Teksti:
Juha Vuorinen

Monet self help -gurut ovat tahkonneet rahaa kirjoittamalla kymmenen prosentin myytistä, jonka mukaan ihmiset käyttäisivät vain kymmenesosan aivokapasiteetistaan. Lumeisena kauppatavarana on ollut siis omaan päähän säilöttyä käyttämätöntä keskusmuistia. Vaikka väite on tieteellisesti todistettua hölynpölyä, niin silti vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan 65 prosenttia yhdysvaltalaisista uskoi siihen kuin brittipopulisti brexitiin. Ei ole siis mikään maailman suurin uutinen, että kun koronasalaliittoteoreetikot vyöräyttivät liikkeelle kuvan koronarokotteen sisältämän 5g-sirun kytkentäkaaviosta, joka sittemmin osoittautui kitarapedaalin kaavakuvaksi, sitä jaettiin somessa kuin isoäidin lihapullaohjetta.

Sen sijaan minä ostan myytin säännöstä, että aina löytyy viisi prosenttia ihmisiä, jotka tutkahtavat johonkin kovin outoon. Sellaisiin pääsee tutustumaan esimerkiksi katsomalla mainion brittidokumentaristi Louis Theroux’n ohjelmia. Tuorein tekele on neliosainen sarja Theroux: Elämää reunalla, jossa käydään läpi hänen neljännesvuosisadan kestänyttä uraansa.

Ensimmäisessä jaksossa esitellään avaruusolentojen vastarintaliikkeen toimintaa, jonka jäsenet kuuluvat heittämällä viiden prosentin haarukkaan. Heidän mielestänsä humanoidit ovat aivan perseestä, koska ne varastavat lapsia ja saavat ihmiset ulostamaan housuunsa. Jostain syystä juuri anaaliosasto on voimakkaasti mukana tämän lahkon ajatusmaailmassa, sillä eräskin Coloradossa taivaita tähystävä vesseli kertoo ohjelmassa humanoidien silpovan nautoja ja poistavan niiltä peräaukot. Väkevien sanojensa vakuudeksi mies raotti aavikolla pressun alla retkottanutta nautaa, jonka ontoksi kairattu kupliva peräreikä sai dokumentaristin aataminomenan mehulinko-ominaisuuden heräämään. Siinä ei lentänyt lautanen vaan laatta. Mikäli coloradolainen sattui olemaan myös emetofiili, eli ihminen, joka kiihottuu oksentamisesta, niin siinä kulahti yhdellä nielaisulla parikin viiden prosentin fetissiä.

Voisin seistä vaikka tunnin lämpimässä suihkussa, mutta ei minusta silti saa leivottua urofiilia, jollainen ottaa aina tilaisuuden tullen kultaisen suihkun niskaansa. Kusileikkien sijaan sanaleikeistä innostuvana löysin kiinnostavan yhtäläisyyden, sillä kun emetofiili heittää laatat toisen päälle, sellaista temppua kutsutaan sateenkaari- tai roomalaiseksi suihkuksi. Rakkailla harrastuksilla on siis myös monta ropisevaa nimeä.

Kun kerran tälle roiskuvalle polulle eksyttiin, niin suihkautetaan vielä pieni infopaketti klismafiliasta, eli peräruiskeista kiihottumisesta. Mutta siinäkin homma voi lähteä kuin liukuvoideltu anustappi lapasesta, kuten kävi kuninkaallisen idean saaneelle 27-vuotiaalle jannulle, joka keksi antaa itselleen peräruiskeen liimapyssyllä. Ja töitä leikkaussalin työntekijöille.

Säästin kuin suklaarusinaksi kakkuun vielä koprofilian. Sehän on sellaista kakan kanssa sekoilua, joka aiheuttaa seksuaalista mielinannaa. Suurin osa ihmisistä kiistää jyrkästi olevansa edes kiinnostunut puhumaan mokomasta aiheesta, mutta kuvitellaanpa kaveriporukan saunailta, jossa ajankuluna on Mitä sulle on tapahtunut -peli. Asko-niminen henkilö aloittaisi kertomalla, kuinka hän kiikutti jouluna kertyneet kinkkurasvat kierrätyspisteeseen, jotta niistä voitiin valmistaa uusiutuvaa dieseliä. Tämän jälkeen on Pertsan vuoro, ja hän kertoo vääntäneensä kunnon tortut tuorekelmuun ja painaneensa sen sitten naamaansa vasten ja kokeneensa samalla elämänsä suurimman seksuaalisen nautinnon. Kukin voi mielessään miettiä, kumpi näistä tarinoista imee kuin loka-auto puoleensa jatkokysymystä: avaatko vähän lisää. Sian läskeistä puristeltu polttoaine vai Pertsan savinaamio. Varsinkin, jos käytettävissä on todellakin vain 10 prosenttia aivokapasiteetista.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!

X