Teksti:
Juha Vuorinen

Sotaisessa uutisvirrassa koko kevään räpiköineet lukijani ovat alkaneet vaatia minulta pelastusrengasta. Minua ei ole vaadittu säntäämään kaarijousipyssyineni Ukrainaan, vaan tuottavan sellaista sisältöä, joka saisi ajatukset edes hetkeksi pois sodasta. Kypärässäni leimahtikin murheen murhaava idea. Luen ulkomaanreissuillani sattuneita sekoiluita äänikirjaksi varsinkin niiltä hullunkurisilta vuosilta, jolloin vaihdoimme maisemien lisäksi asuinmaata.

Oletin olevani jo niin kokenut maailmanmatkaaja, ettei minulle enää voisi tapahtua mitään muistiinmerkittävän arvoista, mutta voi, miten väärässä olinkaan taas kerran. Vierailimme nimittäin pääsiäisen korvalla ensimmäistä kertaa vanhoilla koti- ja opiskelukulmillamme Andalusiassa sitten maaliskuun 2020, jolloin korona oli etelätuulen lailla puhaltanut meidät takaisin Suomeen. Lähestyvän pääsiäisen vuoksi lennot Málagaan olivat lähes loppuunmyytyjä, mutta onnistuin saamaan liput päivälle, jolloin taivaalta tipahti eteläiseen Suomeen puolen metrin lumivaippa. Kuvittelin pääsiäismunamaisessa päässäni, ettei muutaman tunnin myöhästymisestä seuraisi minkäänlaista ongelmaa, olinhan viisaana miehenä tajunnut tehdä ennakkovarauksen huokeasta autovuokraamosta nimeltä Record Go.

Päästyämme kuraisesta kiitoratajonosta lopulta taivaalle ja illan jo hämärryttyä orastavaksi yöksi viimein viralliselta nimeltään Aeropuerto de Málaga-Costa del Solin lentokentälle, Aurinkorannikko läimäisi minua toverillisesti kasvoille huolettomalla mañana-meiningillään, sillä kolisteltuani kärryineni lentokentän kellarissa sijaitsevaan autonvuokrauspisteeseen minua odottikin pitkä kiukkuinen jono. Mumisin hiljaa kiitosrukouksen, kun olin tajunnut tehdä etukäteisvarauksen ja voisin nyt muina matkamiehinä pujahtaa tiskille poimimaan autoni, mutta napattuani ennakkovaraajien jonotusnumeron aloin ymmärtää maskeihin köhittyä yskää. Edelläni oli useita kymmeniä ennakkovarauksen tehneitä kärrynsä kaipaajia.

Hiivin vähin äänin viereisen, kansainvälisesti tunnetun yrityksen tiskille kysymään, mahtoiko heillä olla ainuttakaan heti vuokrattavaa autoa vapaana. Edessäni heiluteltiin houkuttelevasti avaimia, mutta niiden hinta olisi ollut enemmän päivältä kuin ennakkoon varaamani kuudelta vuorokaudelta. Palasin siis pääsiäispyhämäistä kiukkua nieleskellen jonottamaan halpaa kulkupeliäni, ja reilun tunnin ympyrän ravaamisen jälkeen taululla välkkyi vihdoin minun numeroni.

Huokaisin huojentuneena virkailijalle, että kohta pääsisin nostelemaan vaarallisen alas pudonnutta verensokeriani kaahaamalla lähimmälle vielä avoinna olevalle nakkikioskille. Ja sitten tulikin se yllätyskoukku. Autoni oli jo vuokrattu eteenpäin, koska lentoni oli ollut myöhässä. Vihasta vapiseva sormeni osoitti varauslapun kohtaa, johon oli merkittynä lennon numero juuri myöhästymisiä varten, mutta pelini oli jo pelattu vuokraamon keksimillä säännöillä.

Olen muuttunut valtavasti, sillä silmittömän raivokohtauksen sijaan onnistuin säilömään sisälläni riehuneen myrskyn ja syöksyin tornadon lailla ulos terminaalista pyydystämään Uber-kuljetusta hotellille. Siellä sitten seisoin kännykkä kädessäni keskellä yötä vesisateessa paikassa, jossa luki lupaavasti Uber Point. Uberin sovelluksen mukaan minun olisi jo pitänyt istua tukevasti Toyota Corollan takapenkillä, mutta aloinkin saada Muhammed-nimiseltä kuljettajaltani yhtenä nauhana tekstiviestejä, joissa luki aina vain hola, mihin minä vastasin englanniksi: missä olet? Aikamme tätä hola – where are you -leikkiä leikittyämme soitin kuskin numeroon. Muhammed pyysi haparoivalla englannillaan minua kävelemään sinne, missä bussit olivat. Raahasin läpimärkiä laukkujani kohti busseja kuin Jeesus ristiä Golgatalle, kunnes kaukaa selkäni takaa ja täysin vastakkaisesta suunnasta kuului etäinen vihellys ja huuto: ”Juha!”

Kyytiin päästyäni rukoilin Muhammedia ajamaan ihan minkä tahansa avoinna olevan nakkikioskin kautta. Muhammed kääntyi katsomaan minua, ja nähdessään nälkäisen ja jokaiselta solultaan vittuuntuneen miehen hän lausui rauhallisesti: ”Juha hungry, we fast.” Minua vain jäi askarruttamaan yksi asia. Tarkoittiko Muhammed sanaa fast verbinä, jolloin se olisi merkinnyt paastoamista, vai adjektiivina, mikä olisi ollut lupaus ripeästä liikkumisesta. Tärkeintä oli kuitenkin, että Muhammed oli tullut Vuorisen luo.

X