Hei, meitä lobataan: saako Journalistin ohjeet unohtaa, jos tarkoitus on hyvä ja Greta on mukana?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ilmastovideon tekijät halusivat näkyvyyttä teokselleen. Se on normaalia. © Kuvakaappauksia

Kun toimittaja saa sähköpostiinsa ”luottamuksellisen yhteistyötarjouksen” joltain toimijalta, useimmiten meili lentää roskakoriin jo ennen kuin kukaan ehtii sanoa ”Journalistin ohjeet”.

Harvoin sellaisia toki enää nykyään tulee: viestintätoimistotkin osaavat pukea lobbauksensa ”juttuideoiksi” tai vinkeiksi, jotka eivät näytä niin ilmiselviltä vaikutusyrityksiltä.

Mutta viime viikolla ilmeisen moni valikoitu toimittaja sai viestin, jossa heitä pyydettiin valjastamaan mediansa yhden aatteellisen toimijan taakse, hyvän asian nimissä.

Tapiolan lasten- ja nuortenkuoro on tehnyt ilmastokriisiä käsittelevän musiikkivideon, joka julkaistaan keskiviikkona 3. maaliskuuta. Siinä esiintyy liuta nimekkäitä kotimaisia elokuvatähtiä, ja teoksen innoittajana on Greta Thunbergin YK:n ilmastokokouksessa pitämä kuuluisa puhe.

Tapiolan kuoron ilmastovideolla esiintyy lasten lisäksi joukko elokuvatähtiä. © Tapiolan Kuoro

Kaikinpuolin tärkeä aihe siis.

Toimittajille lähetetyssä meilissä oli linkki videon raakaversioon, ja selvät pyynnöt.

Nyt tarvitsemme apuasi saadaksemme videolle mahdollisimman laajan kansallisen ja kansainvälisen mediahuomion ja näkyvyyden sen elintärkeän aiheen vuoksi.

Onko sinulla mahdollisuuksia edistää videon kansallista tai kansainvälistä näkyvyyttä, jotta asialle saataisiin mahdollisimman laaja huomio?

Älä siis jaa videota vielä muuten kuin luottamuksellisesti merkittäville, avuliaille tahoille.

Luottamuksellisuus mainitaan moneen kertaan, niin viestin otsikossa kuin videolinkin saatteessakin: tämä on tarkoitettu valikoiduille toimittajille.

Journalistin ohjeet, kohta 3:

Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

Ikävä kyllä alan eettinen koodisto, Journalistin ohjeet on tällaisissa tapauksissa aika ehdoton, jopa sokea. Hyvänkin asian puolesta tehty houkuttelu, jolla yritetään ohjata tiedonvälitystä, pitää torjua.

Me emme saisi, jos aiomme pysytellä objektiivisina journalisteina, mennä tällaiseen ”näkyvyyden edistämiseen” mukaan jonkun toimituksen ulkopuolisen toimijan ehdoilla.

Tuo Tapiolan kuoron ilmastovideo on todennäköisesti, kuoron maineen ja taidon tuntien, vaikuttava kokemus.

Siitä kertominen kulttuuritapahtumana ja kulttuurisena ilmiönä on varmasti perusteltua, näkökulmia löytyy aina. En ihmettelisi, jos videota, sen tekemistä tai sanomaa käsitellään joskus Seurassakin.

Kunhan se tehdään toimituksen tarkasti harkitsemalla tavalla ja tietoisella päätöksellä, eikä lobbarien toiveiden mukaisesti vain ”mahdollisimman laajaa huomiota” antaen.

Tiedän, tuo on hiustenhalkomista ja hyvin vaikea toteuttaa.

Kieltävätkö Journalistin ohjeet kantaaottavuuden tai puolenvalinnan?

Arvaan myös, millaisia – ihan päteviä – vastaväitteitä saan.

Voiko ilmastokriisistä kertoessa edes pysyä puolueettomana? Jos meillä on nopeita kansallisia ja kansainvälisiä toimia vaativa hätätila, eikö ole aikamoista hurskastelua saivarrella siitä, miten vaarasta varoittajiin pitää suhtautua?

On, ja osittain siitä saivartelusta journalismissa on kyse. Siitä, että meillä on velvollisuus aina tarkistaa mahdollisimman hyvin, mistä jokaisessa varoitushuudossa on kyse, ennen kuin toistamme sitä automaattisesti eteenpäin.

Uutisointimielessä vertaan tätä koronapandemiasta saatuihin kokemuksiin.

Pandemia on faktaa, tieteentekijöiden määrittelemä uhka, kuten ilmastonkin pilaantuminen. Keinot molemmista uhista selviämiseen vaihtelevat sen mukaan, kysyykö asiaa optimistisilta tai pessimistisiltä tiedeyhteisön edustajilta.

Pandemia on opettanut nyt vuoden ajan meitä välttämään väärää tasapainottamista, sitä että koronaa käsitteleviin lääketiedejuttuihin haettaisiin väenvängällä haastateltaviksi myös pandemian kiistäjiä tai huuhaahoitojen markkinoijia.

Sama menettelytapa pätee mielestäni ilmastokriisiinkin. Tieteen seuraaminen ja kunnioittaminen on hyvä malli.

Se tarkoittaa tosin sitä, että uutisissa toistetaan ilmastokysymyksistä muitakin asioita kuin pelkkää Greta Thunbergin tai esimerkiksi Elokapina-liikkeen näkemystä. Arvelen, että tämä ei miellytä sellaisia aktivisteja, jotka vuorenvarmasti uskovat tietävänsä sen ainoan ja oikean totuuden.

Me toimittajat emme ainakaan tiedä. Tai jos joku meidän alalta luulee tietävänsä absoluuttisen totuuden jostain ilmiöstä, todennäköisesti hän tuottaa ylimielistä ja yksisilmäistä journalismia.

Elokapina-liike ripusti maanantaina 1.3. Sanomataloon lakanaan, jossa käsketään kertomaan totuus. © Joel Tainio /Elokapina / Extinction Rebellion Finland

Enkä minä ole kieltämässä tai paheksumassa mitään hyvien asioiden puolesta tehtävää lobbaamista tai vaikutusyrityksiä. Sitä varten etujärjestöt ja edunvaalijat ovat.

Meidän tehtävämme toimituksissa on  arvioida journalismin kannalta, mitä vaikuttamisen taustalla on, ja tehdä omat julkaisuratkaisumme kaikille toimijoille yhdenvertaisin perustein.

Eikä lobbausta tehtäisi, ellei se toimisi.

Kysyin Tapiolan kuorolta, kuinka monelle toimittajalle näitä ”luottamuksellisia” meilejä on lähtenyt, ja kuinka moni journalisti on täkyyn tarttunut.

Kuoron ystävällinen tuottaja vastasi nopeasti sähköpostitse:

”Juttuun on muodossa tai toisessa tarttunut kotimaassa yli kymmenen median edustajaa. Toivomme, että kattavuus olisi mahdollisimman laaja ja saisimme videolle näkyvyyttä kattavasti erilaisten medioiden toimesta.”

Keskiviikkona sitten näemme, miten me toimittajat olemme tässä onnistuneet.

 

X