RAITTIUDEN SEURAUKSIA: 26 kummallista juttua, mitkä muuttuivat, kun korkki löytyi

Jaa kaverilleTilaa Seura
© pexels.com

Eilen illalla jäin miettimään tätä matkaa ja muutoksia, mitä on vuodessa tapahtunut. En jaksa jaaritella enää mielenterveyteni palautumisesta tai terveemmästä maksasta -ne seikat kaikki tiedämmekin- vaan funtsin juurikin niitä pikkujuttuja, mihin juodessa ei kiinnittänyt huomiota.

Mulle oli muun muassa täysin normaalia olla pennitön parkkisakkokuningatar, jonka korttitalosta koko suku piti huolta. Oli normaalia olla ottamatta vastuuta yhtään mistään. Tavarat hukassa ja hälläväliä! Joku (faija) varmaan ostaisi uudet… Naapurit oli huoria ja poliisit kiusasivat, hittoako niistä, mulkkuja kaikki! Elämä oli aivan otteetonta ja ”ihansamaa” siihen asti kunnes korkki löytyi. Juomattomuus muutti monta asiaa, semmoistakin, mitä en ollut edes ajatellut ”ongelmaksi”. Kusellakin kuuluu kuulemma käydä useammin kuin kerran päivässä? Kaikkea sitä oppii…

26 kummallista muutosta -lista

  1. PARKKISAKOT.  En ole yli vuoteen saanut sakkoja. Terveisiä vaan faijalle ja sille ulosottomiehelle, josta tuli melkein perheenjäsen setviessään isäni kanssa sakkokasaani.
  2. RAHAA on soberlife-sovelluksen mukaan säästynyt tänään (400 päivän jälkeen) 11 400 euroa. Sukanvarret ovat siitäkin huolimatta tyhjät, mutta velkaa en ole mihinkään suuntaan.
  3. ULKONÄKÖ on luonnollisesti kohentunut monellakin tapaa, mutta hiukset herättävät hämmennystä. Ne ovat paksuuntuneet paljon. Harmikseni myös kaikki muut karvat ovat tehneet samoin. Sain muun muassa parran tuossa puolen vuoden raittiuden kohdalla. Painoa on pudonnut myös 10 kiloa, mutta se ei välttämättä ole positiivinen muutos.
  4. TAVARAT PYSYVÄT TALLESSA. Ennen ei ollut lainkaan harvinaista, että minulta oli illan jälkeen laukku, toinen kenkä, rillit ja mondeo hukassa. Kaulaliinoja löytyi joka kaverin kulmasohvilta ja yökerhoon astellessani portsari kaivoi garderobini jätesäkkiin sullottuna ja uteli, onko mulla enää kotia, kun kaikki tavarani ovat narikassa. Nykyään etsin enää rillejäni.
  5. NAAPURIT. Tuntui, että asuinpa missä hyvänsä niin aina seinän takana oli jonkin sortin valittava Kyrpä Jooseppi. Kummallista kyllä,  korkin suljeuduttua olen yhtäkkiä ITSE se Kyrpä Jooseppi. Olen ollut isännöitsijään yhteydessä, koska yleisissä tiloissa riehutaan ja naapurissa leikitään Aviciita. Oi niitä aikoja, kun oma koti oli kyläpubi ja Ukkometso raikasi niin että laastit rapisivat alakerran katosta.
  6. AUTO. Olen ensimmäistä kertaa autoilevan urani aikana saanut vaihdettua renkaat ennen sakkoaikaa ja katsastettua ennen määräaikaa. Tai oikeammin, minä en tehnyt kumpaakaan, mutta sain edes delegoitua asian ajallaan.
  7. SISU JA SAUNA. En syö enää sisua. Eikä muuten syö kukaan muukaan, ellei ei ole jotain salattavaa. Saunoinkin vain kaljan vuoksi. Enää en tee sitäkään.
  8. MAANANTAI on maailman paras päivä. Ja tiistai, keskiviikko, torstai sekä viikonloput. Kalenteriin katsomatta kaikki päivät ovat oletusarvoltaan yhtä hyviä päiviä. Aiemmin sitä avasi silmänsä vasta torstaina ja eli kädet ilmassa sunnuntaihin alkuviikon valuessa viemäriin.  Raittius toi mulle kaikki viikonpäivät takaisin.
  9. HIIVATULEHDUSKIERRE stoppasi. Tosin niin stoppasi irtoseksielämäkin. Raittiina kuulemma vaan rakastellaan. Yksin ja kynttilänvalossa?
  10. LENTOPELKO hävisi. Olen aikuisikäni lentänyt aina ystävieni Dian ja Pamin kanssa, koska kuvittelin saavani jonkin sortin vesikauhukohtauksen koneessa ilman heitä. Hyvä esimerkki siitä, miten se sairaus kusettaa. Mä en lopunkaiken tiedä, olenko pelännyt lentämistä vai leikkinyt pelkääväni, jotta voin hyvällä omatunnolla vetää bentsoja.
  11. MUSIIKKI. Mä olen maailmankaikkeuden kummajainen, koska en ole erityisemmin koskaan pitänyt musiikista. En keikoista enkä konserteista. En ole ikinä ostanut yhtään levyä tai fanittanut ketään, ellei lapsuuden iskelmäikonia Reijo Taipaletta lasketa. Nyt kuitenkin raittiilla päällä olen vahingossa kuunnellut musiikkia. Kaija Koo on itseasiassa hyvä! Etenkin kappale Vapaa. Kaikki korkin kiinni laittaneet taatusti tajuavat mistä puhun, kun kuuntelevat sen.
  12. EN OLEKAAN AAMUVIRKKU. Se oli pettymys tajuta. Pidän kyllä aikaisista aamuista, mutta herääminen ei ole helppoa. Sekoitin laskuhumalan ja ahdistuksen herättämän entisen minän muka aamuvirkuksi. Yksi hieno esimerkki taas itsensäkusettamisesta.
  13. LINNUT. Kuulin viime kevään moneen moneen vuoteen linnunlaulua.
  14. Oma koti ei muutu IHMEMAA OZiksi. Sellaiseksi kauhujen kalmistoksi, minne sunnuntaiaamuna taiteilet itsesi taksilla kaupungin toiselta laidalta. Kotona on kiva olla!
  15. TAKSI. Kaveri kysyi kerran mun lempiautomerkkiä. Vastaus oli välitön ja se oli taksi. Enpä ole muuten vuoteen Suomessa moisella matkustanut.
  16. MEIKKIVOIDETTA säästyy, kun sitä ei tarvi enää tuubikaupalla tunkea viininpöhöttämään vesisänkynaamaan.
  17. PIKKUKÄRPÄSET ovat kadonneet. Oikeassa silmässäni lenteli nenänvartta pitkin parvi pikkukärpäsiä. Nyt ne ovat kuolleet. Varmaan verenpaineen aiheuttamia aistiharhoja.
  18. KUSI. Ihan niinkin perusjuttu kuin pissallakäyminen puuttui loppuvaiheessa melkein kokonaan. Kävin vessassa kerran päivässä. Nyt pissaan paljon, ja välillä vieläkin housuun.
  19. ASTIAKAAPISSA on aivan pirusti tilaa, kun luovuin kaikista viinin litkimiseen liittyvistä laseista.
  20. TUPAKKA. Harvinaista kyllä, sitä kuluu enemmän kuin juovana aikana. En malttanut pubissakaan päästää tuopistani sen vertaa irti, että olisin käynyt tupakalla. Tästä paheesta irrottautuminen on esiharkintavaiheessa. Vinkkejä otetaan vastaan!
  21. TAPPELUT. Luulin, että jokainen joka menee viikonloppuna kuuden jälkeen keskustaan, joutuu vääjämättä jossain kohtaa nyrkkitappeluun. Olen erittäin hämmentynyt, ettei kukaan olekaan vuoteen hyökkäillyt kimppuuni? Hassua.
  22. POLIISIN näkeminen ei tarkoita enää alkavaa paniikkikohtausta ja pienenmuotoista paperipussihengittelytuokiota. Minä olen aina pitänyt poliiseista. Nyt en enää pelkääkään niitä.
  23. DINNERIT JA MATKUSTELU. Tajusin, etten liiemmin pidä kummastakaan. Syön mieluiten makkarakastiketta kotona koneen äärellä ja jos matkustan enää minnekään, niin viikoksi valmispakettiin ja pirun lähelle. Poltan rinkkani.
  24. GOODMANNI. Irwiniä olen rakastanut aina ja kotikaupunkini kauppakeskuskin on ihan mukava mesta. Juovana aikana olisin mielummin mennyt talvisotaan aseetta ja ilman paitaa kun keskipäivällä Goodmanniin. Jokuhan olisi voinut nähdä minut!
  25. KESKENERÄISYYS. Sitä opin sietämään. Ennen asiat olivat joko valmiita tai sitten niitä ei tehty ollenkaan. Nyt pystyn sietämään keskeneräisyyttä niin hyvin, että mulla on taulut lattialla vieläkin, vaikka muutin 9 kuukautta sitten. Kellään poraa?
  26. LUOTTOTIEDOT. Mulla on luottotiedot, loppututkinto, ajokortti ja aikomus pitää kaikista niistä tällä kertaa kiinni.

Mutta kehut nyt sikseen. Voin kertoa teille, että ihan kaikessa minäkään en ole vielä muuttunut. Valot, telkka ja radio jää aina päälle kun poistun kotoa. Ainakin valot. Auto haisee navetalta (kiitos noiden mastiffien) ja öljyjen katsominen on aivan rakettitiedettä. Suihkussa lojun edelleen luvattoman kauan ja vaikka kuinka yritän miettiä afrikkalaisten vesipulaa, oma napa voittaa silti. Hammastahna harvoin löytää korkkiaan ja silmälaseja hukkaan vieläkin. Ja puhelin! Siinä tulee roikuttua tunti kaupalla. Lisäksi kirsikkana kakun päällä; noi v#tun kirjaston kirjat! Ihan silkkaa mahdottomuutta, että saisin palautettua niitä koskaan ajallaan. Korjausliikkeeksi on vain yksi lääke:  Osta kirjasi, älä lainaa!

 

Miss Maailmanloppu

 

LOPPU.

X