Mies, joka nukahti mihin tahansa kulkuneuvoon saman tien. Mies, joka tykkäsi halata ja näyttää tunteita. Mies, joka osasi nauraa itselleen eikä piitannut pokkuroinnista tai hierarkioista.
Martti Ahtisaari oli Karjalan evakko, joka nousi diplomaatista presidentiksi ja myöhemmin rauhanpalkinnolla palkituksi nobelistiksi – ja pysyi koko ajan omana rentona itsenään.
Tässä jutussa Ahtisaaren läheiset kertovat, mitä heille jäi päällimmäiseksi mieleen Ahtisaaren persoonasta.
RAULI VIRTANEN
”Hän asettui lauteille äijien kanssa”
Toimittaja Rauli Virtanen tutustui Ahtisaareen New Yorkissa vuonna 1978. Molemmat asuivat lähellä Manhattania liki naapureina.
”Ikkunastani näkyi talo, jossa Eeva, Marko ja Martti asuivat”, Rauli Virtanen muistelee.
Suomalainen media ei tuolloin hahmottanut, kuka entinen Tansanian-suurlähettiläs Martti Ahtisaari oli tai mistä hänen Namibia-prosessissaan oli kyse. Virtanen kuitenkin haastatteli Ahtisaarta ja sai myytyä jutun Suomeen.
”Haastattelun aikana meillä synkkasi. Martti sanoi, että hänen turvamiehensä on löytänyt saunan, lähde joskus mukaan. Siitä tuli traditio.”
Martti Ahtisaari saunoi lauantaisin. Mukana oli paljon suomalaisia, esimerkiksi entisiä suurlähettiläitä ja YK:n työntekijöitä.
”Vietimme siellä aikaa tuntikaupalla. Ahtisaari oli perso makkaralle. Korttelin päässä oli hyvä puolalainen makkarakauppa, josta hain hänelle makkaraa ja joimme vähän olutta ja paransimme maailmaa.”
Lippis päässä Lauttasaareen
Myöhemmin Rauli Virtanen seurasi Namibian itsenäistymisprosessia, jossa Ahtisaarella oli tärkeä rooli. Virtanen pääsi Ahtisaaren matkassa myös rauhanneuvotteluihin Kosovoon ja Indonesiaan.
Suomalaiset rauhanturvaajat arvostivat Ahtisaarta, niin myös monet muut. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan sanoi, että Ahtisaari on ainoa ihminen, joka on rakentanut rauhan kolmella mantereella.
Myöhemmin rauhan mies noteerattiin myös Oslossa, kun hänet palkittiin vuonna 2008 Nobelin rauhanpalkinnolla. Kun Ahtisaari sai tiedon puhelimitse, Virtanen oli paikalla kuvaaja Seppo Ekholmin kanssa.
”Riemu oli valtava, mutta toimittajan velvollisuudet iskivät, enkä voinut jäädä kilistelemään.”
Mitä Ahtisaari teki seuraavana päivänä? Meni tietysti saunomaan.
”Hänelle oli tyypillistä lähteä muina miehinä, lippalakki päässä, Saunaseuralle Lauttasaareen. Hän asettui lauteille muiden äijien kanssa. Se kuvasi hänen maanläheisyyttään. Ei tehdä tästä suurta numeroa.”
Samastui kotinsa menettäneisiin
Tausta Karjalan evakkona saattoi vaikuttaa siihen, miksi Ahtisaaren empatia kotinsa menettäneitä kohtaan oli niin suurta.
”Hän oli kuin kala vedessä kansainvälisissä yhteisöissä, mutta ei pelkästään siellä, missä länsimaalaiset valkoiset herrat olivat kravatti kaulassa, vaan myös siellä, missä globaali etelä oli edustettuna. Afrikkalaiset rakastivat häntä, ja Ahtisaari rakasti afrikkalaisia. Se huokui hänestä”, Rauli Virtanen sanoo.
Tilannekomiikka ja hyvät vitsit saivat Ahtisaaren nauramaan.
”Hän piti huolen, että vaikka käsiteltiin kansainvälisiä kriisejä, aina pitää olla toiveikkuutta ja huumoria.”
LASSE LEHTINEN
”Ahtisaarella ei ollut roolia”
Entistä poliitikkoa ja kirjailijaa Lasse Lehtistä on kutsuttu presidentin tekijäksi, sillä Lehtisen myötävaikutuksella Martti Ahtisaari nousi presidentiksi politiikan ulkopuolelta.
”Tapasimme 1970-luvun alussa. Minusta tuli kansanedustaja vuonna 1972, jolloin alkoivat ulkomaanmatkat Afrikkaan ja myöhemmin YK:hon”, Lehtinen muistelee.
Hän uskoo, että Ahtisaaren rooli Namibian itsenäistymisessä on jäänyt suomalaisille vieraaksi.
Prosessin molemmat osapuolet olivat Lehtisen mukaan ymmärtäneet, että Ahtisaari on enemmän heidän puolellaan. Lisäksi eteläafrikkalaiset kuvittelivat, että Ahtisaari olisi peloteltavissa. Vähänpä tiesivät.
”Kun Namibian sissit rikkoivat tulitaukosopimusta, Ahtisaari antoi eteläafrikkalaisille luvan vastata tuleen. Se oli tarpeellista, koska tehtyä sopimusta piti kunnioittaa. Hän sai tästä syystä huonot arvostelut Namibiassa, kunnes huomattiin, että se oli ollut itsenäistymisen kannalta välttämätöntä.”
Entiset alaiset arvostavat
Lehtinen pitää harvinaisena Ahtisaaren kykyä olla samaan aikaan sekä rauhallinen että päättäväinen.
”Hänellä ei ollut roolia. Martista oli vastenmielistä lukea puheita, ja se joskus kuului hänestä. Varsinkin, jos puheet olivat jonkun muun kirjoittamia.”
Ahtisaarella oli kyky nukahtaa mihin tahansa kulkuneuvoon heti, kun lähdettiin liikkeelle. Ominaisuudesta oli hyötyä: perillä Ahtisaari oli aina virkeä.
Presidentinvaalikampanjan aikana Lehtisen tehtävänä oli välillä kertoa Ahtisaarelle myös ikäviä uutisia.
”Kun Eeva huomasi, että Martti oli vain kuuntelevinaan, hän kivahti: ’Martti! Kuuntele, mitä Lasse sanoo.’ Heidän suhteensa oli välitön.”
Ahtisaaresta kertoo paljon se, että hänen vaalikampanjaansa ilmoittautui entisiä alaisia: autonkuljettajia, sihteereitä, henkivartijoita.
”Presidentinlinnan eläkkeellä olevat työntekijät ovat sanoneet, ettei yksikään presidenttipari ole kohdellut henkilökuntaa niin ystävällisesti kuin Eeva ja Martti.”
ELISABETH REHN
”Hän näytti tunteitaan”
Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin presidentinvaalikamppailusta on kulunut 30 vuotta. Kaksikko oli tavannut eri yhteyksissä jo aiemmin. Puolustusministerinä Rehn tarjosi ulkoministeriön silloiselle virkamies-Ahtisaarelle lounaan. He istuivat pitkään ja kävivät viinilasien ääressä läpi kansainvälisiä asioita.
”Hän halasi mielellään, ja halaus oli luonnollinen”, Rehn muistelee.
Rehn kuvaa Ahtisaarta charmikkaaksi ja ystävälliseksi, tunteitaan näyttäväksi mieheksi. Ahtisaari oli erittäin jämäkkä, mutta kykeni myös Rehnin mukaan myös ilkeyksiin, jos tilanne sitä vaati.
”Kun joku on kuollut, on tavallista tuoda esiin uskomaton, ylimaallisen hyvä ihminen. Mutta jos emme tekisi virheitä, emme olisi ihmisiä.”
Jotkut asiantuntijat arvioivat, että presidenttiys ei ollut Ahtisaaren loistokkainta aikaa. Suurimmat ansiot hän teki sen ulkopuolella. Tästä Rehn on samaa mieltä. Presidenttiyden jälkeen Ahtisaari auttoi Rehniä tämän omissa rauhan- ja ihmisoikeustehtävissä.
”Hänellä oli taito olla hiljaa, kuunnella ja vetää yhteen se, mitä oli kuullut.”
JUSSI LÄHDE
”Martti nauroi omille mokilleen”
Toimittaja Jussi Lähde oli Ahtisaaren presidentinvaalikampanjan viestintätuottaja ja myöhemmin presidentin kanslian lehdistövastaava ja ystävä. Hänelle tulee Ahtisaaresta ensimmäisenä mieleen tämän poikkeuksellinen usko tulevaisuuteen.
”Hän uskoi nuoriin ihmisiin ja siihen, että kaiken julman ja synkän takaa nousee valo.”
Erityinen paikka Ahtisaaren sydämessä oli lapsille ja vanhuksille.
Jussi Lähde kuvaa Martti Ahtisaarta optimistiksi, josta kertoo paljon se, että hänen lempikirjansa oli Mika Waltarin Feliks onnellinen. Mitä jää jäljelle, jos ei usko ihmisen hyvyyteen, Ahtisaari kysyi.
”Hänellä oli usko siihen, että jokaisesta ihmisestä voi sodan kauhujen jälkeenkin löytyä jotain hyvää, jonkinlainen anteeksiannon ja sovinnon säie.”
Ymmärsi, että muutos ottaa aikaa
Martti Ahtisaari arvosti ihmisiä, jotka olivat valmiit antamaan periksi edustamiensa tahojen käsityksistä, jotta voidaan luoda uusia, yhteisiä näkemyksiä.
Ahtisaarta kritisoitiin presidentinkautensa aikana joistain avauksista ja työryhmien perustamisista, koska välittömiä aikaansaannoksia ei tullut.
”Muutos vaatii monesti jopa vuosikymmeniä. Moni hänen ajamansa asia tuli todeksi vasta myöhemmin. Hän ei uskonut, että muutos tapahtuu ilman aikaa. Se piirre erotti hänet puoluepoliittisesta ajattelusta, joka on sidottu vaalikausiin.”
Presidentti oli Lähteen mukaan kiinnostunut ihmisten tarinoista ja ajattelusta.
”Hyvät tarinat saivat hänet nauramaan. Martti oli ihminen, joka osasi nauraa omille kömmähdyksilleen, ei niinkään muiden.”
Ahtisaari lähti politiikkaan, kun Suomi kärsi 1990-luvun alkua kurittaneesta lamasta.
”Hän katsoi niitä, jotka olivat menettäneet lamassa kaiken, samalta tasolta kuin kansainvälisiä yritysjohtajia ja politiikan merkkihenkilöitä.”
RIITTA UOSUKAINEN
”Ei ne meitä karjalaisia ymmärrä”
Karjalaisuus toi valtioneuvos Riitta Uosukaisen ja presidentin lähemmäs toisiaan. Molemmat olivat evakkolapsia.
”Kuulen hänen äänensä yhä mielessäni, kun hän huudahti miehelleni ilman protokollia: ’Terve Topi!’ Ja Topi vastasi: ’Päivää, herra presidentti.’”
Uosukainen kertoo, että Ahtisaari oli oma itsensä niin siviilissä kuin politiikassa. Se selittää Uosukaisen mukaan, miksi hän pärjäsi maailmalla niin hyvin.
He tutustuivat, kun Ahtisaaresta tuli presidentti ja Uosukainen toimi eduskunnan puhemiehenä.
”Puhemiehenä en ollut suoraan hallituksen jäsen. Presidentti oli kuitenkin kutsunut minut johonkin hallituksen tilaisuuteen. Jotkut näyttivät ihmettelevän, miksi olin siellä. Kerroin havainnosta Martille, ja hän vastasi, että ei ne meitä karjalaisia ymmärrä.”
Sanavalmis naurattaja
Uosukaisen mieleen nousee tarina. Se alkaa, kun kaksivuotias Riitta lähti perheineen evakkoon. Enson juna-asemalla oli terveydenhoitaja, joka rokotti Uosukaisen. Myöhemmin hoitajasta tuli lääkintäneuvos.
”Olimme jonkun tilaisuuden jälkikahveilla. Tämä rouva lääkintäneuvos meni Martin luokse ja sanoi, että kattokaa nyt herra presidentti, mie tän tytön rokotin, kun hän oli kaksivuotias, mitä sanotte? Martti vastasi, että on hän ainakin kasvanut.”
MATTI KALLIOKOSKI
”Hän ei ottanut itseään vakavasti”
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski toimi tasavallan presidentin kanslian erityisavustajana vuonna 1998. Päällimmäisenä Kalliokosken mielessä on Ahtisaaren persoona.
”Hän ei ottanut itseään vakavasti. Hän oli tilannehuumorissa, murjaisutyyppisessä kuivassa huumorissa vieläkin parempi englanniksi.”
Kalliokosken mieleen on jäänyt kansainvälinen tilaisuus presidentinkauden jälkeen. Ahtisaari astui puhujakorokkeelle, jonka vieressä oli kookas huonekasvi. Sen oksa laskeutui Ahtisaaren päähän.
Ahtisaari siirsi puhujanpönttöä ja sanoi englanniksi: tiedän, että se päivä tulee, jolloin ruoho kasvaa pääni päällä, mutta se ei ole vielä.
”Hän ei ollut närkästynyt tai peitellyt tilannetta, pikemminkin nauroi itselleen lämpimän itsevarmalla tyylillä, joka sulatti tunnelman täysin.”
Kulisseissa sosiaalisesti taitava Ahtisaari oli tasa-arvoinen, matalien hierarkioiden mies.
”Presidenttiyteen kuului paljon muodollisuuksia, mutta kulisseissa hän oli erilainen.”
Kalliokoskesta kuvaavaa on se, että Ahtisaaren CMI-rauhanjärjestössä kaikki toimiston nuorista tekijöistä lähtien puhuttelivat entistä presidenttiä etunimellä.
”Hän oli Martti.”