Kuvareportaasi Liverpoolista! Näin Käärijä kieri huumassa, kun Cha cha cha valloitti Euroviisuissa
Käärijä järjesti suomalaisille kaikkien aikojen viisukevään, jota kannattaa yhä muistella. Se näkyi ja tuntui myös paikan päällä Liverpoolissa.
EuroVillagessa eli viisukylässä seurattiin finaalia suurilta näytöiltä. © Tommi Tuomi
Käärijä saapuu käytävää pitkin Euroviisujen pressikeskukseen, jossa joukko suomalaisia toimittajia odottaa kärsimättömänä kommentteja kilpailun tulosten selvittyä.
Kello on Englannissa puoli kaksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja Käärijä eli Jere Pöyhönen on juuri saavuttanut Euroviisuissa historiallisen toisen sijan. Vaikka hopea on Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras tulos, se on silti myös jonkinasteinen antikliimaksi suomalaisittain upealle viisuviikolle.
Niin suuri suosio Käärijän Cha cha challa on ollut koko kevään ajan paitsi Suomessa myös kansainvälisesti, ja viimeistään Liverpoolissa sen on voinut konkreettisesti nähdä ja kuulla kaupungin kaduilla.
Pöyhönen näyttää silmin nähden sekä väsyneeltä että pettyneeltä. Ensimmäiseksi häneltä kysytään klassisesti, miltä nyt tuntuu.
”Totta kai rehellisesti sanottuna vähän harmittaa”, Pöyhönen aloittaa.
Hänellä on yllään musta, kimalteleva puku. Hiukset ovat sekaisin niin, että kampaus ei näytä enää pottatukalta.
Vihreä bolero on riisuttu pois.
Kakkossijaan pettynyt Jere Pöyhönen antoi kommentteja suomalaismedialle finaalin jälkeen. Suomalaisille hän oli kuitenkin voittaja. © Tommi Tuomi
Viisuhengen ytimessä
Torstaina iltapäivällä taksinkuljettaja haluaa puhua jalkapallosta, vaikka viisufinaaliin on vain kaksi päivää. Se voi johtua siitä, että olemme matkalla majoittumaan Anfieldin kaupunginosaan, jossa sijaitsee Liverpool FC:n kotistadion.
Viisujen vuoksi kaupungissa on paljon pohjoismaisia turisteja, sillä Euroviisut ovat tutkitusti erityisen suosittuja juuri Pohjoismaissa. Jalkapallon ansiosta pohjoismaalaiset ovat Liverpoolissa tuttu näky muulloinkin. Heistä 80 prosenttia on norjalaisia, taksinkuljettaja sanoo.
Ehkä hän on ratin takana tilastoinut kaikki kuljettamansa pohjoismaalaiset.
Sen sijaan ilmeisesti sata prosenttia liverpoolilaisista taksinkuljettajista haluaa puhua jalkapallosta. Seuraavan aamun taksimatkalla kuljettaja nimittäin kysyy, mitä mieltä olemme Anfieldin stadionista.
Sehän on oikein iso, vastaamme kohteliaasti.
Mitä lähemmäs Liverpoolin keskustaa päästään, sitä enemmän katukuvassa alkaa näkyä Euroviisujen sydänsymboleita suurilla näytöillä ja seinävaatteissa. Jäämme pois St. George’s Hallin edustalla, johon oli Euroviisujen avajaisissa levitetty turkoosi matto.
”Are you all right?”
Nainen näyttää keltaisen liivin ja muun asun perusteella jonkinlaiselta järjestyshenkilöltä, ja hän tulee ystävällisesti tiedustelemaan, olemmeko kenties eksyksissä. Samanlaista avuliaisuutta on tarjolla keltaliiveiltä koko viisumatkan ajan.
Järjestysnainen kertoo olevansa Walesista kotoisin mutta asuneensa jo pitkään Liverpoolissa. Hänestä on hienoa, että koko maailma voi nyt nähdä, miten mahtava kaupunki Liverpool on – ei mikään rikollisuuden pesäke, kuten Englannissa ilmeisesti ajatellaan.
Viisuvieraat saivat kuvauttaa itsensä kahden sydänportin alla festivaalialueella. © Tommi Tuomi
Amerikkalaisesta Renata Lisowskista tuli Cha cha chan myötä Suomi-fani. © Tommi Tuomi
Cha cha cha taipuu amerikkalaiselta tubettajaltakin
Aukion laidalla sijaitsevassa ravintolassa amerikkalainen historioitsija Renata Lisowski tilaa pienen englantilaisen aamiaisen ja kertoo olleensa viisufani 14-vuotiaasta lähtien. Silloin hän näki sattumalta Euroviisujen finaalilähetyksen ollessaan mukana isänsä työmatkalla Puolassa, jossa perheellä on sukujuuria.
Nyt 33-vuotias Lisowski on matkustanut kisoihin paikan päälle ensimmäistä kertaa, kuten mekin. Suomi on hänen ehdoton suosikkinsa tänä vuonna, ja hän on tehnyt Youtube-kanavalleen jopa videon itsestään laulamassa Cha cha chata suomeksi. Siksi olemme sopineet haastattelusta.
Mitään yhteyttä Lisowskilla ei Suomeen ole – lukuun ottamatta jääkiekkoa ja Jarkko Ruutua, jonka fyysistä peliä Lisowski ihaili lapsena käydessään katsomassa Pittsburgh Penguinsin otteluita. Suomen kieltä hän on opetellut Duolingon avulla, ja nykyisin hänen aamurutiiniinsa kuuluu suomenkielisten selkouutisten katsominen.
”Suomi on niin erilainen kieli. Se on ollut vaikeaa ja vaatinut harjoitusta”, Lisowski sanoo.
Euroviisuissa yhdistyvät Lisowskin rakastamat asiat: musiikki, kielet ja matkustelu. Hän on viisuhengen ytimessä: parhaimmillaan kilpailu voi saada ihmiset aidosti kiinnostumaan muiden maiden kulttuurista, jolloin musiikki yhdistää kansoja syvällisemmin kuin vain juhlimaan kerran vuodessa.
Niin on käynyt ainakin Lisowskille. Hän haaveilee pääsevänsä käymään Suomessa seuraavan Uuden Musiikin Kilpailun aikana. Lisowski pitää UMK:ta laadukkaimpana kansallisena karsintakilpailuna, ja hän haluaisi nähdä finaalin livenä Suomessa.
”Olisi myös hauska olla siellä helmikuussa, kun on kylmä. Olen kotoisin alueelta, jossa on talvisia säitä.”
Kaksitoista taiteilijaryhmän rakentamaa satakieltä, Ukrainan kansallislintua, muistuttivat eri puolilla kaupunkia maasta, joka ei sodan takia voinut isännöidä viisuja. © Tommi Tuomi
Helsingin 2007 kisojen kakkosen Verka Serduchkan esiintymisasu oli väkijoukossa tuttu näky. © Tommi Tuomi
Viisufanin vuodenkierto
Tapaamamme järjestysnainen on oikeassa: Liverpool on mahtava kaupunki ja yllättää ensikävijän positiivisesti.
Kaikki tietävät jalkapalloseuran ja Beatlesin, jotka jo itsessään ovat hyviä syitä vierailla täällä. Mutta kaupunki on myös viihtyisä ja mielenkiintoinen, ja erityisesti satama-alue Albert Dock museoineen ja ravintoloineen on hieno historiallinen miljöö.
Ja nyt se saa toimia Euroviisujen näyttämönä. Albert Dockin toisella puolella on Liverpoolin areena, jossa viisut kisataan, ja toisella puolella viisufestivaalialue, EuroVillage. Tänä viisujen aattoiltana siellä esiintyy muun muassa viisuikoni Ruslana.
Satama-altaassa kelluu valtava maapallo, ja sitä kiertävät vanhat punatiiliset telakkarakennukset. The One O’Clock Gun -nimisessä pubissa tapaamme Juha Revon ja Liisa Haaviston, jotka ovat luvanneet kertoa raskaan sarjan viisufanittamisesta.
Heille Euroviisut ovat niin tiivis osa elämää, että ajanlaskukin on muuttanut muotoaan.
”Me katsotaan koko vuotta niin, että se alkaa tästä”, Repo sanoo.
Juha Repo ja Liisa Haavisto ovat viisukonkareita, jotka todistivat Lordin voittoa Ateenassa 2006. © Tommi Tuomi
”Saunalla tavataan, kun voitto tulee”
Repo ja Haavisto ovat kulkeneet viisuissa 2000-luvun alkupuolelta asti. He olivat paikalla myös Ateenassa 2006, kun Lordi toi voiton Suomeen. Silloin ulkomaalaiset viisuvieraat uskoivat Suomen voittoon enemmän kuin suomalaiset itse.
”Siellä jotkut kävivät kirjoittamassa appelsiinipuihin Lordin numeroa tussilla, mutta itse ajatteli, että eihän me nyt voida voittaa”, Haavisto kertoo.
Liverpoolissa Haavisto on sen sijaan hehkuttanut Käärijää täysillä – ja niin ovat tehneet muutkin. Jopa Beatles-kiertoajelulla opas on maininnut Cha cha chan monta kertaa.
”On tässä Ateenaan verrattuna samaa se, miten kaikki ihmiset tulee taputtamaan selkään, että Suomessa ensi vuonna”, Repo sanoo.
Kaksikko uskaltaakin varovasti veikata Suomelle viimein toista voittoa. Käärijä on joka tapauksessa valloittanut heidätkin – Revon mielestä parempaa edustajaa ei voisi toivoa.
”Niin sympaattinen ja hyvä lähettiläs suorastaan, hän jaksaa edustaa ja hänen energiansa on vaan niin tarttuvaa.”
”Saunalla tavataan, kun voitto tulee”, Haavisto sanoo.
Hän tarkoittaa Käärijän saunarekkaa, joka seisoo kivenheiton päässä toisen satama-altaan laidalla.
Se on valmis voitonjuhliin.
Hollantilainen Michael Schobben oli viisuissa paikalla viidettä kertaa. Hän edusti kisojen sponsoria Moroccanoilia. © Tommi Tuomi
Viisualueella Merseyjoen historiallisessa satamassa oli parhaimmillaan karnevalistinen meininki. © Tommi Tuomi
Vihreähihainen heimo
Finaalipäivä valkenee Liverpoolissa aurinkoisena, ja lämpötila nousee iltapäivän puolella lähelle kahtakymmentä astetta. Kaupungilla näkee pikkuruisia toppeja ja minimekkoja, vaikka Merseyjoen suunnalta käy viileä tuuli.
Keskusta on räjähtänyt täyteen ihmisiä.
Joka kulmalla soi musiikki: tuossa esiintyy paikallinen kuoro, tuolla taas jokin pumppu veivaa rockia ostoskeskuksen edustalla. Satama-alueella tungos on huipussaan, ja EuroVillagesta kantautuu vuoden 1997 voittajan Katrina and the Wavesin esitys.
Päivällä Euroviisut näyttävät kuin miltä tahansa kaikenikäisten kansanjuhlalta, mutta illan tullen liikkeellä on kirjavampaa väkeä. Täyteen myydyssä EuroVillagessa kovimmat Suomi-fanit on helppo tunnistaa vihreistä hihoista.
He eivät ole vain suomalaisia. Irlantilainen Joey Kavanagh on uhrannut hihat vihreästä toppatakistaan ja näyttää mielellään oman Cha cha cha -tanssinsa. Emma Tait ja Alan Watson Edinburghista ovat valmistaneet hienot bolerot.
”Just because we love the song!”
Joey Kavanagh Dublinista näyttää omat Käärijä-liikkeensä. © Tommi Tuomi
Edinburghilaisten Alan Watsonin ja Emma Taitin suosikista ei jäänyt epäselvyyttä. © Tommi Tuomi
Onhan tämä täyttä mannaa suomalaiselle. Olisiko täällä ihan yhtä kivaa, jos meillä ei olisi kilpailussa Cha cha chan veroista esitystä?
Törmäämme vihreähihaisiin Outi Mulariin ja Milla Hautalaan, jotka ovat edellisenä iltana valitelleet, ettei heillä ole lippua viisukylään finaali-illalle. Nyt heillä kuitenkin on sellaiset – he ovat saaneet ne kadulla tapaamaltaan paikalliselta rouvalta, joka oli pulmasta kuultuaan juossut perään ja antanut vävypoikansa ylimääräiset piletit.
Liverpool on suomalaiselle näissä viisuissa totisesti hyvä paikka. Sovimme Mularin ja Hautalan kanssa, että saunalla nähdään voiton jälkeen.
Kun finaali etenee suurella screenillä Suomen esitykseen asti, tuhannet Cha cha cha -huudot kaikuvat hämärtyvässä illassa Merseyjoen rannalla.
Käärijän upea show valloitti viisuareenan yleisön finaalissa niin, että Cha cha cha -huudot kaikuivat vielä pistelaskunkin aikana. Kuva harjoituksista. © Tommi Tuomi
Huipennus päättyy hopeaan
Pressikeskuksessa osa toimittajista pakertaa yhä työpöytien ääressä, kun viisujen pistelasku alkaa. Osa ottaa jo rennommin istuskelemalla suuren televisionäytön ääressä.
Raatiäänien julkistaminen alkaa suomalaisittain shokeeraavasti, kun edellisen vuoden voittaja Ukraina antaa Ruotsille kaksitoista pistettä ja jättää Suomen nollille. Pisteitä ei Cha cha challe heru myöskään Italian eikä Latvian raadeilta.
Kurkkua kuivaa, mutta pressikeskuksessa on tässä vaiheessa tarjolla enää pahaa pikakahvia. Edessä istuu kaikesta päätellen ruotsalaisia toimittajia, jotka hurraavat estoitta jokaiselle Loreenin saamalle pistepotille. Alankomailta tulee sentään seuraavaksi Suomelle kymmenen pistettä – tosin Ruotsi saa jälleen kaksitoista.
Pistelaskun edetessä alkaa näyttää siltä, että Ruotsi karkaa liian kauas. Alamme henkisesti valmistautua kakkossijaan. Mielessä käy ajatus: mihin me Suomessa oikein laitamme kaikki nämä neulotut vihreät bolerot viisujen jälkeen?
Ehkä niitä voi käyttää kesämökillä.
Mutta kun Suomen puhelinäänet jysähtävät ruutuun, toivo herää vielä. Käärijä saa yleisöltä uskomattomat 376 pistettä. Nykyisen pistelaskun aikana vain sotaa käyvä Ukraina on edellisvuonna yltänyt puhelinäänissä korkeammalle. Voisiko se sittenkin riittää vielä voittoon?
Tuuletamme villisti. Mutta pian juhla on ohi, kun Ruotsi tiputtaa Suomen hopealle.
Kovin ennakkosuosikki eli Ruotsin Loreen vei lopulta voiton, vaikka Suomi sai valtavat yleisöpisteet. Kuva harjoituksista. © Tommi Tuomi
”Me ollaan kuitenkin moraalisia voittajia”
Lopullisen tuloksen julkistaminen on vain yksi lattea hetki.
Suurin osa toimittajista tungeksii käytävälle, josta heidät saatetaan Loreenin lehdistötilaisuuteen. Pian pressikeskus on lähes tyhjä, jäljellä ovat vain suomalaiset sekä ainakin ranskalaisia ja espanjalaisia toimittajia, jotka jäävät odottamaan yllättävän heikosti pärjänneitä, upeasti laulaneita artistejaan.
Lähetän odotellessa Milla Hautalalle viestin: ”Mitkä fiilikset kisan jälkeen? Meettekö kuitenkin saunalle?”
Milla vastaa: ”V…taahan sen nyt Ruotsille hävitä. Me ollaan kuitenkin moraalisia voittajia. Yleisö rakasti Suomea ja hype on ollut ihan valtava täällä Liverpoolissa. Koko areenahan suorastaan mylvi ja viisukylä rakasti meitä. Suomi voitti kisat, mutta Ruotsi vei tuomaripisteet. Ei menty saunalle. Nuolemme haavojamme pubissa.”
Viesti päättyy itkunauruhymiöön.
Kaverukset Milla Hautala ja Outi Mulari olivat viisuissa kolmatta kertaa. © Tommi Tuomi
Kun finaalin päättymisestä on kulunut tunti, Ylen edustaja ilmoittaa, ettei Käärijä tulekaan antamaan kommentteja suomalaismedialle. Toimittajat eivät tyydy tähän vaan vaativat artistia paikalle.
Puolen tunnin päästä käytävää pitkin lopulta lähestyy voipunut mies, joka vastailee toimittajien kysymyksiin kymmenisen minuuttia. Lopuksi hän sanoo lähtevänsä läheistensä luo, ja toimittajat taputtavat hänelle.
Tekisi mieli huutaa perään, että meille olet voittaja.
Se oli sitten siinä.
Tubettaja Herbalisti vietti viisuviikkoa Liverpoolissa pottatukassa. Finaalin jälkeen tunnelma oli pressikeskuksessa apea. © Tommi Tuomi
Kävelemme apeina viileässä yössä ensimmäiseen avoinna olevaan ravintolaan, josta saa ruokaa tähän aikaan. Se on McDonalds, tupaten täynnä ihmisiä ja monikielistä kakofoniaa. Yhdessä pöydässä istuu Loreeniksi täydellisesti sonnustautunut mieshenkilö, joka einehtii tyynesti tungoksen, metelin ja roskan keskellä.
Pikaruoka-aterian hotkimisen jälkeen emme halua muuta kuin nopeasti nukkumaan. Onneksi taksin saa vilkkaalta rantakadulta yhdellä kädenheilautuksella.
Kuljettaja haluaa puhua jalkapallosta.
Jotakin suurempaa
Suomen Saunarekan toimitusjohtaja Niko Nenonen nousee tikkaille ja alkaa irrottaa kattoa Käärijän saunasta.
On sunnuntaiaamupäivä ja kaunis pilvipoutainen sää Albert Dockin satama-alueella, jossa Euroviisuja siivotaan jo kovaa vauhtia pois katukuvasta. Liverpoolilaisilla alkaa pian normaali arki.
Jos Käärijä olisi voittanut, hän olisi tullut yöllä saunalle juhlimaan. Hänen sijastaan saunalla nähtiin Häärijä, Käärijän posseen kuuluva Käärijää muistuttava hahmo, jota ainakin brittilehti Independent erehtyy luulemaan artistiksi itsekseen julkaistessaan videon yöllisistä bileistä.
Ei tullut voittobileitä, mutta ”ehkä tuli jotakin suurempaa”, Nenonen sanoo.
Suomen saunarekan Niko Nenonen ja Jukka Asikainen alkoivat purkaa Käärijän saunaa viisujen jälkeisenä aamupäivänä. © Tommi Tuomi
Saunarekan vieressä on Liverpoolin kiertoajelujen lähtöpysäkki. Nyt on alkamassa Magical Mystery Tour, joka kuljettaa turistit Beatles-yhtyeen jäsenten lapsuudenmaisemiin.
Se tuntuu sopivalta tavalta päättää euroviisumatka popmusiikin kehdossa.
Iäkäs miesopas puhuu niin nopeasti paikallisella murteella, että iso osa hänen kertomuksistaan menee ohi korvien. Ajatukset alkavat karkailla takaisin edellisyön tunnelmiin, kunnes bussi sukeltaa johonkin puistontapaiseen ja kaiuttimista alkaa soida Strawberry Fields.
Olemme entisen Strawberry Field -lastenkodin puutarhan punaisella portilla. Tämän paikan inspiroimana John Lennon kirjoitti unenomaisen laulun, jossa nothing is real, mikään ei ole todellista.
Paikka tuo kyyneleet silmiin.
Ikimuistoinen matka Liverpoolin on ohi, ja Suomen Käärijä on jättänyt Euroviisujen historiaan pysyvän jäljen.
Se on todellista.