Ne jyrää meitin! Mitä Airiston Helmi opettaa Venäjän supersotilaista
© Venäjän Puolustusministeriö
Jos Tolkun Henkilö olisi itänaapurin sotavoimien PR-osaston virkailija, hieroisin tällä hetkellä käsiäni ja tekisin pomoilleni monta powerpointtia siitä, miten hienosti imagomarkkinointi onkaan suomalaiseen tsuhnaan purrut. Todennäköisesti saisin vuodenvaihteessa vielä bonuksiakin ja tavallista paremman jouluvodkapullon.
Ja kaikki tämä paljastui vain yhden kohuviikonlopun ansiosta.
Runsas viikko sitten Keskusrikospoliisi teki Paraisilla Airiston Helmen lomakiinteistöihin ison ratsian, takavarikoi sieltä valtavan määrän rahaa, dataa ja tallennusvälineitä, ja perkaa nyt miljoonien arvoista rahanpesurikosepäilyä. Samalla viranomaiset pääsevät katsomaan, onko pitkään seuratussa lomakylässä muutakin kiinnostavaa.
Kuten onko paikkaa voitu käyttää Venäjän sotilaiden etäispäätteenä, havaintoasemana vai ei.
Tämä on Suomen oloissa poikkeuksellinen tapaus. Mutta kaikkein ihmeellisintä asiassa on siitä syntynyt huhumylläkkä, joka sai jotkut poliitikotkin unohtamaan logiikan ja ihan tavallisen maalaisjärjenkin käytön.
Moni puhui vakavissaan, että siellä se Venäjän karhu jo verryttelee luksusmökeissään, valmiina hyppäämään kimppuumme.
Mihin unohtui suomalainen sotilas?
Jotkut viime viikon hurjista spekulaatioista voisivat olla realistisia, mikäli: a) olisimme Venäjän kanssa kriisissä ja b) Suomella ei olisi omaa armeijaa.
Media, saati kansanedustajatkaan eivät aina tunnu muistavan, että rannikkomme ei ole sotilaallinen tyhjiö. Meillä on aika suorituskykyiset, koko ajan reagointinopeuttaan nostaneet ja paremmin äkkitilanteista kartalla olevat puolustusvoimat kuin koskaan aikaisemmin koko sodanjälkeisen historiamme aikana.
Sotilaita on koulutettu strategisten iskujen ja yllätysmanöövereiden torjuntaan jo monen vuoden ajan niin saaristossa, pääkaupunkiseudulla kuin napapiirilläkin.
Tässä paljastuikin monen ”asiantuntijan” heikkous: jos omat kokemukset intistä ovat Uuno Turhapuro Armeijan Leivissä –elokuvan ajoilta, kyky arvioida nykytilannetta on sen mukainen.
Ehkä siksi näiden netissä huudelleiden tai median haastattelemien nimettömien asiantuntijoiden salavihkainen luottamus Venäjän joukkojen voimaan on hämmästyttävä.
Joku väitti, että Airiston Helmen 17 lomamökkiin mahtuvilla Venäjän erikoisninjapartioilla vallataan sekä Ahvenanmaa että Naantalin satama ilman että Suomella on siihen sanansijaa. Muumimaailma miinoitetaan ja ruotsinlaivatkin upotetaan Turku-Tukholma -väylän tukkeeksi.
Toinen laski, miten Venäjältä saapuvat kuljetushelikoptereiden laivueet istahtavat Säkkiluodolle rakennetuille betonialustoille ja jatkavat sieltä Maarianhaminaan, eivätkä edes käy tankkaamassa välillä Paraisten Teboililla.
Eräänkin oman elämänsä sota-asiantuntijan mukaan Maarianhaminasta pääsee sen jälkeen ampumaan esteettä tykillä Helsinkiin asti.
Väliäkö sillä, että välimatkaa on 277 kilometriä, ja kovinkin venäläinen kenttätykki yltää paukuttelemaan vain muutaman kymmenen kilometrin päähän.
Miksi mainostaa idän kuviteltua mahtia?
Luonnontieteet ja fysiikan lait sikseen, mutta onhan viime viikon mediakohina nyt melkoista Suomen puolustuskyvyn aliarvioimista.
Vai mikä on todennäköisyys sille, että kaiken tuon tapahtuessa koko Puolustusvoimat istuisi sotilaskodissa munkkikahvilla?
Satoja koptereita röpöttää matalalennossa maa-, meri- ja ilmavoimiemme vaikutusalueen yli kohti Airistoa, eikä meiltä kukaan edes kivellä perään heitä?
Vaikka monet Airisto-kohkaajat pitävät itseään hyvinkin maanpuolustushenkisinä ihmisinä, nämä supersotilas-tukikohtapuheet kääntyvät kummallisesti naapurin etevyyden mainostamiseksi.
Samanlaista asennetta näkyi ylipäälliköksi pyrkineellä Laura Huhtasaarella (ps) presidentinvaalikampanjan aikaan.
”Venäjä valloittaa meidät parissa päivässä jos tahtoo, eikä kukaan ehdi tulla meitä auttamaan.”
Ikävä kyllä tämä on juuri se sama kuva, mitä Venäjän propagandakoneisto on pyrkinyt Krimin valtauksen jälkeen sekä omalle kansalleen että länteen syöttämään.
”Meidän raitapaitaiset erikoismiehemme tekevät mitä haluavat, missä haluavat ja miten haluavat.”
Paitsi etteivät tee.
Itä-Ukrainassa sotiminen on jämähtänyt paikoilleen, myrkyttäjäeverstit sähläävät Britanniassa niin että jäävät rysän päältä kiinni, tiedustelukoneet ammutaan Syyriassa alas Venäjän sinne myymillä omilla ohjuksilla.
Tunarointeja nekin raitapaidat ja paidattomat hevossankarit tekevät, ihan kuten muutkin ihmiset. Ja jos niillä on edessään liian kovaksi arveltu vastus, ne eivät järkevinä ammattilaisina edes yritä.
Tolkun Henkilö vääntää nyt mediakritiikkiä:
Liioittelemalla Airiston Helmen kaltaisten tapausten uhkaa ja lietsomalla mystistä kuvaa venäläisistä erikoisjoukoista me toistamme täysin samaa mielikuvaa, narratiivia kuin mitä Vladimir Putinin hallinnon propagandantekijät haluavatkin. Kasakka tulee eikä sen tulemista voi estää.
Ja tämä mielikuva on hyvin varautuneessa, toimivassa ja puolustustahtoisessa Suomessa kaikilla mittareilla täysin väärä.
Mutta on tässä Airisto-viikon aikana kuultu fiksujakin arvioita.
Jos nämä median rakastamat asiantuntijat eivät luotakaan sotilaiden taitoihin, yksi iskukykyvaltti meillä ainakin on saaristossa tallella.
Varsinaissuomalaista kesämökkiläistä ei nimittäin kannata kenenkään ärsyttää, ei hybridimaahanlaskujoukkojen eikä muidenkaan.
Eräskin korkea-arvoinen sotilas muistutti, että paraislainen kärttyinen mökkeilijä tuskin jää katselemaan, kun naapurin laiturille laskeutuva venäläinen sotilaskopteri puhaltaa juuri haravoidut lehdet hujan hajan pitkin tonttia.
”Siinä lentää kohta koivuhalkoa MI-17:n pyrstöroottoriin niin että huussiin ei tarvitse tuoda kuivikelastua loppuvuonna ollenkaan.”
VIIKON TUNTEMATON–PUUJALKA:
”Sieltä kuuluu perkeleellinen pulina, ketä siellä mahtaa olla?”
”No ketä ny luulisit. Erikoisjoukkojen ukkoja paljussa, kaalisoppalounaan jälkeen.”