Miksi junttiutta pitäisi hävetä?

Mä olen joka solullani pikkukaupungin tyttö. Henkisen junttiuden multihuipentuma heti Frederikin jälkeen. Semmoinen hämäläinen mini-Irwin, tosin selvään hauliin ja souper…

Junttius on jättihieno alakulttuuri, ihan kuten vaikka hipsteriyskin. Ne ovat vaan vastakkaiset trendit. Siinä missä hipsterit yrittävät kaikin tavoin uida valtavirtaa vastaan ja löytää uusia, erilaisia ja päälleliimatun persoonallisia tapoja olla ja elää, juntit tarttuvat nopeimpaan, helpoimpaan ja toissavuonna suosituimpaan. Kunhan sitä on lähimarketin alelaarista saatavilla.

Juntit käy Liiterissä ja laittaa leipänsä päälle Vilmariinia. Niin ja metukkaa. Tietääköhän hipsterit edes, mikä on Lidl, Vilmariini tai metukka? Ainakin he ovat varmaan kovasti koittaneet unohtaa.

Mun hipsterityyppisellä kaverilla on kotonaan kookosöljyä. Sitä voi käyttää kuulemma IHAN KAIKKEEN! Hän paistaa siinä nurmikkoa ja laittaa sitä naamaansa. Voikohan Vilmariinia laittaa naamaan? Ainakin siinä voi paistaa nakkeja.

Kaikki juntit muuten syö nakkeja. Kasvissyöjäjuntitkin. Koska itselleen ei saa olla liian tiukka. Ja sitä paitsi eväät jäivät kotiin. Ei possut nyt parista nakista suutu. Pääasia on se, että huomenna palaa kasvissyöjäksi ja saa taas huutaa omaa eritysruokavaliotaan. Hitto muuten, kun en ole allerginen millekään. Mä en pääse samalla tavalla kyselemään tuoteselosteita kilometrin kahvijonossa. Vai saattaisko mulla sittenkin olla se laktoosijuttu, koska joskus pierettää…?

Parkkipaikkavarkaita ei saa enää lyödä

Juntit ajaa joka paikkaan. Autollaan tai taksilla. Ja sitä jos mitä, mä rakastan pikkukaupungeissa. Stadin teillä kulkevat junat ja haisevat turilaat hönkimässä samaa ilmaa saa mut hyperventiloimaan.

Täällä auton saa just eikä melkein oven eteen. Ja jos ei saa, niin sitten tapellaan! Onhan meilläkin kaiken maailman parkkihalleja ja sokkarinkattoja täynnä tyhjää tilaa, mutta nou nou. Jos pikkukaupunkilainen haluaa mennä Kelaan, kampaajalle, optikolle tai ihan mihin vaan, niin auto on saatava juuri niihin kahteen ruutuun, jotka ovat lähimpänä ovenkahvaa. Ja nimenomaan kahteen. Juntit eivät osaa parkkeerata.

Kerran iskän kanssa jouduttiin jättämään maasturi melkein korttelin päähän kahvilasta, koska joku vei parkkipaikan sen edestä?! Arvaatkaa monta kirosanaa isä sanoi? Ainakin kuusi, ja yksi oli  ”vitun kyrpäjoopeppi!”. Juntit on tosi hyviä kiroamaan!

Pikkukaupungissahan parkkivarasta on liki lupa lyödä. Ja juntit osaa lyödä, koska ne on harjoitellut sitä lapsesta saakka; välitunneilla, kirkkopuistossa, uikin takana ja myöhemmin taksijonoissa. Pikkukaupungissa joutuu perkele vastuuseen,  jos vie toisen parkkipaikan!

Tosin kaikki hipsterit on päättänyt, että 2000-luvulla lyömisestäkin joutuu vastuuseen. Sillon parkkipaikkavaras vie lyöjän oikeuteen. Perseestä. Toista se oli yhdeksänkytluvulla, minne suurin osa meistä junteista on henkisesti jäänyt.

Moikkatuttuja ja naamavippejä

Kyllä mä joskus kävelenkin  kaupungilla. Meidän kylän Sodoma& Gomorran halki, koska ”siellä ei saa ajaa autolla”. Joku korkokenkäpäättäjä kertoi kaupungintalosta. Se on kuulemma kävelykatu.

Eniten mä tykkään kävelykadusta siksi, että siellä saa moikkailla ihan sikana! Mun enkka on kuusi. Se on ihan kohtalaisesti sataan metriin, mutta arvatkaa! Mun exä moikkasi 13 KERTAA sen läpikävellessä! Se on kova suoritus!  Moikkauskerrat meinaan määrää sun julkisuuskertoimen, mikä taas nostaa pirusti junttiusarvoasi. 13 kertaa kertonee jo lievästä kyläjulkkis-statuskesta. Cool! 

Moro on käytetyin tervehdys. Niin ja sitten jos tulee joku tosi hyvä tuttu, voi huutaa liian lujaa ”Kato moroo!”, ja lyödä toista täysiä olkapäähän. Sillon kaikki muutkin mammuttimarkoilla olevat juntit näkee, ketkä pärjää. 

Jonojen ohikävely esimerkiksi yökerhoon, on myös erittäin kovaa shitiä junttien keskuudessa. Vip-kortti on ihan ok, mutta sitten kun voit ohitella omalla naamallasi muita juntteja, aletaan puhua päällikkötason jutusta. Se on melkein kovempaa kuin Ruotsin-laivalla karaokekisan voittaminen.

Kuulittekste muuten, että…?

Niin ja sitten on ne juorut ! Ne kiinnostaa mua ja muita juntteja edelleen, vaikkei se kuulemma kuulu toipuneeseen päähän. Jos Ake on pannut Peraa naistenhuoneessa, jonka vuoksi Make vasikoi ja loput joutui linnaan, niin kyllä! Kyllä mulle näitä saa kertoa!

Juoruilu on jokaisen maakuntalaisen verenperinnössä eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Juoruilu pitää vaan sietää sitten myös omalle kohdalle. Älä siis käske ketään ”ostamaan elämää”, jos oma nimi tulee vastaan juorussa. Ole iloinen, että sutkin on huomattu! Tiedäthän sä itse kuitenkin totuuden, se riittää.

Pääsinhän mäkin kuulemma just linnasta, olin katkolla ja mulla on hepatiitti. Mitä tohon lisäämään? En päässyt, en ollut ja eikä oo, mutta aika hyviä kuitenkin! Linna, taudit ja epäonnistuminen kiinnostaa kaikkia.

Olisin itse ehkä lisännyt tohon vielä jonkun sottasen suhdekuvion, mutta kai mä alan olla aiheena niin eilispäivän uutinen,  kun nuoremmat pöydillätanssijat jyrää ohi. Sekin on vaan hyväksyttävä.

Juntit tarvii rajoja

On junttina vaarallistakin. Paljon vaarallisempaa kuin hipsterinä, olettaisin. Vaikka juntit asuukin turvallisina pidetyissä pikkukaupungeissa, niin on täällä omat vaaransa. Aiemmin mainittu taksijono on aika kuumottava paikka Popedan keikan jälkeen. Siellä saa äkkiä oikeen suoran silmäkulmaan, jos meinaa etuilla sitä eniten kännissä olevaa kotibodaria.

Täällä tarvii myös varoa, ettei tee serkkujensa kanssa lapsia, koska kylä on melko skidi. Toisinaan tuntuu siltä, että ihan kaikki ei ole onnistunut välttämään tätä vaaraa.

Täällä on myös mahdoton löytää poikkista, joka ei olisi kiertänyt jo sun kaveriporukkaa. Ellet sitten etsi sitä eskarista. Tarvii olla siis tosi joviaali luonne tai muuten tukehtuu mustasukkaisuuteen. Juntit eivät ole joviaaleja. Moni niistä on mustasukkaisuuden takia Pasilassa tai Alibissa. Mäkin oon muinoin suunnitellut sata surmatyötä gintoniccipäissäni ja just tästä syystä on sairaan hyvä, että aseluvat on tiukat sekä olemassa. Juntit tarvii rajoja.

Kuka keksi kesäkeiton?

Kaikesta huolimatta haluan olla juntti. Ja oikeastaan, ei mulla ole paljon muita vaihtoehtojakaan. ”Juntiksi kun kerran synnytään, junttina aina pysytään”, sanoo vanha kantahämäläinen sanontakin, jonka juuri itse keksin.

Oon mäkin koittanut olla kaikkea muuta. Matkustella maailmaa ristiin rastiin reppu selässä ja osallistunut Itämerta koskeviin keskusteluihin sibeliusryppy rullalla. Oon käynyt vintage-kirppiksillä ja mennyt metrolla Helsingissä. (Pääsin pysäkinvälin ja soitin taksin.)

Mä koitin muinoin juodakin kaiken maailman seljänkukkawiskisouereita ja olla tappelematta taksijonossa, mutta aina joku muu alotti… Ja mulla on niin suuri sisäsyntyinen rakkaus makkaraan, etten voi kuvitella ruokaa ilman sitä. Kuka on muuten keksinyt kesäkeiton? Tai älkää kertoko! Joku juntti saattaa ampua sen.

Enkä mä ole roolistani pahoillani. En enää. Tänään mä rakastan pikkukaupunkien sisälämpöisyyttä ja sairaalla tavalla ajatusmaailman samansuuntaisuutta. Rakastan vähän jopa junttien suvaitsemattomuutta. Sekin pitää suvaita.

Täällä ollaan huvittavalla tavalla pahoillaan joka asiasta. Alati tuohtuneita! Jos ei valita tai vituta, ei ole enää elossa. Eikä sitä kukaan tahallaan tai edes tosissaan. Hämäläinen moottori vaan käy vähän miinusmerkkisellä bensalla.

Me ollaan tämmösiä pellossa kasvaneita. Luomujuntteja. Pellossa on kuulkaa ihan hyvä kasvaa.

Junttiutta ei tarvi hävetä. Perkele!

Miss Maailmanloppu

LOPPU.