Teksti:
Juha Vuorinen

Oma polkuni nyt 20 vuotta täyttävään Radio Suomipopiin kulki vanhan työtoverini ja tiskijukkalegenda Jay Jay Leskisen kautta, kun hän kevättalvella 2001 houkutteli minua astumaan remmiin. Pian olimmekin jo ideoimassa Isojen poikien aamiainen -nimistä radio-ohjelmaa. Todennäköisesti minä olen syypää ohjelman nimen valintaan, sillä tuollaisen otsikon alla oli vaarallisen vapaat kädet tuottaa melkein millaista sisältöä tahansa.

Verrattuna Aamulypsyssä harrastamaani huumoriin Isojen poikien aamiainen oli lopulta lähes asiaohjelma, ja pakko myöntää, että kaikkein hauskimmat mutta myös selkäkarvoja kauhusta kihartaneet muistot ovat juuri tuosta ohjelmasta, eivätkä todellakaan minun, vaan vieraidemme huulilta lipsahtaneista lohkaisuista.

Olimme pyytäneet aamuohjelmaamme vieraaksi tuohon aikaan vielä ammattinyrkkeilijänä hilloa hakanneen Tony Halmeen. Haastattelua edeltävänä aamuna heitin lähetyksessä Jay Jaylle, että mitenköhän Halme reagoisi, jos ensimmäinen kysymyksemme olisi, et haluut sä meiltä kummaltakin oikein kunnolla pataan. Hihitimme tälle sukkeluudelle kuin kaksi pikkutyttöä, kun havahduimme toimituksen ovikellon raivoisaan pimputukseen. Siihen aikaan aamusta sinne ei pitänyt kenelläkään olla asiaa, joten pakkohan se oli tarkistaa, kuulimmeko näkyjä vai oliko oven takana oikeasti joku.

Olihan siellä. Parimetrinen, tatuoitu kaljupää. Lausuin mielessäni kaikki osaamani rukoukset mukaan lukien muutaman hammaskeijulorun, sillä olin aivan nukkumatinvarma, että Halme oli kuunnellut lähetystämme, pahoittanut siitä mielensä ja tullut takomaan, kun radiorauta oli vielä kuumaa. Harmi ettei studiossa siihen aikaan ollut tallentavaa videokameraa, sillä Jay Jayn ilme, kun talutin majakan kokoisen Tony Halmeen studioomme, pyörisi edelleenkin meeminä ympäri maailmaa. Todellisuudessa Tony oli vain aikaansa edellä, sillä hän oli tullut ohjelmaamme vuorokautta liian aikaisin eikä siis ollutkaan millään kostoretkellä.

Tuosta hetkestä ehti vierähtää vielä pari vuotta, ennen kuin Halme valittiin äänivyöryllä persussuomalaisten eduskuntaryhmään. Ehkä hän teki ohjelmassamme jo jonkinlaista vaalityötä, kun hän suorassa lähetyksessä käytti sitä kiellettyä n-sanaa kuvaillessaan, kuinka hän yhdellä kunnon koukulla löisi Hartwall Areenalla käytävässä näytösottelussa Mike Tysonin hallin kattoon roikkumaan Jokereiden viirien väliin. Katsoimme Jay Jayn kanssa toisiamme, että näinköhän lähti yhdellä iskulla Suomipop-nimiseltä asemalta toimilupa. Eipä lähtenyt, eikä noussut minkäänlaista halootakaan. Toisaalta Halme oli showmies surulliseen loppuunsa asti, ja mitä häntä ehdin siviilissä tuntea, paljon mainettaan ja julkista suutaan kiltimpi mies.

Kuin täydellisenä vastakohtana Halmeelle meillä oli toisessa lähetyksessä vieraana maailman kiltein maailmanmatkaaja Folke West, joka oli tuolloin asunut jo pitkään Keski- ja Etelä-Amerikassa ja tehnyt sieltä ohjelmia. Siinä missä Halme oli lähes parimetrinen ja 140-kiloinen lihastorni, Folke on lyhyt ja pikemmin hauras- kuin normaalirakenteinen mies. Jos en vallan väärin muista, niin hän kertoi tulleensa ryöstetyksi yhdellä kuvausmatkallaan São Paulossa. Folken omaisuuden onneksi poliisit olivat osuneet paikalle ja saaneet napattua katurosvon kiinni.

Juttua tutkineen poliisiaseman päällikkö oli tehnyt suomalaiselle matkatoimittajalle unohtumattoman tarjouksen. Folke saisi mennä pidätetyn kanssa putkaan ja potkia tätä niin paljon ja niin kauan kuin haluaisi. Sydänjuuriaan myöten rauhaa rakastava hintelä matkatoimittaja oli kiireesti vedonnut jalassaan olleisiin muovisiin varvassandaaleihin, mutta siihenkin päälliköllä oli tarjota patenttiratkaisu. Folke saisi astua monta numeroa isojalkaisemman poliisipampun saappaisiin. Pomo riisui pitkävartiset ja jalkahiestä kiiltävät nahkasaappaansa, ojensi ne Folkelle, avasi oven pimeään tyrmään ja toivotti: ”Divirta-se.” Se on portugalia ja tarkoittaa suunnilleen: pidä hauskaa.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!

X