Elokapina on kuin steroideja syönyt Silakkaliike – ja näillä keinoilla se voi vielä pilata imagonsa moneen kertaan

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lauantaina 3.10. aktivistit pysäyttivät Kaisaniemessä liikenteen istumalla kadulle.

(Päivitetty: )
Teksti:
Petri Korhonen

Muistatteko vielä Suomen Silakkaliikkeen, tuon väkivallattomia kansalaistempauksia puuhanneen, Italian Sardiinit-ryhmästä mallinsa ottaneen rasisminvastaisen joukkoliikkeen?

Ai, ettekö?
Ihme, sillä viime vuodenvaihteessa perustettu liike keräsi riveihinsä eli Facebook-ryhmäänsä muutamassa viikossa kymmeniä tuhansia kiinnostuneita.

Siihen se on sittemmin jäänytkin. Fyysinen toiminta hiipui heti alkuunsa koronapandemian tuomiin kokoontumisrajoituksiin.

Samoin näytti käyvän vuoden 2019 keväällä Ruotsista tänne levinneelle koululaisten ilmastolakko-kampanjalle.

Tänä syksynä näiden valokeilapaikan julkisuudessa on ottanut Elokapina, tuo brittiläisen railakkaan Extinction Rebellion (XR) -liikkeen suomalaisversio.

Elokapina sai jättimäisen mainosstartin viikontakaisella kadunvaltaustempauksellaan, kiitos Helsingin poliisin, joka kävi annostelemassa Kaisaniemessä liikennettä tukkineiden aktivistien naamoille pippurikaasua.

Tempaus oli laskelmoitua lain rikkomista ja siinä sivussa vaaran aiheuttamista liikenteelle. Sen tarkoituksena oli saada huomiota liikkeen vaatimalle ilmastohätätilan julistamiselle. Tässä mielessä homma onnistui varmaan järjestäjien odotuksiakin paremmin.

Jokainen täysjärkinen ja suhteellisuudentajuinen katsoja näkee silti, ettei paikallaan istuvien, ilmastosta huolestuneiden ihmisten kaasuttaminen ollut poliisilta järkevää joukkojenhallintaa.
Väkivaltakoneiston pitää osata mitoittaa ja suhteuttaa käyttämänsä voimakeinot, ja jos se mokaa kuten tässä tapauksessa, sen pitää kantaa vastuu siitä että koko poliisin imagoon tuli hetkeksi keltaisen kaasulammikon muotoinen läiskä.

Poliisihallituksen oman selvityksen mukaan homma sujui teknisesti by the book, mutta oikeus tehdä jotain ei tarkoita sitä että teko olisi ollut siinä tilanteessa oikea.

Tietysti konservatiivien mielestä kaasutus oli vähintä mitä poliisin piti tehdä, jos vaikka etälamauttimet olivat huollossa ja vesitykkejä ei saatu liikenneruuhkan takia paikalle.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt itse Elokapina-liikkeen rakenteen ja toiminnan pohtiminen, koska paljon helpompaa on joko haukkua tai puolustella yhtä tapahtumaa ja sen jälkiselvittelyitä.

Taviksia, teiniangstaajia vai terroristeja?

Elokapina on monessa mielessä virkeämpi ja energisempi järjestö kuin moni edeltäjänsä tai kilpailijansa.

Tällä ei tosin ole väliä, sillä oikeistopöyristyjille ilmastoväen rauhallinen istuskelukin tai Silakkaliikkeen Facebook-murina ovat terrorismiin verrattavaa toimintaa.

Tällaisen tulkinnan mukaan Elokapinan/XR:n liikehdinnän takana ei ole joukko huolestuneita taviksia tai kaikenikäisiä Greta Thunbergin opetuslapsia, vaan julkisivun takana piilottelelee militantti äärivasemmisto ja liuta anarkismin ammattilaisia, jotka ovat valmiina täyttämään kadut räyhäämisellä.

Tätä todistaa kuulemma se, että Elokapinan aktivistien joukossa on nähty muun muassa ilmielävä pirkanmaalainen kommunisti, ja monet epäilyttävät hipit ovat kehuneet toimintaa sosiaalisessa mediassa.

Mikäs siinä. Toki Elokapinan voi leimata kiakkoviaras-kuokkavieras -mellakoitsijoiden uudeksi, salonkikelpoisemmaksi yritykseksi päästä taas julkisuuteen.

Löyhästä liikkeestä ja sen tilaisuuksien liepeiltä löytyy varmasti samaa väkeä, joka kävisi mielellään rikkomassa sortajaliikkeiden ikkunoita polkupyörätelineillä tai huitoisi poliisieläimiä astaloilla.

Kommunisteille mielenosoituksen purkutapa oli osoitus poliisin sortotaipumuksista. © Kuvakaappaus

Osa aktivisteista kertoo Elokapinan hakeutuvan tarkoituksella konfliktiin viranomaisten kanssa, koska sillä saa viestinnällisiä pikavoittoja, makeita videoita jaettavaksi.

Nämä arvelut eivät kuitenkaan ole koko totuus. Kukaan ei voi tyhjentävästi määritellä, millainen liike on kyseessä, koska liikkeellä on yhtä monta linjaa kuin osallistujiakin.

Ja tässä hähmäisyydessä piileekin Elokapinan tulevaisuudelle yksi ratkaiseva ongelma.

Liikkeen eri-ikäisten kannattajien keskuudessa tuntuu olevan suurta ristivetoa siitä, pitäisikö porukan toimia aidosti väkivallattomuuden periaatteiden mukaisesti vai hakea nopeaa somehuomiota ja nimeä vaikka poliisin reaktioiden kautta.

Elokapinan virallisen kannan mukaan heidän tarkoituksenaan ei ole väkivaltaisesti kumota järjestäytynyttä yhteiskuntaa tai vahingoittaa ihmisiä (joita poliisitkin ovat).

Mutta liikkeellä ei ole Suomessa johtajia, tai niin organisoitunutta johtoporukkaa joka voisi näitä linjanvetoja tehdä ja pitää väistämättä mukaan änkeäviä mellakkaturisteja loitolla aktioista. Päinvastoin, näiltä on kyselty asiantuntija-apua mielenosoitusten järjestämiseen ja poliisin kanssa asioimiseen.

Tolkun Henkilö on keskustellut liikkeen tapahtumissa mukana olleiden ihmisten kanssa, ja useimpien huoli ilmastokriisistä vaikuttaa täysin vilpittömältä ja arvostettavalta.
Jotain tarttis tehdä, ja hiton äkkiä, että saisimme hidastettua kaikkialla etenevää ympäristötuhoa. Pelkillä kauniilla puheilla katastrofia ei pysäytetä.

Silti ihan liian monet Elokapinan ihmiset ovat olleet ihan liian pitkään hiljaa XR-liikkeen kansainvälisistä outouksista.

Etenkin keulahahmojen perseilys… anteeksi, persoonista.

Linkolamaiset ex-pomot ja mukanajuoksijat

Ruotsin XR -liikkeessä on mukana muun muassa vuosituhannen alun Göteborgin mellakoissa riehuneita aktivisteja, kuuluisimpana heistä pitkiä vankeustuomioita väkivallanteoista saanut Jonathan Pye.

Osa nyt XR-liikkeessä toimivista Göteborgin veteraaneista ei ole vieläkään halunnut lopullisesti irtisanoutua poliittisesta väkivallasta, koska monelle se on kivaa ajanvietettä ja adrenaliininarkkausta, oikeutettua sotaa.

Ketäänhän ei voi vapaassa maassa estää tulemasta mielenilmauksiin mukaan, mutta muutamakin entinen katukivien viskoja leimaa nykyporukan heti.

XR:n emämaassa Britanniassa liikkeen perustajajäsen, paikallinen penttilinkola Roger Hallam vähätteli viime syksynä Natsi-Saksan holokaustia ja myöhemmin vihjasi, että ilmastoa pilaaville poliitikoille ja teollisuusjohtajille tekisi hyvää samantapainen nappi otsaan -kohtalo.

Roger Hallam lähti perustamansa XR:n johdosta heinäkuussa, ja nostattaa nyt jyrkempää liikettä. © Kuvakaappaus

Itänaapurin propagandakoneisto on ottanut kaiken ilon irti XR-liikkeen mielenosoituksista, nehän osoittavat että länsimaissa kansalaiset ovat tyytymättömiä johtajiinsa. Esimerkiksi Russia Today -kanava on mielellään antanut tilaa Hallamin haastatteluille, joissa tämä suomii markkinataloutta ja kulutusyhteiskunnan tuhlailua.

Se, että valtiolliset propagandatoimijat käyttävät jotain kansalaisryhmää omien tarkoitustensa edistämiseen, ei ole näiden ryhmien vika.

Mutta Britannian XR-liikkeessä vaikuttaa olevan epätervettä kulttimaisuutta, joka näkyy siinä ettei Hallamia aluksi tohdittu arvostella omien parissa mitenkään pontevasti.
Hän väistyi muodollisesti liikkeen toiminnasta vasta nyt heinäkuussa ja perusti oman, vielä suoremman toiminnan yhteisön.

Saksan XR-liike sanoi tuoreeltaan suorat sanat brittien Roger Hallamin holokaustihöperöinnille.

Tällainen käytös ei toki ole vierasta Suomessakaan: ympäristöaktivistit eivät ole aina muistaneet harmitella Pentti Linkolan ihmisvihamielisiä puheita, koska vanhuksen elämäntyötä pidetään muuten niin arvokkaana.

Britanniassa kohteet vaihtuvat vaikuttavampiin – miten meillä?

Britanniassa XR on tänä syksynä vaihtanut ilmeisen onnistuneesti mielenosoitustensa painopistettä.

Vuoden 2019 lokakuussa Lontoon jättimäisiin XR-mielenosoituksiin osallistui julkkiksiakin, muun muassa näyttelijä Benedict Cumberbatch. © Extinction Rebellion

Kun vielä ennen koronapandemiaa liike järjesti Lontoossakin tuhansien ihmisten massaprotesteja, nyt se keskittyy täsmämaaleihin: kadunvaltaukset ja muut väkivallattomat iskut suunnataan suoraan ilmastokriisin kannalta olennaisiin kohteisiin.

Guardian-lehden mukaan XR-aktivistit ovat muun muassa istahtaneet kadulle pääministeri Boris Johnsonin autosaattueen reitille. Tempauksia on järjestetty myös oikeistolaisten ajatushautomoiden sekä ilmastonmuutosta vähättelevien lobbaustoimistojen edustoilla.

Syyskuussa XR pysäytti liikenteen keskeisten brittisanomalehtien painotalojen edustalla, ja esti lehdenjakelurekkoja lähtemästä kierroksilleen.

Tämän kohteen valinta jakoi voimakkaasti mielipiteitä brittiliikkeen sisällä, koska vapaan tiedonvälityksen turvaamista on jäsenistön keskuudessa pidetty erityisen pyhänä. Toisaalta liikennesulun pääkohteena olleet, Rupert Murdochin imperiumin ”keltaisen lehdistön” painopaikat oli helppo perustella aatteellisilla syillä.

Boris Johnsonin hallitus saikin tästä oivan tekosyyn syyttää liikettä vaarallisesta hyökkäyksestä mediaa vastaan.

On helppo ennustaa, että laajentuvalle Elokapinalle tulee meilläkin tämän syksyn aikana paineita etsiä joku tavallista kadunpätkää parempi ja näyttävämpi paikka seuraaville toimintahetkilleen.

Tavallisten ihmisten ”arjen häiritseminen” kun ei ole kantanut menetelmänä muuallakaan kovin pitkään. Oikeat päättäjät eivät siitä piittaa pätkän vertaa, liikkeen poliittiset vastustajat taas saavat siitä mainion leimakirveen ennakkoluuloilleen, ja poliisillekin tulee siitä turhaa työtä.

Joten millainen mielenosoituskohde vaikuttaisi parhaiten äänestäjiin, pelästyttäisi saastuttajafirmoja, saisi myönteistä julkisuutta mutta ei polttaisi aktivistien välejä Sanna Marinin jo valmiiksi ekohenkiseen hallitukseen?

On helpompi keksiä, mikä kaikki voi liikkeeltä näissä tulevissa paikanvalinnoissa mennä imagollisesti pieleen: väärä kohde, väärä ajoitus ja mukana olevat, vääristä menetelmistä innostuneet tekijät.

 

 

X