Johan nyt on juustomarkkinat
Muutimme hiljattain Espanjasta takaisin Suomeen ja paluumme jälkeen satuin kuulemaan tyttäreni äidilleen esittämän kysymyksen, joka kouraisi sydäntäni: nyt, kun pikkuvelikin on saanut koulunsa päätökseen ja jäätte isin kanssa kahdestaan, niin mitä te aiotte tehdä tulevaisuudessa? Kainaloiseni yllätysvastaus tyttärellemme kuristi minua kuin olisin kiskonut kolme numeroa liian pienet lentosukat jalkaan muniini asti. ”Jatkamme siitä, mihin jäimme ennen teidän syntymäänne, eli alamme taas tehdä kahdestaan matkoja.” Pohdin järkyttyneenä, että aloitammeko taas sen mielipuolisen Kanarialla ravaamisen, jota harrastimme talvisin ennen lapsia. Ennen kuin ennätin kakaista edes pientä vastalauseen pätkää, rouva paljasti katkelmansa minun elämäntarinaani suunnittelemastaan uudesta luvusta. Seuraavaksi ahtautuisimme autoon ja huristelisimme Hilma-koira takakontissa Alankomaiden Maastrichtiin, ja etsisimme sieltä huokean Airbnb-majoituksen. Perustelu sille, miksi juuri kyseinen paikkakunta, kuulosti naisellisen järkevältä: Rouvalla oli nimittäin mielessä useampi päiväretki, joita voisimme juuri Maastrichtista käsin tehdä. Ensimmäisenä hurauttaisimme tunnissa Brysseliin, jossa turistitehtävämme olisi mennä maistelemaan maan tunnetuimpia herkkuja. Ymmärtääkseni ne ovat suklaa, vohveli, olut ja ranskalaiset perunat, jotka nimestään huolimatta ovat muuten alun perin belgialaisia. Valikoima kuulosti aika rajoitteiselta toistakymmentä vuotta raittiina olleelle ja vilja-allergista kärsivälle herkkävatsaiselle ukolle, joka ei ole ihastunut popsimaan öljyssä uitettuja perunoita suklaan kanssa, mutta kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Vaikka sitten öljyllä liukastettuna.
Toinen, vajaan parin tunnin ajomatkan päässä oleva päivävisiittimme tulisi olemaan Saksassa sijaitseva Bonn. Syy vierailuun olisi ollut musiikkia sellaisen ihmisen korville, joka on kiinnostunut klassisesta musiikista, mutta ei kaltaiselleni korkeakulttuuria tajuamattomalle perusjuntille. Siitäkin huolimatta minun pitäisi tutustua 200 vuotta sitten kuolleen kuuron säveltäjän Ludwig van Beethovenin syntymäkaupunkiin. Vaimoni ei ottanut vastaväitteitäni kuuleviin korviinsa vaan vakuutti, että tämän ikäisinä meidän pitää alkaa kerätä myös kulttuurikokemuksia. Mikäli Madam Vuorinen onnistuu manipuloimaan minut tuolle korvia huumaavalle visiitille, niin aion ostaa hänelle sieltä putelin manteliöljyä ja tentata koko paluumatkan ajan, miten moinen mönjä liittyy Beethovenin kuurouteen. Joku seinähullu puoskarihan oli määrännyt Ludwigin lorottelemaan kuuroutuviin korviinsa manteliöljyä, mikä oli vain vauhdittanut nuoren säveltäjämestarin jäljellä olevan kuulon ja totaalisen hiljaisuuden lopullista törmäystä.
Kolmanteen päivämatkakohteeseen päästäksemme meidän ei tarvitsisi ylittää minkään maan rajaa, vaan porhaltaisimme kolmisen tuntia kohti Pohjois-Hollannin provinssissa järjestettäviä maailmankuuluja Alkmaarin juustomarkkinoita. Vaikka en edelleenkään tajua, miksi minut halutaan raahata paikkoihin, joissa kaikki suuhun sullottava sisältää järkyttävästi kaloreita, Alkmaar käy järkeeni. Alankomaista löytyvät nimittäin sellaiset juustoiset paikkakunnat kuin Gouda ja Edam, joista jälkimmäiseen voisin asettua uudistamaan kirjailijan uraani. Jättäisin taakseni roisit kaksimielisyyksiä tihkuvat teokset ja kirjoittaisin nuorille miehille suunnatun hygienian tärkeydestä kertovan opuksen nimeltä Kyllä juu juu juustossa löytyy.