Olen prismakansalainen

Sisukka otetaan sitten aina medikkana. Mieluiten miikkana. Siitä tietää, että sä tiedät. Aloita uloimmasta aterimesta, äläkä ikinä tilaa merlottia. Pitävät junttina. 

Tipitä. Tipitä niin röyhkeästi, että tarjoilijalle tulee paha mieli. 

Tilaa geetee aina Napuena, syö edes kerran Chez Dominiquessa, mutta muista mainita siitä usein. 

Hanki laukkukoira ja sähköauto, Louboutinit ja Louis Vuittoni.
Ota täyteaineita huuliisi. Ole uniikki ja yksilö. Erotu. Mutta näytä tismalleen samalta kuin muut, jotka erottuvat. 

Älä jonota. Älä käy laivalla. Älä matkusta turreluokassa. Älä yövy kolmessa tähdessä. Äläkä ikinä koskaan sorru syömään seisovasta pöydästä!

Kuole mielummin nälkään kuin ole julkisesti t a v a l l i n e n prismakansalainen.

Jep. On sitten ajat muuttuneet noista ajatuksista. Vai olisiko vain ajatukset muuttuneet noista ajoista?

Istun juuri Prismassa lihapullilla ja hyrisen tyytyväisyydestä. Hain pullani ja pari palaa pitsaa seisovasta pöydästä. Maksutapahtuman yhteydessä kerrytin vihreällä kortilla bonusta. Kätevää.

Lounaaseen kuuluu myös juoma. Otan kolme lasillista kokista. Ilmaiseksi kun saa!

Olen hankkinut saastemaasturini takapaksin täyteen kutterinpurua, joita lähden levittelemään navettaan. Olen onnellinen sekä puruista että koiristani. Ne eivät muuten mahdu laukkuun, eikä kukaan tiedä niiden rotuja. Siksi niitä kutsutaan vain yleisesti tappajakoiriksi. Kyllä ne tappaakin. Ainakin kaiken aikani.

Jalassa mulla on kumisaappaat. Ostin ne Tokmannilta hintaan 19,95,-.
Niillä on astuttu monta kertaa koiranpaskaan.  

Korkokenkiä en enää käytä. Semmoiset jalassa on tallusteltu kiusallisia kilometrejä kuvitellen itsestään liikoja. En koe niitä enää omakseni. Ja sitä paitsi korkokengillä on vittumaista astua koiranpaskaan.

Mä en jaksa enää hienostella. En koittaa pysyä kärryillä. Se käy mulle työstä, koska mulla ei ole aitoa innostusta sellaisia asioita kohtaa kuten muoti. Joskus jos haluan näyttää trendikkäältä, lainaan tyttäreni vaatteita. Tosin en näytä niissä trendikkäältä. Näytän nelikymppiseltä pissikseltä. 

Muutoinkin ostelu on kamalaa. Mielummin lapion paskaa, kun menen shoppailemaan. Ostan jos on pakko, ja tällä tilin saldolla tyytyväisenä Tokmannilta. Paitsi koirille. Niille haluan vain laatua, joten Vietti ja Vaisto on ainoa vaihtoehto. 

Enkä pidä sisäfileestä. Varsinkaan medium miinuksena. Söisin mieluiten jauhelihapihvejä. Buffatkin on loppujen lopuksi ihan jees. Etenkin Prisman buffa. Siellä ei tule edes jonotusahdistusta, koska prismakansalainen on yllättävän nopea ja kohtelias jonottaja, jos vertaa vaikkapa itänaapureihimme. Niiden kanssa joutuu liki pystypainimaan lihapullajonossa. Kerran niin kävi Kanarialla. Ei siitä sen enempää…

Niin ja mitä tohon gintonicciin tulee, niin eiköhän se ollut oikeesti ihan sama millä ginillä sen sotki. Jaa että Gordonilla olisi jäänyt juomatta? No ei olisi.
Pahimmillaan sitä joi vaikka kiljua, jos ei muuta ollut tarjolla. 

Merkkiuskollinen? Mulle louboutinit ja luisvuittonit oli enimmäkseen jonkun ihmeellisen identiteetin rakentamista. Piti olla ja näytellä jotain, vaikka todelllisuus oli ihan toista. Muistan miten ensikertaa törmätessäni monogrammikuosiin, mietin että hyi saatana miten ruma! Kunnes joku vieressä oleva muotiguru kertoi, että niin ja kallis. Kiinnostuin. 

Samahan miehissä vetoaa naisiin. 

Kummasti joku ei niin korean näköinen sovinistimoukkakin alkaa kiinnostamaan, kun kuulee kuinka paljon sillä on hiekkaa taskussa. 

Mä en muuten ole koskaan tajunnut tätä? Mulle on kelvannut aina köyhät miehet. Miten joku ilkeää pussailla jotain paviaania vain siksi, että silllä on rahaa? Hyvä kun mä pystyn pussaileen paviaania, jota rakastan. En oikein osaa pussailla. Enkä kyllä kovin hyvin rakastaakaan. 

Sitä paitsi raha tekee monista kivoistakin tyypeistä paviaaneja. Pitää olla tosi tasapainoinen pää ja sisäsyntyinen nöyryys, että kuuppa kestää rikastumista. Raha rumentaa liian monen ja siksi rikkaisiin rakastuminen on aina riski.
Köyhissä on nöyryyttä ja nöyryys on seksikästä, eikä sitä saa ostettua rahalla. 

Niin ja mitä tulee tuohon kolmessa tähdessä yöpymiseen… Mä en oikeastaan enää reissaile, vaan hyggeilen hyvin paljon himassa. Mutta viimeksi kun matkustin, en todellakaan nukkunut kolmessa tähdessä. Vaan miljoonassa! Nukuin nimittäin teltassa tähtitaivaan alla.

Ja vaikka kuinka haluisin kertoa teille kuinka ihanaa se oli, niin ei vittu. Ei kyllä ollut. Hotellimuijia mä olen edelleen. Mutta nykyään kolme tähteä on luksusta, etenkin jos siitä saa bonusta.

Miss Maailmanloppu

LOPPU.