Kourallinen natseja marssii kadulla – pitääkö olla huolissaan?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Suljetun Iron March -keskustelupalstan viestejä vuodettiin julki viime viikolla. © Kuvakaappaus Iron March-sivustolta

Seura kertoi viikon alussa, miten suomalaiset uusnatsit ovat viime vuosina pitäneet yhteyttä ulkomaisiin aatetovereihinsa kansainvälisellä Iron March –keskustelufoorumilla.

Tällä Rautamarssi-sivustolla oli monenmoista porukkaa. Yhdysvalloissa sen kautta oli käyty laitonta asekauppaa, välitetty huumeita ja värvätty väkeä erilaisiin suoran toiminnan huurupääjoukkoihin.

Jos joku luuli, että sen Suomi-keskusteluketjuissa suunniteltiin Loviisan ydinvoimalan räjäytystä tai näyttäviä terroritekoja, voi rauhoittua: ei näistä kotimaisista reppanoista sellaiseen olisi.

Sivustolta esiin vuodetut suomalaisviestit ovat ihan yhtä hömelöitä kuin kenen tahansa ihmisen sosiaalisen median seinäkirjoitukset. Niissä puhutaan biletyksestä, tuttujen viikonloppusuunnitelmista sekä kerjätään kavereilta tykkäyksiä ja arvostusta.

Jotkut kertovat rankasta päihdekäytöstään, toiset pääsykokeisiin osallistumisesta ja urahaaveista. Välissä samat ihmiset pohtivat omaa asemaansa valkoisen valtiasrodun uljaimpina edustajina, ja harmittelevat etteivät muut suomalaiset jaa heidän näkemystään.

Seurankipeät kansallissosialistit

Iron Marchin viimeiset viestit ovat vuodelta 2017. Sivuston perustanut venäläinen uusnatsi sulki tuolloin luomuksensa varoittamatta. Suomalaisetkin natsiparat joutuivat etsimään itselleen uusia kansallissosiaalisen median foorumeita.

Monet näistä nyt heidän käyttämistään keskustelupalstoista ovat tiedossa, ja niillä meno on samanlaista kuin aiemmissakin.

Keskustelijat pohtivat usein muun muassa holokaustia (”Hollywoodin luoma huijaus”) ja ilmastonmuutosta (”punavihreiden luoma huijaus”).

Lihansyönnin tärkeyttä korostetaan. Kasvissyöjät kuulemma tunnistaa jo kaukaa, koska ”ne ovat vastenmielisiä riukuja”, paitsi tietenkin se muskelimies Adolf Hitler.

Joissain ketjuissa etsitään ”kansallismielisiä mimmejä” ja pohditaan, löytyisikö Suomesta yhtään paikkakuntaa, missä rakastuneet natsit voisivat kasvattaa tulevia arjalaislapsiaan rauhassa ilman pelkoa ilkeiden antifasistien tai punavihreiden paheksunnasta.

Suuri osa aktiivisista keskustelijoista lienee hieman alle kolmikymppisiä, ja enemmistö koko porukasta on miehiä.
Joukossa on myös paljon vanhempiensa luona asuvia koululaisia, osa elää muuten pätkätöiden välisenä aikana tulonsiirroilla. Tämä ei estä heitä haukkumasta muita ihmisiä sosiaalipummeiksi.

Kohti Vapautta -yhdistys kehuu verkkosivuillaan hurjaa toimintaansa, eli kaduilla ilkeän näköisenä seisoskelua. © Kuvakaappaus

Viranomaisten arvion mukaan väkivaltaisiin äärioikeistolaisiin ryhmiin voi kuulua meillä toistasataa ihmistä. Tunnetuin joukko on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osasto, jonka toiminnan Korkein oikeus kielsi keväällä toistaiseksi.

Järjestön jäsenet perustivat tilalle Kohti Vapautta –yhteisön, mutta kaikki aiemmat PVL-aktiivit eivät ole joko löytäneet sinne tai halunneet siirtyä laimeampaan natsikerhoon.

KV-ryhmään näyttää kerääntyneen lähinnä osapäivänatsien resupekkasakki. He aikovat marssia itsenäisyyspäivänä lippujensa kanssa kaikkialla toivoen, että heidät huomattaisiin, ja että edes joku pelkäisi.

Kovempaa toimintaa kaipaavat suomalaiskouhot etsivät yhä uutta järjestökotia, ja heitä varten Suomessa onkin käynyt vieraisilla uudempien pohjoismaisten äärioikeistoryhmien markkinatunnustelijoita.

Pitääkö näistä olla huolissaan – kyllä ja ei

Kyllä, sillä jokainen väkivaltaa ihannoiva ryhmä, joka tähtää Suomen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän kaatamiseen, tarvitsee valvomista, vaikka he olisivat millaisia tunareita tahansa. Vastarintaliikkeen toimintaa jatkava KV-ryhmä ansaitsee toimintakiellon ihan samoista syistä kuin edeltäjänsä.

Ei, sillä näkyvästi pelleunivormuihinsa pukeutuneet päihtyneet natsinuoret on helppo huomata ja väistää kohdattaessa. Nämä eivät ole herrakansaa, vaan helpoilla poliisin keinoilla hallittavissa oleva katuturvallisuus- ja järjestyshaitta.

Pelottavampaa on, että alkuperäisten natsien hirmuteot ja heidän aatteensa aiheuttamat tuhot ovat alkaneet unohtua jopa hyvän suomalaisen peruskoulun käyneiltä ihmisiltä.

Kuvakaappaus Seutuneloset-lehden jutusta.

Kun päijäthämäläisen pikkukylän baarinpitäjä ruuvaa kapakkansa oven päälle keskitysleirikyltin, ja saa siitä kuntalaisilta kehuja, ilmiö kertoo ihan muusta kuin yksittäisen tyylitajuttoman ihmisen hölmöilystä.

Keskitysleiritunnusten ihaileminen on silkan pahuuden ihailua, sanoipa kapakoitsija mitä tahansa. Yhtä hyvin hän voisi ruuvata seinälleen esimerkiksi amfetamiininkäyttöä ylistäviä, saatanaa palvovia kylttejä tai ruumiisiin sekaantumisiin, pedofiliaan tai eläinpornoon kannustavia symboleja.

Nekin olisivat ihan linjassa ”Arbeit macht frei”-kyltin kanssa.
Ei nimittäin ole mitään inhimillisen pahuuden osa-aluetta, jota natsihallinnon ja keskitysleirien suojissa ei olisi kokeiltu. Osa pahuudesta teollistettiin, osa pysyi vallanpitäjien ajanvietteenä ja perversioina.

Kun ihmiset unohtavat historian opetukset ja kansojen tekemät virheet, he ovat valmiita unohtamaan paljon muutakin tärkeää.

Esimerkiksi sen, mitä tapahtuu kun joku valtaannoussut ryhmä vangitsee ihmisiä keskitysleireille, mustamaalaa kokonaisia väestöryhmiä, tekee valehtelusta hyveen ja nauraa muiden kärsimyksille.

Tästä unohtamisesta – tai halusta unohtaa asiat jotka johtivat pahuuden normalisoimiseen – meidän pitäisi olla kaikkein eniten huolissamme.

 

 

X