Hyvä hallitus, näin vältytte jo etukäteen kohuilta: palkatkaa oma öyhö katsomaan toimianne ”viisikon inhoajan” silmin

Jaa artikkeliTilaa Seura
Oma kotiöyhö voisi kertoa etukäteen, millainen öyhötys asioista syntyy. © Otavamedia

Tänä talvena on ollut erityisen helppoa olla opposition ja populistien puolesta mölisevä, somessa mekastava öyhö.

Hallitus on antanut heille lapasyöttöjä moneen kertaan, ikään kuin se ei alkuunkaan osaisi odottaa, miltä jotkin asiat saadaan öyhöttäjien spinnaamana näyttämään.

Aivan liian monet tapahtumat, uudistukset ja hankkeet ovat kääntyneet julkisuudessa ensin päälaelleen, ja hallituksen PR-väki on saanut uuvuksiin asti toistella asioiden oikeaa laitaa ja yrittää selitellä anonyymitrollaajille, mitä minkäkin ratkaisun takana on.

Öyhö iski ”opiskelijoiden ja hallituksen ennakolta sovittuun showpainiin”

Otetaanpa esimerkiksi maaliskuun alussa pidetty hallituksen ”opiskelijainfo”. Hallitus järjesti Ylen avustuksella verkkotilaisuuden, jossa kansakunnan toivot eri puolilta maata saivat esittää ennakkoon kerättyjä ja Ylen valikoimia kysymyksiä koronasta ja opiskelusta.

Tilaisuudesta sai mielikuvan, että kukin vuorollaan ääneen päässyt opiskelija siinä kysyi itselleen tärkeintä huolenaihetta. Myöhemmin selvisi, että osa ihmisistä oli mukana vain puhuvana päänä, lukemassa heille annettuja, muiden nuorten tekemiä kyssäreitä.

Yle tunnusti myös, että se oli kertonut kysymyksistä etukäteen valtioneuvoston sosiaalisen median väelle, että nämä tietäisivät mitä nostaa someen ajoissa. Ministerit kuulemma eivät saaneet kuulla näitä ennakolta, mutta tähän väitteeseen uskoi aika harva.

Öyhö- ja mölinäkansa iski heti. ”Opiskelijat pantiin näyttelijöiksi hallituksen ennalta sopimassa show’ssa”, ja toden totta, siltähän se näytti.

Ölinäväki innostui ”naisviha-tilaustyöstä”

Tällä viikolla nähtiin, jos mahdollista, vieläkin isompi älämölö, kun Latviassa sijaitseva Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus esitteli hallituksen saamasta somepalautteesta tekemänsä raportin.

Sen mukaan hallituksen naisviisikko saa toimistaan huomattavan paljon seksististä, naisvihan kyllästämää öyhötystä niskaansa. Kaikesta palautteesta silkkaa huorittelua ja muuta törkyä on vain pieni osa. Silti se tarkoittaa tuhansia viestiä, jotka tukkivat päättäjien somekanavia ja hyppivät notifikaatioina heidän älylaitteidensa ruuduille päivää pilaamaan.

Tästä uutisoitiin jopa maailmalla: hallitusta maalittavat misogyynitrollit, ja loanheitto saa politiikassa olevia naisia varomaan sanojaan.

Alussa tämä sanoma hallitsikin mediatilaa. Mutta öyhöttäjien vastaisku tuli nopeasti, varsinkin kun opposition puoluejohtaja näytti mitä narratiivia hänen seuraajiensa pitää alkaa toistaa.

Valtioneuvoston kanslia ja ministerien apujoukot yrittivät turhaan huudella väliin, että ei, työstä ei maksettu Natolle, vaikka tutkimuksen tekijät puhuivatkin ikään kuin toimeksiannosta.

Hanke käynnistettiin jo pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ehdotuksesta vuonna 2019. Sillä piti alun perin mitata, kuinka paljon politiikan somessa oli edellisten eduskuntavaalien aikaan Suomen ulkopuolelta tulevaa, järjestäytynyttä verkkohäirintää.

Kun osaamiskeskuksen keräämästä datamassasta tällaista ei löytynyt, keskuksessa vaihdettiin tutkimuskohteeksi Marinin hallituksen viime keväänä saama somepalaute.

Oliko kyseessä tilaustyö? Ei siinä mielessä, että Suomi pystyisi määräilemään Nato-keskuksen tutkijoita tutkimaan jotain tai nostamaan siitä vain haluttuja tuloksia.

Mutta selkeästi valtioneuvoston kansliankin mielestä viisikon koronakevään aikaisen somekohtelun analysointi oli tarpeen – sille oli siten ihan vahva tilaus.

”Paha sotilasliitto sotkeentui Suomen politiikkaan”

Seuraavassa aallossa öyhöt alkoivat syyttää hallitusta siitä, että se oli pyytänyt sotilasliittoa sekaantumaan Suomen sisäisiin asioihin, ja ”penkomaan suomalaisia” palautteenantajia, saadakseen itselleen säälipisteitä ja sympatiaa.

Tarkkaan ottaen Nato StratComCoE -osaamiskeskus on vähän erillään varsinaisesta sotilasliiton militääripuolen komentoketjusta, mutta keskus ratsastaa Naton brändillä joten Nato-tähtilipun alle sen voi imagomielessä hyvin laskea.

Tämä narratiivi ”Naton vaikutusyritys Suomeen” on erityisen tehokas. Se nimittäin hämmentää varmasti myös hallituspuolueissa runsaslukuisina olevia Nato-jäsenyyden vastustajiakin.

Mitään näistä edelläkuvatuista Nato-tutkimuksen taustoista hallitus ei osannut selittää, torpata tai väistää riittävän rautalangasta väännetysti.

Eivätkä nämä maaliskuun somemyräkät ole ainoita esimerkkejä. Hallitus on tehnyt helposti väärintulkittavia päätöksiä ja ratkaisuja pitkin talvea, aina viestinnän keskittämisestä, vaalien siirtämisen viivyttelystä ja rajojen sulkemisen empimisestä lähtien.

Oppositiolle näyttää tulevan oikein popkornintäyteinen kevät: eduskunnassa voi hyvin argumentoida viileän rauhallisesti hallituksen päätöksiä vastaan, ja katsoa miten saman aikaan anonyymien somehäiriköiden armeija iskee pyytämättä ja kyselemättä viisikon kimppuun yhä rumemmin ja rajummin.

Tämä osaaminen hallituksen avustajakaartilta puuttuu: kuinka olla peräkammarin trolli ja öyhö

Miten voi syntyä kuva, ettei hallitus ole osannut ennakoida paremmin somen syvän päädyn trollaajien, öyhöttäjien ja riidankylväjien reaktioita sen toimintaan?

Tolkun Henkilöllä ei ole tästä mitään salattua tietoa, ainoastaan asioista toisinaan perillä olevien politiikan setä- ja tätilähteiden arvioita.

Näiden perusteella syynä on valtioneuvoston kansliassa ja ministerien laajassa, hyvin pätevässä avustajakunnassa vallitseva eräs osaamisvaje.

Heiltä puuttuu kosketus netin riidankylväjien tarkoitushakuiseen ilkeyteen, ymmärrys verkko-öyhöjen nurinkurisesta ajattelutavasta, jossa kaikki tekemiset halutaan tulkita pahantahtoisesti. Sen sisäistäminen, miksi joillekin ihmisille tasa-arvo, ilmastotietoisuus, feminismi, maahanmuutto, monikulttuurisuus ynnä muut puolueohjelmissa kehutut asiat ovat kirosanoja – tai mikä naisten johtamassa hallituksessa pelottaa heitä.

Katolisella kirkolla on jo pitkään ollut käytössä mainio ammattitehtävä, paholaisen asianajaja (advocatus diaboli) . Tämä ammattivastaanväittäjä kyseenalaistaa esimerkiksi pyhimystutkimuksissa ihmeiden alkuperää, ja asettuu vastapuolen asemaan silloin kun kirkko pohtii syntyjä syviä. Tavallaan esittää, mitä piru tekisi.

Tällainen hahmo olisi valtioneuvostollekin enemmän kuin tarpeen: äärimmäisestä äärilaidasta hankittu oma kotiöyhö, jolla testattaisiin aina etukäteen, miten rumalta kauniit hankkeet ja päätökset saadaan öyhösilmin katsottuina näyttämään.

Tiedän, öyhöjä on vaikea palkata, ja ne olisivat kaikkea muuta kuin kivoja ja sisäsiistejä työkavereita.

Mutta ilman vastapuolen aatemaailman aitoa tuntemista sattuu ja tapahtuu juuri sellaisia viestintäkaaoksia, joita olemme viime viikkoina nähneet.

X