Elisabet, prinssille morsian
Kuopukseni ihmetteli, miksei vastikään kuollut prinssi Philip ollut kuningas, vaikka oli naimisissa kuningattaren kanssa. Esimerkkipariksi poikani veti kysymyspakastaan kuningatar Silvian, joka hengailee tiiviisti Ruotsin kuninkaaksi kruunatun Kaarle Kustaan kanssa. Helpointa olisi ollut kuitata, että tämä on kuule poikaseni tätä nykyajan tasa-arvoa, mutta se ei olisi solahtanut läpi, sillä kyse on pariskunnasta, joka pamautti papin edessä hynttyyt yhteen yli 73 vuotta sitten. Tosin eihän Elisabet ollut marraskuussa 1947 vielä mikään kuningatar vaan ainoastaan prinsessa Elisabet, mutta sillä siunaamalla prinssi Philipistä tuli Elisabetin kukkuloiden kuningas, ja sitä arvoa häneltä ei voi riistää kukaan.
Mutta ei prinssi Philip aivan jätkäksi jäänyt tittelien osalta. Hän sai appiukoltaan Yrjö VI:lta vähän kuin huomenlahjaksi sellaiset arvonimet kuin Edinburghin herttua, Merionethin jaarli ja Greenwichin paroni. Jos minä olisin ollut prinssi Philip, mitä en tietenkään enää toivo, koska olisin silloin justiinsa kuollut, mutta jos leikisti olisin, niin kaikkein otetuin olisin ollut Greenwichin paroni -arvonimestä. Olisihan se komeaa kertoa olevansa oikeasti aikaansa seuraava paroni, sillä Greenwichissä kulkee nollameridiaani, ja sillä kohtaa maapallo halkeaa läntiseen ja itäiseen pallonpuoliskoon. On se vaan niin merkittävä paikka maapallolla, että jokainen taivaalla pörräävä lentokonekin liitelee Greenwichin observatorion kautta kulkevan nollapituuspiirin paikallisajan mukaan.
Monissa muistokirjoituksissa on mainittu, että Philip olisi joutunut luopumaan tavallaan omasta elämästään hypätessään Elisabetin kultaiseen kelkkaan. Katson tehtäväkseni nostaa hieman Philipin häntää ja muistuttaa, millaisen monitoimieukon hän sattui nappaamaan. Heidän avioliittonsa aikana Ellu ei todellakaan ollut vain Englannin kruunupää, vaan koko heidän pitkän liittonsa aikana hän ehti olla kuningattarena myös seuraavissa valtioissa: Ghanassa, Nigeriassa, Sierra Leonessa, Tanganjikanissa, joka on nykyisin osa Tansaniaa, kuten kaikki lukijani varmasti hyvin tiesivätkin, Ugandassa, Keniassa, Malawissa, Mauritiuksella, Etelä-Afrikassa, Gambiassa, Pakistanissa ja Ceylonissa, joka tunnetaan nykyään nimellä Sri Lanka, minkä tämänkin te kaikki toki entuudestaan tiesitte, sekä Trinidadissa ja Tobagossa, Guyanassa, Maltalla ja Fidžillä. Eikä tässäkään vielä kaikki, sillä Elisabet on edelleen päälliköiden päällikkö seuraavissa maissa: Antigua ja Barbuda, Australia, Bahaman liittovaltio, Barbados, Belize, Grenada, Jamaika, Kanada, Papua-Uusi-Guinea, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Salomonsaaret, Tuvalu, Uusi-Seelanti ja tietenkin Yhdistynyt kuningaskunta. Jos minun vaimoni olisi ollut edes vartin verran Tuusulan kuningatar, en tiedä miten päin olisin, etten vahingossakaan pyllistäisi hänelle madellessani hänen ohitseen.
Minä uskon prinssi Philipin kuitenkin vain nauttineen roolistaan pysytellä poissa kaikkein kirkkaimmista parrasvaloista, sillä hänessähän majaili ikuinen pikkupoika, jonka tavaramerkki oli päästellä toisinaan ehkä hippusen huonosti kuningattaren puolison suuhun sopivia kommentteja. Esimerkiksi, kun hän oli vuonna 1999 seuraamassa karibialaista rumpuorkesteria ja kuuli, että hänen edessään oli ryhmä kuuroja lapsia, hän oli ihmetellyt: ”Kuuroja? Jos olette noin lähellä, niin ei ihme että olette kuuroja.” Tai kun saksalainen uutistoimisto DPA tenttasi vuonna 1988 prinssiltä, mitä tämä ajatteli kuolemasta, Philip tokaisi: ”Jos synnyn uudelleen, haluaisin palata kuolettavana viruksena, jotta voisin tehdä jotain maailman liikakansoituksen ratkaisemiseksi.”
Luojalle kiitos, ettei prinssi Philip, Edinburghin herttua, Merionethin jaarli ja Greenwichin paroni kuollut reilu vuosi sitten, sillä silloin yhdeksi maailman rikkaimmista leskistä arvioitu Elisabet olisi jäänyt velkaa. Nimittäin selityksen.
MAINOS Juha Vuorisen uutuuspokkari Mitäs me paluumuuttajat on nyt ennakkotilattavissa täältä.