Donald ja Adolf, kohtalotoverit

Jaa artikkeliTilaa Seura

Yle Areenasta löytyy Raimo Tyykiluodon mainio sarja 12 diktaattoria. Kuunnellessani Adolf Hitleristä kertovaa jaksoa päässäni leimahti. Aatulla ja Donald Trumpilla on hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat päätyneet arvostetun Time-lehden kanteen, ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, näitä hassutukkia yhdistää myös armeijan pakoilu. Trump luupiikitteli itsensä pihalle Vietnamin sodasta, ja Hitler puolestaan vetosi keuhkotautiinsa, jottei joutunut palvelemaan Itävallan armeijassa. Vaikka molemmat ovatkin ansiokkaasti lietsoneet maailmaan vihaa, vain Hitler oli näistä kahdesta oikea sotahullu, sillä kuullessaan ensimmäisen maailmansodan syttyneen tämä vimmainen kääpiö kirmasi suoraan kutsuntatoimistoon, jotta pääsi taistelemaan Saksan väreissä. Emme ehkä koskaan saa tietää, olisiko Trump ollut yhtään innokkaampi sotamies, jos hän olisi saanut palvella Neuvostoliiton joukoissa. Jotain tällaista viehtymystä voi päätellä hänen sylikoiramaisesta sympatiastaan Vladimir Putinia kohtaan.

Löytyi ukkojen armeijakokemuksista yksi selkeä eroavaisuuskin. Taistellessaan ensimmäisessä maailmansodassa Aatun tupakavereita kummastutti, miksi pikkuitävaltalainen ei koskaan halunnut lähteä bordelliin. Alkoi armoton supina, olisiko tuo palavakatseinen kummajainen impotentti vai peräti vain takaa laukeava sotilasmalli. Sen sijaan Trump on höyrynnyt Hitlerinkin edestä huorien kanssa niin kotona kuin vieraissa.

Molemmat nousivat valtaan kovin identtisillä puhujalahjoillaan. Kumpikin osasi vedota sorrettuun kansaan vihaa pursuavalla retoriikalla, jolla sai puristeltua sopivan pehmeistä päistä itselleen hulluuteen asti uskollisia seuraajia. Kumpaakin voi myös luonnehtia despootiksi, joka haluaa aina puhua muttei koskaan kuunnella. Tästä kertoo tappavan tarkasti Oliver Hirschbiegelin Hitlerin loppusuoraa seuraileva elokuva Perikato sekä Capitol-kukkulalla loppiaisena esitetty harrastajateatterinäytös Make America Great Again.

Vaikka kumpikaan vesseleistä ei älyllään loistanut, niin ehtivät he kunnostautua myös kirjailijoina. Kenties maailman kuuluisin kasvissyöjä Adolf on näistä kahdesta ihan oikea bestselleristi, sillä hänen sekopäistä Mein Kampf -elämäntaito-opastaan on myyty pelkästään Saksassa hurjat 10 miljoonaa kappaletta. Donaldin pääteos The Art of the Deal oli sekin hetken The New York Timesin luetuimpien listan piikkipaikalla, mutta myynti jäi kymmenesosaan Taisteluni-kirjasta. Mutta on miljoona myytyä kirjaa sekin paljon, ja ehkä tästä huumaantuneena Trumpin väitetään vakavissaan pohtineen, josko hän olisi tammikuussa 2017 vannonut presidentinvalan käsi oman opuksensa päällä. Avustajat olivat suureksi harmikseni saaneet käännettyä töyhtöisen pään, ja ukko vannoi valan varmuuden vuoksi pieni kätösensä peräti kahdella Raamatulla.

Kumpaisellakin kohkaajalla häröily sen kuin kiihtyi uran häntäpäätä lähestyttäessä. Trumpin kerrotaan olleen kallellaan QAnoniin, ja Hitlerin lähipiiriin kuului muuan seinähullu Karl-Maria Wiligut, joka oli pestattu opettamaan SS-upseereja ajattelemaan kuten muinaiset arjalaiset. Wiligut muuten kertoi polveutuvansa luotisuoraan Thor-jumalasta.

Papparaisten väitetään olleen myös amfetamiinikoukussa. Henkilääkäri Theodor Morell pisteli Aatua kuin neulatyynyä ja ruiskutti tähän sellaiset määrät metamfetamiinia, ettei ukkoparalla kuulemma meinanneet enää legot pysyä leuoissa. Trumpin lempilääke on puolestaan neljästä amfetamiinisuolasta valmistettu Adderall. Lääkitystä molemmat olivat varmasti vailla, mutta eivät ehkä amfetamiinipohjaista.

Kaikkein karvain yhtäläisyys on kuitenkin miesten isäsuhde. Adolfin juoppo tullivirkailijaisä pieksi poikaansa pahimmillaan päivittäin. Trumpin tunteeton hirviöisä puolestaan opetti pojalleen oikein kädestä pitäen kaikki kiusaamisen kikat muun muassa kippaamalla kesken illallisen kattilallisen perunamuusia tämän päähän.

En voi olla miettimättä, millaisia aikuisia pikku-Adolfista ja pikku-Donaldista olisi kasvanut, jos heidän isänsä olisivat ottaneet joskus poikansa polvelleen muustakin syystä kuin vain piiskattavaksi. Ehkä silloin kummankaan ei olisi tarvinnut peittää epävarmuuttaan kiusaamalla ja halventamalla muita.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!

X