Teksti:
Juha Vuorinen

Puhelimeeni kilahti linkki otsikolla: ”Seitsemän vuoden parisuhdekriisi on vanhentunut käsite. On olemassa toinen hetki, jolloin erokriisi kasvaa selvästi.” Lävitseni juoksivat hyytävät väreet, sillä viestin lähettäjä on asunut kanssani saman katon alla yli neljännesvuosisadan.

Luettuani Hesarin jutun saatoin lyödä iPadilleni yläfemman, sillä artikkeli sisälsi pelkkää itse koettua faktaa. Se parisuhteen ensimmäinen painajainen katsellaankin usein jo kolmen vuoden kohdalla.

Raotan hieman parisuhdetaustaani kuin vielä viriileimpinä aikoina pikkuhousunsuojia. Tunnistan itsessäni nimittäin nuoren Loirin. Piste. Minäkin olin herkästi ihastuvaa ja rakastuvaa sorttia, ja olen aina puskenut parisuhteisiin ja ihastumisiin niin sydän kuin sepaluskin auki. Minulla on varmasti keskivertomiehen heilasteluihin verrattuna jonkin verran enemmän kokemuksia, ja jossain kohtaa häpesin niitä. En ainuttakaan naisista, vaan niiden lukumäärää. Oli se sitten pelkkää yhden tai artikkelissa mainitun tuhannen yön seksiä, niin kaikki lasketaan, eikä aina edes lakanalle.

Tuhannen yön suhteita minulle ehti kertyä kolme, joten sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” pitää minun kohdallani paikkansa. Sen kolmannen kolhun jälkeen nimittäin kuvittelin, että minut on kirottu ja tuomittu lyhyisiin suhteisiin. Nyt kun naururyppyihini on tullut syvyyttä ja pystyn kurkistamaan menneisyyteeni armollisemmin, ymmärrän että siinä on ollut kyse pikemminkin siunauksesta kuin kirouksesta. Siis niille naisille annetusta siunauksesta. Uskoakseni kolme vuotta kanssani tuntuu ikuisuudelta, ja toivonkin sydämestäni, että aika olisi jättämäni jäljet jo parantanut.

Kolmannen kolmevuotiskauteni jälkeen tein järkähtämättömän päätöksen. Enää en asettaisi itseäni sellaiseen tilanteeseen, jossa sen enempää minä kuin vastakappaleenikaan joutuu pillittämään pisaraakaan katkeraa eroitkua. Eläisin mieluummin yksikseni, ja seksielämäni hoitelisin ihan käden käänteessä.

Ja sitten elämääni astui nainen, joka on syöttänyt minulle pala kerrallaan kaikki parisuhteen ympärille rakentamani möröt ja pakottanut minut tajuamaan, mitä tarkoittaa kun pelataan joukkueena samaan maaliin.

En siis ennen avioliittoani koskaan päässyt edes kolkuttelemaan seitsemän vuoden kriisiä, johon muuten liittyy Marilyn Monroen kaikkein legendaarisin elokuvakohtaus, kun metrotunnelista pyyhkäisevä ilma nostaa Marilynin hameenhelmat ja mieskatsojien huulet korviin. Elokuvan suomenkielinen nimi on Kesäleski, mutta sen alkuperäisnimi The Seven Year Itch paljastaa parisuhteen kuopan. Kun se ”seitsemän vuoden kutina” alkaa kadota ja tilalle tupsahtaa arki, jossa toisen ihmisen jokainen hipaisu ei enää aiheutakaan genitaaleissa kilahtavaa hälytystä, kumppanissa alkaa vahvuuksien sijaan nähdä heikkouksia, ja hänestä alkaa varta vasten etsiskellä puutteita. Siinä ovatkin oivat eväät ruokakunnan halkaisemiseen.

Väestöliiton psykoterapeutin Heli Vaarasen mukaan avioliiton odotukset ja vaatimukset ovat ajan saatossa muuttuneet. Jos ennen yhteisen arvopinkan päällimmäisiksi asetettiin turva, vakaus, status ja rakkaus, niin nykyään suhteessa on tärkeintä päästä toteuttamaan itseään. Tämän väittämän kanssa minulla oli eniten nieleskeltävää, sillä eihän yksikään parisuhde voi olla edes lähtökohdiltaan onnellinen, ellei kumpikin osapuoli saa toteuttaa itseään. Muuten suhde on teatteria, johon toinen osapuoli on kirjoittanut toiselle roolin, jota tämä jostain käsittämättömästä syystä suostuu näyttelemään.

Hakeeko palvelijan sivuroolin ottanut kenties taloudellista turvaa, statusta tai jotain muuta helposti menetettävää asiaa? Parisuhteen sokkeliksi tällainen lähtökohta on aika hauras, sillä kaiketi suurimman motiivin pitäisi olla elämän tarpominen yhdessä loppuun asti.

Meidän avioliittomme on vain vahvistunut kriiseistä, jotka olemme vaimoni kanssa yhdessä selvittäneet. Suurin osa niistä on ollut minun aiheuttamiani, ja osassa kohtalo on kovistellut meitä molempia.

Mutta mitä tulee niihin seitsemän vuoden kutinoihin, niin ensimmäisen seiskan kerryttyä kasaan saimme esikoisemme, toisen täyttyessä kiersin viimeisen kerran korkin kiinni, ja kolmannen kohdalla päätimme koko perheen voimin kokeilla asumista ja opiskelua ulkomailla. Tekeekö neljäs seiska minusta kenties isoisän muutenkin kuin vain fyysisesti? Sen aika näyttää, ja sekin kutina on vain rapsuteltava läpi.

MAINOS Nyt saat ilmaisen tutustumiskuukauden Storytelin palveluun, jossa on tarjolla ensimmäinen kausi Storytel Original -sarjasta Vuorisen vieraana sekä uutuutena Kristianin nuoruusvuodet äänikirjana! Palveluun pääset tästä.

X