tuntemattomasta sotilaasta pidetään korostetun pasifistisena elokuvana.

”Väinö Linnakaan ei kunnioittanut kirjassaan sotaa, vaan niitä ihmisiä, jotka joutuivat sotaan ja rintamalle. Se kunnioitus on läsnä meidän elokuvassamme.”

Seitsemän miljoonaa

Kolmanteen Tuntemattoman sotilaan filmaukseen liittyy suuria odotuksia. Elokuva synnyttää todennäköisesti paljon keskustelua.

Keskustelua syntyy jo pelkästään siksi, että elokuva on kallis. Kokonaisbudjetti on noin seitsemän miljoonaa euroa.

”Elokuva on yhteiskunnan varoin tuettu taiteenlaji. Ilman julkista rahoitusta ei Suomessa eikä muissakaan Pohjoismaissa tehtäisi lainkaan elokuvia”, Louhimies toteaa.

Hänen mukaansa elokuvat voisi rahoittaa puolustusbudjetista, sillä elokuvalla puolustetaan suomalaista kulttuuria.

Tuntemattomaan sotilaaseen sisältyy paljon taiteellisia viittauksia kulttuurihistoriaamme aina Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen saakka.

Louhimiehen mukaan suomalainen kulttuuri tarvitsee tänä päivänä puolustajansa.

”Pidän arvossa etenkin monimuotoisuutta ja tasa-arvoa.”

Palkitseva vastuu

Suomalaiset ovat sinnikkäitä eivätkä anna periksi isommankaan vastuksen edessä. Tämä huomattiin myös elokuvanteossa.

Tuntemattoman sotilaan filmauksissa metsään telttamajoitukseen sijoitettujen näyttelijöiden sieto- ja kestokyky olivat koetuksella.

”Kaikki näyttelijät ja avustajat kantoivat kuvauksissa oman rekvisiittaansa vaikeassakin maastossa niin sateella kuin helteelläkin”, Louhimies kertoo.

Ohjaaja vertaa omalta osaltaan elokuvaprojektia vuoden kestävään maratonjuoksuun. Ja kun edellinen elokuva on valmis, uutta on jo pitkään suunniteltu.

Louhimies myöntää, että työ ja neljän pienen lapsen isänä oleminen täyttävät hänen päivänsä.

”Olen etuoikeutettu, kun saan kantaa ammatikseni suurta vastuuta. Sen myötä onnistumisen tunnekin on suurempi.”

Naurun turva

Suomalaisella elokuvalla menee nyt hyvin. Kotimaisten elokuvien katsojaosuus kaikista maassamme myydyistä elokuvalipuista on 30 prosenttia.

”Se on hyvä tulos, mutta varsinkin lastenelokuvien laatuun toivoisin nykyistä suurempaa panostusta”, Louhimies sanoo.

Tuntematon ei ole lastenelokuva. Edvin Laineen ohjaaman elokuvan ikäraja on 13, Louhimiehen filmatisoinnissa se on 16 vuotta.

Rajuuden ja raadollisuuden lisäksi Tuntemattomaan sotilaaseen liittyy olennaisesti myös huumori ja kansan suuhun elämään jääneet letkautukset.

”Huumori ja nauru ovat yksi tapa kestää kovia koettelemuksia. Kyllä meillä filmauksissakin oli välillä ihan hauskaa.”

Lue myös:

Lue elokuva-arvio: tällainen on uusi Tuntematon sotilas – ei seuraa kuuliaisesti klassikkoromaania

Tuleeko uudesta Tuntematon sotilas -elokuvasta taloudellinen floppi vai menestys?

X