Onko tässä Suomen arkajalkaisin puoluejohto? Näin helposti perussuomalaisten pomot luikkivat karkuun, kun naisvihatohtorin tuotos iski tuulettimeen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Puoluesihteeri Simo Grönroos ja puheenjohtaja Jussi Halla-aho tukevat puoluelaisia tiettyyn rajaan asti. © Kuvamanipulaatio/Otavamedia

Perussuomalaisen ajatushautomon Suomen Perustan julkaisema, mediakriittiseksi mainostettu pamfletti ”Totuus kiihottaa” ja sen nostattama skandaali piinaavat puoluetta vielä pitkään.

Tohtori Jukka Hankamäen teksti on osoittautunut vaikutuksiltaan hyvin paljastavaksi täsmäiskuksi perussuomalaisten nykyjohtoa vastaan.

Ei siksi, että tutkimukseksi naamioitu katkera, vihainen vuodatus on sisällöltään niin vaahtosuista julistusta ”liikaa pihtaavista tai väärille ulkomaalaisille miehille antavista naisista” joiden kuvataan olevan jokaisen yhteiskunnallisen ongelman takana.

Samanlaista tekstiä on nimittäin nähty ja puhetta kuultu persujen suosimilta uusoikeistolaisen liikkeen ajattelijoilta, runoilija Timo Hännikäisestä alkaen jo pitkään.

Tekstistä välittyvissä umpisovinistisissa asenteissa ei ole perussuomalaisille tai heidän vastustajillekaan mitään yllättävää. Eikä tällainen julkinen naisten alentaminen saa ketään puolueen vakiokannattajaa luopumaan aatteestaan.

Ei se karkoita PS-naisiakaan, vaikka he nyt ovatkin moitiskelleet kirjoittajaa yhteisesti sovituin sanamuodoin ”hänen harkintansa on pettänyt”.

Puolueen toimijat ovat aina saaneet vapaasti tehdä lähes mitä tahansa: järjestää amerikkalaisten esikuvien mukaisia valkoisen vallan rasistisia tilaisuuksia, kehottaa tuhoamaan SPR:n vastaanottokeskuksia ja päästää eduskunnan tiloihin jopa vieraan vallan sotilastiedustelijoita, eikä kukaan puolueen päättäjistä ole eväänsä heilauttanut.

Nyt mitattiin johtamistaitoa

Suurinta tuhoa pamfletti tekee nyt puolueen johtamiskulttuurille. Tekstistä seuranneen kohun jälkiselvittely nimittäin osoittaa, miten osaamattomia kriisiajan johtajia perussuomalaisten kärkinimet ovat.

Koska puolueessa on paljon kurin, järjestyksen ja militaristisen menon ihailijoita, kerron tämän nyt sotaväkitermeillä suoraan:

Puolue uskoi kaatavansa vastustajansa terävällä mediahyökkäyksellä, uudella tutkimuksella joka saisi suomalaiset isot tiedotusvälineet epämiellyttävään valoon.

Kun näin ei käynytkään, vaan tekstistä alkoi löytyä kirjoittajan omituisia henkilökohtaisia vuodatuksia, hyökkäyskäskyn antajista ei löytynytkään vastuunsa kantavia kenraaleita.
Ylipäällikkökin luikki pakoon kuin käpykaartilainen, hyläten oudoksi luuseriksi osoittautuneen taistelijansa.

Puoluejohtaja Jussi Halla-aho, puoluesihteeri Simo Grönroos ja puolueviestinnän spin doctor Matias Turkkila ovat kilpaa ottaneet etäisyyttä pamfletin tekijään, tekstiin ja tekoprosessiin, vaikka ovat itse olleet siinä mukana joko mainostamassa tuotosta etukäteen tai jopa esilukemassa sitä ennen painatusta.

Jukka Hankamäen pamfletin julkaisutilaisuudessa olivat tekijän lisäksi ajatushautomon pomo Marko Hamilo ja puoluejohtaja Jussi Halla-aho. © Kuvakaappaus PS-videolta

Pamfletin julkistamistilaisuudessa seissyt Jussi Halla-aho antoi koko arvovaltansa opuksen taakse, mutta nyt hän väittää ettei oikeasti tiennyt minkälaista tekstiä oli markkinoimassa.

Halla-aho yrittää luoda kuvaa, ettei edes tietäisi millaista ajatusmaailmaa Jukka Hankamäki edustaa, vaikka tohtorin persoona ja kärjekkäät näkemykset ovat tunnettuja. Ne ovat olleet hänen blogissaan koko ajan yleisesti luettavissa.

Jos Halla-aho puhuu totta, se tarkoittaa että puoluejohto on valmis tukemaan mitä hanketta tahansa, tietämättä tai tutkimatta oikeasti mistä siinä on kyse ja millaiset ihmiset sitä ovat tekemässä.

Tämä olisi hämmästyttävää ammattitaidottomuutta, eikä antaisi mairittelevaa kuvaa suurimman oppositiopuolueen johtoporukan moraalista.

Vastaanotto pelästytti

Todennäköisempi vaihtoehto on, että pamflettia esilukenut puolueen virkailijajohto on silmäillyt tekstin kursorisesti läpi, ja antanut mennä koska siinä ei ollut mitään suurta ristiriitaa heidän maailmankuvansa kanssa.

Mutta nyt, yleisen vastaanoton pelästyttäminä, he juoksevat kilpaa karkuun itse hyväksymänsä tuotoksen aiheuttamaa kohua.

(Luultavasti Jukka Hankamäkeä loukkaa kovasti myös se, miten päällystöpersut pyrkivät nyt kaikin tavoin korostamaan, että äsken niin kehuttu tohtori on perussuomalaisten ulkopuolinen toimija eikä missään nimessä edes Suomen Perustan kautta puolueen aatteellisessa sisäpiirissä.)

Tällainen puoluejohdon käsienpesu on raukkamaista, kaikilla johtamistaidon opeilla mitattuna kehnoa vastuunkantoa ja huonoa johtamista. Mikään ei murenna yhteisön sitoutuneisuutta ja lojaalisuutta niin paljon kuin se, että johtajat karkaavat kriisin tullen.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho antoi tällä toiminnallaan alaisilleen ja kannattajilleen samanlaisen viestin kuin entinen sotapäällikkö ennen taistelua:

”Jos kova paikka tulee, voitte olla varmoja että olen takananne. Hyvin kaukana takananne.”

Hamilo kaivaa kuoppaa syvemmälle

Ajatushautomo Suomen Perustan uusi toiminnanjohtaja Marko Hamilo sentään osoittaa suoraselkäisyyttä: hän puolustaa yhä julkisesti Hankamäen näkemyksiä ja selittää tämän törkeyksiä parhain päin, eikä yritä luistella julkaisuvastuusta.

Hän osoittaa tosin tarkoituksellista älyllistä epärehellisyyttä siinä, että vihjaa julkisuudessa olleita pamflettikatkelmia ”asiayhteyksistään irrotetuiksi” ja yrittää väittää, että tekstin virheet ovat vain tyylillisiä. Jokainen pamfletin lukenut tietää, mistä on oikeasti kyse.

Hamilon puheet tekevät puolueelle ainoastaan taloudellista vahinkoa: ne osoittavat, että opetusministeriöllä on hyvät perusteet harkita uudelleen ajatushautomon tutkimustoiminnan tulevia valtiontukia.

Suomessa saa julkaista Hankamäen pamfletin kaltaisia, asiavirheitä ja väärinkäsityksiä viliseviä alatyylisiä ”tutkimuksia” mielensä mukaan, mutta niitä ei tarvitse tukea yhteisistä verorahoista.

Kriisiaika mittaa todelliset taidot

Koronakevät ei ole ollut helppoa aikaa löysiä iskulauseita huutamaan tottuneille populistisille liikkeille. Meilläkin hallitus on omista ja virkamiestensä monista typeristä sekoiluista huolimatta pärjännyt Suomen kriisijohtamisessa suhteellisen hyvin.

On ymmärrettävää, että pandemian alussa nähty Sanna Marinin johtamistyylin saama julkinen kehu ja hypetys ärsyttävät perussuomalaisia kansanedustajia.

Harvat heistä ovat pystyneet edes poikkeustilan takia irrottautumaan omista käytösmalleistaan tai räyhäämistyylistään. Joidenkin mielestä mediatila pitäisi ottaa taas hallintaan hinnalla millä hyvänsä.

Pamflettikohu ja taannoinen kansanedustaja Ano Turtiaisen erottaminen eduskuntaryhmästä paljastavat, että Halla-aho joutuu käyttämään koko ajan enemmän energiaansa puolueen tämän ns. syvän päädyn väen hallitsemiseen.

Samoin kävi aikoinaan puolueen luojalle ja edelliselle puheenjohtajalle Timo Soinille: kun avaat matolaatikon ja pääset äärikouhottajien avulla valtaan, jossain vaiheessa saat huomata että nämä synkimpien vesien uimarit ovat jo valitsemassa itselleen uutta mestaria.

Ja se prosessi vain nopeutuu, mitä enemmän nykyinen johtaja osoittaa arkajalkaisuutta tai suoranaista karkuruutta.

Jokainen puolueaktiivi aavistaa, että jossain seuraavassa kriisissä bussin alle heitettävänä, uhrattavana puolueen soturina voit olla vaikka sinä itse.

 

Juttua muokattu 13.6. klo 09:12, poistettu puheenjohtaja Halla-ahon toimintaa kuvannut ilmaisu ”kehuja ladellut”.
Perussuomalainen-lehden päätoimittajan Matias Turkkilan Seuralle 13.6. klo 03:36 lähettämän oikaisupyynnön mukaan puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei kehunut julkistamistilaisuudessa Hankamäen tutkimusta. Halla-aho ei Turkkilan mukaan ole lukenut pamflettia lainkaan.

Tilaisuuden tallenteelta kuulee, että hän tuki vain tekijöiden tilaisuuden lopussa esittämiä näkemyksiä ja havaintoja journalismista.

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

Yhteistyössä

Kommentointi

Jännä juttu, että Hankamäki uhrattiin noin auliisti susille. Halla-aho on kirjoittanut ihan yhtä naisvihamielisiä ja rasistisia tekstejä ja häntä palvotaan ”Mestarina” niiden ansiosta.

Vai on Turkkila taas lähetellyt oikaisupyyntöjä. Hänhän ei ole suostunut viemään omaa julkaisuaan Julkisen Sanan Neuvoston jäseneksi, eikä oma julkaisunsa juuri perinteisten medioiden faktoihin ja hyvään julkaisutapaan perustuvaa linjaa noudata. Huhut ja ihmeelliset väitteet uutisoidaan ikäänkuin faktoina eikä vääriä väitteitä korjata vaatimuksista huolimatta.

Turkkila on siis jopa julkisesti vaatinut julkaisuja muuttamaan uutisointiaan sillä perusteella, että kyseinen julkaisu on JSN:n jäsen.

Kuitenkin hänellä on mielestään oikeus vaatia *muita julkaisuja* noudattaman sääntöjä, joita hän ei itse mahdollisesti ammattitaidottomuuttaan halua/kykene noudattamaan. Kaksoisstandardia selkeimmillään.

Erinomainen analyysi. En tiennytkään että Seura on löytänyt näin ryhdikkään journalistisen linjan. Hienoa.

@Mikko, eli mielestäsi antipersuaktivismille ominainen tyyli tekee journalismista ryhdikkään?

PS:llä ongelma ei muka ole koskaan lainkaan se, että ihmisillä on vastenmielisiä mielipiteitä, vaan se, että sanovat mielipiteensä liian suoraan ja väärillä foorumeilla.
Tätä Halla-aho tekee jatkuvasti selväksi: ”harkinta on pettänyt”, ”kansanedustajien pitäisi ymmärtää olevansa suurennuslasin alla”, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Ongelma ei koskaan ole se, että PSläisen ajatusmaailmassa, ajattelussa, mielipiteissä, teoissa, tai missään muussakaan olennaisessa olisi mitään vikaa.
Vika on vain siinä, että henkilö on jäänyt kiinni.
Milloin PS:stä tulee aikuisten ihmisten vakavasti otettava, vastuulline, järkevä, tolkun puolue? Tuleeko koskaan? Halla-ahon alaisena?

Seurakin on sitten liittynyt trendikkääseen ja kiihottavaan antipersuliikkeeseen. Kritiikki on aina paikallaan, mutta antipersuaktivismiin liittyvät trendikkäät ”pakolliset” ylilyönnit on sitten oma lukunsa. Ja ei, en itsekään PS-kannattajana allekirjoita Hankamäen tekelettä, myös senkään vuoksi, että se on jo syntyessään sellaista materiaalia, jota antipersuaktivistit voivat helposti käyttää hyväksi pyhässä missiossaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X