Teksti:
Juha Vuorinen

Danske Bank tutkitutti, millainen on hyväksyttävä tapa rikastua Suomessa. Parhaana menetelmänä pidettiin tiukkaa kulukuuria ja säännöllistä säästämistä, sellaista kituuttamista suu ruumissäkkiä myöten. Toiseksi tullut tapakaan ei ole sieltä keveimmästä päästä. On sallittua vaurastua, jos ensin opiskelee vuositolkulla arvostettuun ammattiin ja sitten painaa verta tihkuva suoli pitkällä töitä. Kolmanneksi hyväksyttävin tapa oli voittaa lotossa. Se tuli minulle vähän kuin humalainen pyöräilijä R-kioskin kulman takaa, sillä olin kuvitellut, ettei mikään onnenkantamoisella tullut massi olisi suomalaisten mieleen, mutta ilokseni huomasin olevani väärässä. Perustelutkin kuulostivat ihanan kotimaisilta. Lottovoitolla rikastuminen perustuu tuuriin, ei ihmisen omiin kykyihin tai toimiin.

Tuloksesta voinee päätellä, että me suomalaiset luemme edelleenkin pirullisen tarkasti Raamattua tai ainakin Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu.” En olisi kovin yllättynyt jos sanonnat ”työ tekijäänsä kiittää” ja ”ahkeruus kovankin onnen voittaa” olisivat made in Finland.

Tutkimuksessa selvitettiin myös vähiten hyväksyttyjä rikastumistapoja. Kohujulkkisten julkisuudella ja somejulkisuudella kolehtoima vauraus on kuulemma perseestä, vaikka juuri perseellään ja perseensä esittelyllä moni onkin sievoisen tilinsä vuollut.

Samaan syntiseen säkkiin pitäisi tuloksen mukaan sulloa myös politiikalla rikastuneet. Veikkaan vihaisen sormen osoittavan muun muassa Suvi Lindénin, Päivi Lipposen ja Tanja Karpelan tyyppisiin tapauksiin, jotka ainakin päällisin puolin näyttävät kuppaavan vilunkimaisesti valtion kassaa. Sen sijaan Paavo Väyrysen puolipakolla kauppaamista Vuokkokin rakastaa Paavoa -mukeista tulleet roposet ovat saaneet kansan osoittamaan suosiota lähes seisaaltaan.

Mutta jos kerran ykköspaikkaa pitää ankara säästäminen ja ahkeroiminen, niin miksi karsastamme sijoittamisesta siunaantuvaa rikastumista? Jos joku tienaa enemmän kuin kuluttaa, niin eikös se ole tavallaan sijoittamista ainakin itseensä? Ellei sitten ole niin pöljä, että ompelee säästöt kellastuneen patjansa sisään eikä vanhuudenhöppänänä muista maanneensa koko ikäänsä omaisuutensa päällä. Perikunta kippaa sitten aikanaan tietämättömyyttään säästöt kaatopaikalle. Olen itsekin ollut näkemässä, kun tällaista lapsettoman mummelin patjaa on etsitty kaatopaikalta, kun yksi kaukaisempi sukulainen oli muistuttanut, että ennen kuin viette sen punkan kaatopaikalle, niin kaivakaahan sieltä patjan sisältä se veroton perintöosuutenne talteen. Olisi ollut julmaa lohduttaa tunkiota perseet pystyssä tonkivaa perikuntaa lausumalla Eino Leinoa:
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Pahinta on, jos joku onnistuu naimaan vauraan kumppanin. Aurinkorannikolla on alueita, joilta saa täikamman kanssa etsiä upporikasta miestä, jonka vaimo ei olisi sormeiltavan kaunis ja puolisoaan merkittävästi nuorempi runkopatja. Mutta joskus homma voi mennä toisinkin. Espanjalainen tuttavani työskenteli puutarhurina rikkaiden golfkerholla. Eräänä päivänä hän sai kipakan muistutuksen kohtalolta, kun kentällä pelannut miljonäärinainen huitaisi häntä pallolla suoraan päähän. Nainen järkyttyi niin kovin aiheuttamastaan vahingosta, että alkoi vierailla tikatun puutarhurin luona kyselemässä tämän vointia. Syntyi romanssi, jonka osapuolet olivat kolmekymppinen rutiköyhä puutarhuri ja nelikymppinen upporikas ruotsalaisnainen. Nykyään puutarhuri hoitelee enää vain yhtä hyvin pientä puutarhaa. Tämä olisi jo tällaisenaan kirjan arvoinen rakkaustarina, mutta varsinainen helmi kierähti erään toisen puutarhurin suusta, kun hän oli seuraukset nähtyään manannut: ”Miksei se pallo voinut osua minuun!”

MAINOS Nyt saat kuukauden ajan tutustua ilmaiseksi Storytelin laajaan ääni- ja sähkökirjavalikoimaan. Sieltä löytyvät myös kaikki Juha Vuorisen e-kirjat ja kiihtyvään tahtiin uusia äänikirjoja. Tästä saat ILMAISEN KUUKAUDEN

X