Tämän takia Silakkaliike on juuri nyt erityisen tärkeä – ja näistä syistä en aio liittyä siihen

Jaa artikkeliTilaa Seura
Mitä sardiinit Italiassa, sitä silakat Suomessa. © Otavamedia

Joulu 2019 toi Suomeen uudenlaisen kansalaisvastarinnan muodon: pölhöpopulismia ja rasismia vastustava Silakkaliike näki päivänvalon.

Esikuvana vastikään käynnistetyllä liikkeellä on tietysti Italian Sardiinit eli movimento delle sardine: italianpersun Matteo Salvinin johtamien oikeistopopulistien vastapainoksi syntynyt joukkoliike, toisistaan riippumattomien kansalaistempausten lauma.
Puolue se ei ole (eikä sellaista kuulemma ole Suomenkaan silakoiden suunnitelmissa).

Italialaisliikkeen nuoret vetäjät sanovat kyllästyneensä halpahintaiseen populismiin, perättömiin rasistisiin väitteisiin, vihan ja huhujen lietsontaan, jota maassa on nyt nähty kohta vuosikymmenen ajan ja yhä kiihtyvällä tahdilla.
Salvinin johtama La Lega -puolue on jäänyt kiinni vaikka mistä: vaalirahan suhmuroinnista Venäjän kanssa, puolueväen henkilökohtaisten etujen tavoittelusta ja suoranaisesta valehtelusta, mutta liikkeen kannattajat tuntuvat antavan omilleen anteeksi mitä vain.

Mitta on nyt täynnä, sanovat Sardiinien aktiivit: on aika näyttää että tavallinen kansalainen ei suostu enää kuuntelemaan millaista potaskaa vain. Sardiinit ovat organisoineet mielenilmaisuja ja tuhansien ihmisten katutapahtumia, ja politiikan tutkijat olettavat ilmiön laajenevan kevään aikana entisestään.

Jo riittää: vaarallisen räyhäämisen raja on jo ylitetty politiikassa

Silakkaliikkeen perustajat kertovat pyrkivänsä meillä samaan: herättämään näkyvin mutta rauhanomaisin keinoin ihmiset huomaamaan, että Suomen poliittinen kulttuuri on menossa jonkun vaarallisen rajan yli.

Polttomerkitsemme mielestämme väärin ajattelevia, väärin toimineita tai väärän näköisiä ihmisiä sosiaalisessa mediassa. Usutamme omia tuttujamme ja aatetovereitamme käymään nimeltä mainittujen, eri mieltä olevien kimppuun. Tätä tekevät jopa kansanedustajat ja yhteiskunnan vaikutusvaltaiset ihmiset.

Verkossa solvataan, räyhätään ja häiriköidään kaikkia, jotka koetaan vastustajiksi. Toimittajien teksteistä pöyristytään, vaikka niitä ei oltaisi edes luettu. Tutkijat ja vaikuttajat leimataan sillä perusteella, kävivätkö he teineinä pioneerileireillä tai nuorkokoomuslaisten lasketteluriehoissa.

(Naiset eivät tarvitse edes tällaisia perusteita joutuakseen populistisen raivon kohteiksi. Rittää, jos he edes kerran ovat työnsä tai aktiviteettiensa takia käväisseet jossain kiistassa miehiseksi koetulla maaperällä, sen jälkeen he ovat vapaita maaleja kaikille henkisesti hampaattomille banjonsoittajille, joilla nyt sattuu olemaan munat.)

Perinteiset puolueet eivät ole kyenneet muuttamaan tilannetta, eivätkä kaikki ryhmät ole sitä edes halunneetkaan tehdä. Epäjärjestys ja kaaos palvelevat heitä, jotka yrittävät näennäisesti järjestystä ja kuria huutamalla peittää oman onttoutensa ja vallanhaluisuutensa.

Rehellisyys maan perii, mutta vain jos itse teemme sen eteen jotain

Silakkaliikkeelle olisi sosiaalinen tilaus. Kaikille lienee selvää, että Suomeen tarvitaan realistinen, totuuden puolelle ryhmittyvä, puoluepoliittisesti sitoutumaton, ei-tosikkomainen järjen ääni ja valo kaiken tämän riehunnan keskelle.

On oikeastaan ihme, että Suomessa ei ole aiemmin syntynyt vastaavaa toimintaa. Meillä on aina arvostettu rehellisyyttä ja käytöstapoja, joten luulisi että nykyinen politiikassa nähty tarkoituksellinen öykkäröinti sekä vihankylvön ja valeiden levittely saisi ihmiset tuohduksiin.

Kyllä se saakin, mutta monella ihmisellä on suuri kynnys tehdä politiikkaan liittyville asioille mitään konkreettista. Jurputamme itseksemme paheksuvasti, siinä se. Tai ehkä peukutamme jotain mielestämme tolkullista ei-ääripään mielipidettä.

Silakkaliike voisi olla yksi keino tilanteen muuttamiseksi, uudenlaisen toiminnan aloittamiseksi. On aika osoittaa joukkovoimalla, ettemme siedä yhteiskuntamme myrkyttämistä, rasismia, heikoimpien kimppuun käymistä ja kovaäänisimpien huutajien omimaa väärää vallankäyttöä.

Toivon koko sydämestäni, että joku tällainen liike onnistuu keväällä 2020 herättämään ihmiset perinteisten suomalaisten arvojen puolelle: puolustamaan oikeudenmukaisuutta, reiluutta, toisen (rumankin) naaman sietämistä ja kaveria-ei-jätetä -henkeä.

Miksi silti pysyn kaukana silakoista?

Tästä tarpeesta huolimatta en itse aio mennä enkä osallistua Silakkaliikkeen toimintaan.
(Kiitos teille monille kysyjille!)

Jos liike järjestää tilaisuuksia, varmaan käväisen katsomassa niitä ja moikkaan iloisesti tuttujani siellä, mikäli heitä on mukana.

Syynä on ammattini. Ajattelen vanhanaikaisesti, että journalistien velvollisuus on palvella vain lukijoitaan, kamppailla oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien ja totuuden puolesta niillä keinoilla joita meillä on.
Olemme monessa mielessä etuoikeutettu ryhmä, joka käyttää yhteiskunnassa erilaista valtaa, tajuammepa sitä tai emme.
Meidän tehtävämme on näyttää, jos mikä tahansa poliittinen puolue, ryhmä tai liike toimii kyseenalaisesti, tekopyhästi tai vaarallisesti täällä asuvia ihmisiä kohtaan.
Aivan sama, tuliko se liike mistä poliittisesta suunnasta tahansa, siitä pitää raportoida ja sitä pitää tutkia objektiivisesti ilman sidonnaisuuksia mihinkään päin.

Kansalaisaktivismi on pienten ihmisten oikeutettu väline yhteiskunnallisen muutoksen ajamiseen.
Mielestäni olisi outoa, jos journalistit yrittäisivät mennä kansalaisliikkeisiin mukaan signaloimaan puhdasoppisuuttaan tai hyveellisyyttään.
Se tuntuisi siltä, kuin ratsastaisimme jollain haluamamme viiteryhmän aallolla: katsokaa miten näkyvästi olen hyvien puolella! Näkeväthän kaikki minut myös täällä!

Tukea me voimme hyviksille antaa, omantuntomme mukaan, avoimuusperiaatteita noudattaen, ja etenkin yhteiskunnan sorretuille altavastaajille sitä pitää tehdä aina.

Mutta esimerkiksi silakka-aktivistina olisin itse jäävi uutisoimaan mistään liikkeeseen liittyvästä.

Toimittajien pitää mieluummin olla puolustamassa oikeutta ihan arkisessa työssään, ei pelkästään näyttävissä tapahtumissa, joista saa kivoja selfietaustoja. Se on vaikeampaa kuin julkinen leijuminen, eikä siitä jaeta tuhansia somepeukutuksia. Erilaisten raivoajien ja raivotarten maalitauluksi sillä kyllä pääsee, mutta se nyt on ammatin väistämätön varjopuoli.

  

Disclaimer: entäs ne sateenkaarimarssit?

Nyt moni tuttu huomauttaa aiheellisesti ”entäs sinun Pride-keikkasi”.
Kyllä, olen marssinut Pridessä ja ollut joskus siellä jopa järkkärihommissa. Toimittajallekin tämä on mielestäni hiukan eri asia.  Pridessä kyse oli ja on ihmisyydestä, asioista joiden puolustaminen ylittää kaikki poliittisen toiminnan rajat ja siilot.
Siellä vapaaehtoisliivi päällä seisoin minä, yksilönä, itseni ja muiden ihmisten henkilökohtaisten oikeuksien puolesta, en ammattikuntani edustajana tai poliittisena agitaattorina. Enkä ole tehnyt Pridestä lehti- tai TV-juttuja.

Näin Tolkun Henkilö hyvesignaloi poseeraamalla Pridessa.

Jaa artikkeliTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

Yhteistyössä

Kommentointi

Erikoinen ajattelutapa että ”tolkun ihminen” vastustamalla vihanlietsontaa jääväisi itsensä

Tuosta silakkajutusta. En tunne kovin hyvin asiaa, mutta näyttäisi siltä että tässä pyritään vihapuheen välttämiseen ja poistamaan asioiden populistinen yksinkertaiminen. Ongelmaksi saattaa muodostua se että kukaan ei enää pyrikään paljastamaan vääryyksia, eli ns. heitetään lapsi pesuveden mukana ikkunasta ulos. Suvaitsevaisuus voi johtaa myös välinpitämättömyyteen.

Artikkelin toinen esiiintuoa asia on sateenkaari ideologia (mm.Pride) , joka on eräs osoitus siitä miten vähemmistö määrää meillä nykyään jo enemmistöä. Yhteiskuntamme toimii täysin setankaaripiirien ehdoilla niin vessojen kuin vaikka transseksuaalisuuden suhteen. Liberaali media on vasta viimeaikoina uskaltanut julkaista kriittisiäkin artikkeleita mm. heistä jotka ovat katuneet sukupuolenvaihdostaan.

Myös koko homokysymys on muuttumassa, sillä aivan uusi puolella miljoonalla ihmisellä tehty tutkimus on osoittanut että homous ei ole geeneissä vaan pääasiassa ympäristön vaikuttamaa. Jopa muoti voi lisätä homoutta, lesboutta, ja myös transseksuaalisuutta. Tämä homo/lesbo-muoti on todettu kouluissa ja transoletuksetkin ovat kasaantunett määtyissä paikoissa asuville, jotka ikäänkuin ruokkivat toisiaan. . Ympäristö, kuten Pridemarssit, voivat lisätä homoutta, mitä harva on tullut ajatelleeksi. Vanha ajattelu pohjautui siihen että homoudelle ei kukaan mitään voi, mutta tämä oletus on nyt kumottu. Siksi nyt tarvitaankin aivan uutta ajattelua myös tästä populismista mitä Seta ja sen ideologian kannattajat julistavat, mutta jota suurin osa kansasta vastustaa.

Ei mitään tuollaista tutkimusta ole. Asia on päinvastoin. Anna jo rauha ihmisille olla sitä miksi ovat syntyneet, ja jos joku haluaa omia seksuaalisuutensa rajoja kokeilla, miksi se sinua tai muita yleensäkään haittaisi?

Monet, elleipä suurin osa, journalisteista kuitenkin äänestää jotain puoluetta ja avoimesti kannattavat jotain puoluetta, kirjoittavat arvopohjansa mukaisesti. Tai ovat jopa töissä puolueen lehdessä. En näe mitään ongelmaa siinä, että kannattaisi poliittisiin puolueisiin sitoutumatonta liikettä, jonka olemassaolo pohjaa ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Itse asiassa päin vastoin.

Uskottavuus meni heti, kun kirjoittaja kertoo olleensa mukana Pridessa ja jopa vapaaehtoisena. Pride on poliittinen liike siinä kuin vaikkapa vihreät. Silti kukaan toimittaja ei uskalla kritisoida Prideä edes silloin kun esitetään selviä valheita.

Jo viime vuonna väitettiin, että Prideen osallistui 100.000 ihmistä, vaikka Senaatintorille mahtuu korkeintaan 30.000. Kaikki lähtijät olivat yhtä aikaa torilla. Lukumäärä oli saatu Setalta, minkä takia kukaan uskaltanut kyseenalaistaa sitä.

Hieman huvittaa huomata, että ”toimittaja” ei siis ole saanut perehdytettyä itseään edes tämän silakkaliikkeen taustoihin ja sitä ajaviin äärivasem… köh… varisverk… köh… sanotaan nyt sitten vaikka, että poliittisesti hyvin paljon yhteen suuntaan kallistuvaan porukkaan. Jotka on aiemmin olleet aika monien tempauksien takana ja ne ovat kaikki olleet hyvinkin politisoituneita. Kuten muuten on Perussuomalaisten vastustaminenkin täysin politisoitunut tavoite. Kaikki muka hyvä vaan aina vedetään saman kivaa kaikille, rasismi ja tasa-arvoa kaavun alle, koska sitten voi aina hyökätä ihmettelijöitä vastaan huutamalla, että etkö kannata tasa-arvoa ja vastusta rasismia?!

Lisäksi hieman huvittaa, kun maan populistisin puolue on itseasiassa Vihreät, mutta sehän ei ketään toimittajaa kiinnosta, kun erään äärilaidan tavoite on uuskielittämällä nimen omaan ”maalittaa”, näitä heidän vastustamiaan tahoja kaikenlaisilla sanakikkailuilla ja termien muuttamisella muuhun muotoon kuin ne on. Eli keksiä näitä termejä ja niitä tarpeeksi kauan vääriin asioihin liittämällä välttää järkevä keskustelu. Näin voidaan välttyä ikävien asioiden keskustelemisesta oikein termein ja sitten saadaankin niputettua kaikki erilaisiin lokeroihin. Kun populistia huudetaan tarpeeksi, vaikka vasemmistokin voi olla (on) populisteja niin yritetään saada sana leimautumaan oikeistolaiseksi ja pahaksi, jotta sitä käyttäen voidaan hyökätä ja leimata, vaikka oikeisto on vain jakolinja siinä missä vasemmistokin. Tai esimerkiksi liitetään näihin viharymiin, koska siitähän tässäkin on kyse, näitä termejä kuten tasa-arvo ja ihmisoikeudet, vaikka niillä keinoilla ja aikeilla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kanssa.

Samalla tavalla on Pride muuttunut jotenkin mystisesti ei mielenosoitukseksi ja poliittiseksi liikkeeksi, joka muka ajaa tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta ja ihq kaikilla on taas kivaa, sekä feminismi muka nykyään tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi. Toki jokainen saa osallistua ihan mihin toimintaan itse haluaa, mutta mikä aiheuttaa sen itselle valehtelemisen pakon? Olisitte nyt rehellisiä edes itsellenne! Pride on poliittinen mielenosoitus ja siinä ei ole kyse ihmisyydestä ja feministit ajaa naisten etua. Siinä on todellisuus, vaikka sen maalaa mihinkä hienoihin muka termeihin.

Niin se vaan maailma makaa kuin journalismi sen maalaa makaavan.

Useat tuttavani ovat jättäneet lähtemättä puolustamaan parlamentarismia ja ihmisoikeuksia aivan eri syystä. Äärioikeistopuolueen kaverit lukevat aktiivisesti liittyneiden listaa. Pelko on äärioikeiston työkalu. Koskaan et voi tietää miten sinuun isketään. Netissä on kovin helppo heittää lokaa päälle.

Vihanlietsonnan vastustaminen ei aina ole helppoa. On hyvä että silakkaliikkeeseen on liittynyt ihmisiä kaiksita muista puolueista, äärioikeiston jäseniä lukuunottamatta (tai on heitäkin siellä, trollaamassa, tottakai)

Kaikkien ammattien edustajille sen luulisi sopivan. Poisjääntikin kun on kannanotto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X