Kansanedustajat, nyt teidän pitää siivota jätöksenne itse – älkää taas huutako mediaa pyyhkimään

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Otavamedia

Kun kansanedustaja Mauri Peltokangas (ps.) kertoo somessa pitävänsä ministereitä persereikinä ja ilmoittaa halveksivansa edustajatovereitaan maanpettureina, jonkun pitäisi kuulemma tehdä asialle jotain ennen kuin politiikan kielenkäytössä ollaan menty ”vaaralliselle tielle”.

© Kuvakaappaus Facebookista

Tai ennen kuin tällä on ”huolestuttavia seurauksia” ja olemme ”liian pitkällä”.

Breaking news: olemme jo liian pitkällä, jos eduskuntaan pääsee ihmisiä jotka eivät osaa käyttäytyä sisäsiististi, valehtelevat muiden tekemisistä ja lietsovat tukijoukkojensa kaljanhuuruisissa haukkumaringeissä vihaa ja häiriköintiä ketä tahansa sivullista kohtaan.

Aiemminkin meillä on ollut kansanedustajia, joiden älyllinen kapasiteetti ei ole riittänyt monimutkaisten yhteisten asioiden ymmärtämiseen saati ratkomiseen. Silti usein työ on opettanut heitä joko tajuamaan kansainvälisten järjestelmien lainalaisuuksia, kansallisen yhteistyön arvoa tai ainakin piilottamaan yksinkertaisuutensa.

Nyt nykyisistä edustajista moni päinvastoin ylpeilee tyhmyydellään, kehuu ihmisvihaansa, lähimmäisenrakkauden puutetta ja ilkeyttään muka ”kansanomaisuutena” tai pahimmillaan ”kansallismielisyytenä”.

Se on heidän perustuslaillinen oikeutensa: kuka tahansa poliitikko saa tehdä itsestään vastenmielisen vaahtosuun, jos haluaa, ja moni näyttää haluavan.

Syytä mediaa: miksi se ei kerro perseilyistä tarpeeksi?

Jos uskoo sosiaalista mediaa ja bloggaajia, pahin syyllinen tähän nykytilaan on tiedotusvälineiden mafia, joka ei kirjoita näistä perseilyistä tarpeeksi joka kerta kun joku Arkadianmäen räyhäkuorosta röyhtäisee ilmoille jotain pahalta haisevaa politiikan ”avausta”.

Vielä pahempi on puolueelliselta tuntuva media, joka uutisoi vain jonkun toisen puolueen möläytyksistä, haukuista, solvauksista tai nimittelyistä, ja unohtaa sopivasti ”oman” kuvitellun suosikkipuolueensa herjaukset.

Näin nämä asiat koetaan: oikeistopopulistit ovat varmoja siitä, että toimittajien enemmistö on vihervasemmistolaisia mädättäjiä.

Vasemmistopopulistit sanovat toimittajia, varsinkin iltapäivälehtien väkeä, äärioikeistolaisen käyttäytymisen ja termistön normalisoijiksi ja perussuomalaisten tekojen sievistelijöiksi.

Molempien suuntien mediakriitikot suuttuvat, jos heidän uskomuksiaan sanoo uskomuksiksi: media on kaikille hyvä lyömisen kohde ja syyllinen ainakin johonkin. Jollei muuta niin huonoon journalismiin, eli luultavasti sellaiseen joka ei miellytä lukijaa.

Tiedotusvälineet ovat varmasti tehneet virheitä, kun ovat yrittäneet uutisoida räyhääjistä korrektisti, kertomatta aina selvästi millainen ristiriita heidän puheidensa ja todellisten saavutustensa välillä on.

Useimmiten taustalla on osin väärää objektiivisuuden käsitettä, tasapuolisuusharhaa tai itsesensuuriakin.

Jos populistipoliitikko tietäisi, että hän pääsee jokaisella ruokottomuudellaan paheksuviin nettiotsikoihin, hän todennäköisesti suoltaisi pottahuudahduksia viikoittain. Tällöin jatkuva uutisointi toimisi heidän mainoskanavanaan.

Kieli on tyylikysymyskin. Itsekään en printti-Seurassa haluaisi käyttää otsikoissa samanlaista ”persereikä”-kieltä kuin huutelijat, koska minusta noiden ilmaisujen näkeminen painettuna tuntuisi oksettavalta. Tuntuisi siltä, että oma lehti likaantuisi.

(Tiedän, että tämä on irrationaalinen tunne. Se luultavasti liittyy kotikasvatukseeni, jossa holtittomasti rivouksia puhuvia ihmisiä pidettiin joko kiroiluun syyntakeettomina tourette-potilaina tai sitten kuulijoitaan kunnioittamattomina pölvästeinä.) *

On myös yksittäisiä toimittajia, jotka tulkintojensa ja sanavalintojensa perusteella inhoavat joitain ministereitä tai puolueita enemmän kuin muita, ja tuottavat sen takia kanaviinsa eri tavalla värittynyttä sisältöä.

Heidän tekemisiään jokainen saa arvostella mielin määrin, kunhan ei yleistä että yksittäiset jutut tai journalistiset valinnat kuvaavat koko mediakenttää.

Tee itse jotain, kansanedustaja

Joten tähän sitten toinen breaking news: media on kollektiivina väärä maalitaulu ”tehkää jotain” -käsienvääntelijöille, koska paljon parempi kohde on olemassa.

Oikeat syylliset poliittisen kulttuurimme nykytilaan, ja ainoat jotka voisivat asiaan konkreettisesti puuttua, istuvat Arkadianmäellä.

Enkä tarkoita pelkästään noita puhuvia persläpiä ja mölisijöitä.

Vielä suurempia moraalisia vastuunpakoilijoita ovat ne toistasataa tuppisuuta, jotka eivät julkisesti puutu kollegoidensa sanomisiin – muuten kuin ehkä twitterissä, räyhääjien paheksujia ja median haukkujia peukuttamalla.

Vautsi vau, politiikan ammattilaiset, olettepa urheita kun haluatte median korjaavan tilanteen, johon TEIDÄN vässykkämäisyytenne on johtanut.

Hyvät kansanedustajat: olkaa kerrankin rohkeita. Pankaa puhemiehistö ja omat ryhmyrinne asialle. Tehkää eduskuntakyselyitä, vaatikaa anteeksipyyntöjä, ilmoittakaa yli puoluerajojen yhteen ääneen, että tällainen törkeily ei sovi eduskunnan jäsenille.

Vaatikaa kollegoiltanne edes sellaisia käytöstapoja, joita alakoululaisiltakin edellytetään: törkeän kielenkäytön siistimistä ja lähimmäisten huomioonottamista. Vaatikaa samaa kuin missä tahansa normaalissa työpaikassa: kanssaihmisten kunnioittamista.

Kukaan muu ei tätä voi tehdä, kenelläkään muulla ei (äänestäjien lisäksi) ole suoraa mandaattia puuttua eduskunnan arvovallan rapauttamiseen ja politiikan likaamiseen.

Media ei ole kaipaamanne tuomioistuin. Teidän on ihan itse uudistettava työpaikkanne toimintakulttuuri, ja käynnistettävä sellainen hyvien tapojen kunnianpalautus jota suuri osa suomalaisista kaipaa.

Hyvät kansanedustajat, puhemiehistö, ministerit hallituspuolueissa ja opposition sivistysväki: nyt te käyttäydytte ihan samoin kuin ne ihmiset, jotka eivät puutu esimerkiksi baareissa, kaduilla, tai liikennevälineissä riehuvien mölisijöiden toimintaan.

Jos jatkatte vielä tätä yleistä hiljaisuuttanne räyhäämisen ja persläpeily-puheiden edessä, se jos mikä alkaa olla päivä päivältä halveksittavampaa.

 

Miksi annamme tämän tapahtua, kyselevät kansanedustajat medialta, vaikka heidän pitäisi se itse hoitaa. © Kuvakaappaus Twitteristä

 

Lisäys 28.7. klo 21:07. Kokenut poliitikko Satu Hassi (vihr) muistutti, ettei kansanedustajan kirjallinen kysymys eli eduskuntakysely voi koskea kansanedustajakollegoiden toimintaa. Sen voi osoittaa hallitukselle tai ministereille, ja näiltä voi toki kysyä ”mitä aiotte työkulttuuriongelmalle tehdä”.

* Lisäys 28.7. klo 23:16. Muistutan, että oheisessa kohdassa olevan Duodecim-linkin takaa löytyy kuvaus Touretten oireyhtymästä ja sen piirteisiin liittyvistä havainnoista, jotka ovat monisyisempiä kuin esimerkiksi minulle lapsena kerrotut stereotypiat. Lisätty myös tarkennus ”kiroiluun syyntakeettomuudesta”, väärinkäsitysten välttämiseksi.

X