Kuka, kusta, Costa Blanca – eli miksi brittituristit kusevat viinapulloihin

Jaa kaverilleTilaa Seura

Costa Blanca eli valkoinen rannikko sijaitsee Alicanten maakunnassa, mutta sillä ei ole ollut suomalaisiin samanlaista imua kuin Málagan maakunnan Costa del Solilla. Brittejä se kuitenkin vetää puoleensa kuin keko kusiaisia.

Janoisena kansana tunnetut britit ovat keksineet uuden harrastuksen, jonka seurauksena alueen hotellit ovat joutuneet luopumaan minibaareistaan. He ovat nimittäin alkaneet täyttää kusemalla tyhjäksi juomiaan minipulloja. Siinä on seuraavalle turistille kohtuullisen ylevä loman alku, kun pitkän lennon jälkeen rojahtaa parveketuoliin, kuvittelee kaataneensa jäiden sekaan viskin, rommin tai konjakin, nostaa maljan alkaneelle riemulomalle ja heittää ykkösellä hyhmäiset kuset kurkkuunsa.

Olen minäkin joskus muinoin syyllistynyt minibaarin omatoimiseen täydentämiseen, mutta en sentään kuseksimalla pulloihin tai täyttämällä viiden sentin vodkapulloja kanarialaisella kraanavedellä, mistä seuraa muuten paskempi tauti kuin yhdestäkään juodusta vodkatilkasta. Sen sijaan olen hoippuroinut lähikauppaan ostamaan kurlattujen tilalle tismalleen samanlaisia minilekoja, mutta viisi kertaa huokeammalla hinnalla kuin mitä hotelli niistä pyytää. Kerran eräästä suomalaishotellista soiteltiin perääni ja tiedusteltiin vienosti, olinko mahdollisesti huomannut rosvon piipahtaneen huoneessani. Olin aidon hölmistynyt, sillä olin mielestäni täyttänyt kaapin piripintaan. Hotellin virkailija sivalsi minua kuin vessanpöntössä liotetulla hotellipyyhkeellä pitkin luuria vasten painettua korvaa, kun hän paljasti että huoneeni minibaarissa olleista oluttölkeistä oli anastettu prosentin verran alkoholia. Siinä tummuvan silmän räpäyksessä tajusin, että olinkin erehdyksessä ostanut keskiolutta kaapissa olleiden A-oluiden tilalle. Virkailija oli niin hyväsydäminen, ettei antanut minulle porttikieltoa, vaan Lapin kultaakin arvokkaamman neuvon. ”Seuraavan kerran kun taas saat kuningasidean ladata kaapin täyteen, niin ota edes se minibaarin päällä oleva ostoslista mukaasi Alkoon.”

Tosin olen minä saattanut pisuakin muille juottaa. Uskallan kertoa tämän, koska mahdollisesta rikoksesta on ehtinyt kulua lähes neljännesvuosisata. Olin tuolloin mukana isossa tv-tuotannossa, jossa myös oma lärvini välähteli päivittäin ruudussa. Siihen aikaan ei luojan kiitos vielä ollut somea, joten jos joku halusi antaa palautetta, sellainen piti raapustaa kirjeeseen ja taluttaa postilaatikkoon.

Jostain syystä eräs mielisairaalapotilas oli iskenyt silmänsä työpariini ja lähetteli hänelle jatkuvasti postia. Hän kertoi avoimesti olevansa psykiatrisessa hoitolaitoksessa, ja palaute oli pääasiassa suopeaa. Eräänä päivänä kollegani työpöydällä oli kirjeen sijaan paketti. Se sisälsi pullon, jossa oli keltaista nestettä ja viesti: ”Tässä on itse tekemääni tyrnimehua. Tyrni on terveellistä. Juo koko pullo. Heti nyt!” Sairaalassa tuskin oli minkäänlaista mehuasemaa, ja tuhdin keltaiseksi tyrnimehuksi pullossa ollut neste oli aivan liian laihaa, joten kiikutimme tuon potentiaalisen vitamiinipommin tv-yhtiön rekvisiittavarastoon ja liimasimme sen kylkeen etiketin ”laimeaa tyrnimehua”. Toivon sydämestäni, ettei yhdessäkään 90-luvun suomalaisessa tv-tuotannossa tarvittu tippaakaan tyrnimehua.

Se samainen tyrnimies lähetti vielä yhden viestin parilleni. ”Jos minulle yritetään antaa väkisin pistos, tulen ja revin pääsi irti. Senkin nappisilmä”, siinä luki. Jotain parini kylmäpäisyydestä kertonee, että kortin luettuaan hän heitti sen roskiin ja lausui: ”No, toivottavasti hänelle ei anneta pistosta. Ainakaan väkisin.”

MAINOS Tämän kolumnin lukijat saavat koodilla VIHDOINKINPUHDASVUORINEN 15 % alennuksen Puhdistamon Kookosvedestä, joka on taatusti 100 % terveellisempi palautumisjuoma kuin edellä esitellyt vaihtoehdot. Tästä kauppaan!

X