Kuka on taas paskantanut sänkyyni?

Jaa kaverilleTilaa Seura

Rakas lukijani, ota kaarimalja valmiiksi viereesi, sillä seuraavaksi aistinelimiisi purskahtaa tiukkaa faktaa todennäköisestä petikaveristasi.

”Se on silmätön ja puolipallon muotoinen, ja sillä on neljä paria jalkoja. Sen iho on kermanvalkean läpikuultava, pehmeä ja poimuinen, ja sen ihosta törröttää harvakseltaan karvoja. Se kasvaa munasta aikuiseksi kymmenessä päivässä. Kuukauden ikäisenä se alkaa itse munia, ja kahden kuukauden ikäisenä se jo vanhuuttaan kuolla kupsahtaa. Ihminen viettää kolmanneksen elämästään intiimisti sen kanssa – tai niiden, sillä niitä voi olla yhdessä sängyssä 10 000. Se syö ihmisen hilsettä ja erittää ihostaan valkuaista. Se ei pure, mutta ihminen voi herkistyä sen ulosteille. Jos petivaatteita ei pestä tai tuuleteta, ihminen piehtaroi ulosteiden ja kuolleiden otusten seassa yöstä toiseen.” Tällaisen namupalan löysin vanhasta Ilkka-lehdestä.

Puhun tietysti pölypunkeista. Pölypunkit ovat viime aikoina kuoputtaneet aivonystyröitäni, koska aloin epäillä, että olen joutunut noiden pikkuperkeleiden kiusanteon kohteeksi. Enkä suinkaan ulkomailla vaan Suomessa, jossa niitä ei enää juurikaan pitäisi esiintyä, koska jos pakkanen ei pane niitä siihen mikroskooppisen pieneen peräreikään niin että ne menehtyvät, niin viimeistään ne kuukahtavat haukkoessaan rutikuivaa suomalaista huoneilmaa. Jääkylmä fakta on, että ne tulevat erinomaisesti toimeen lauhemman ja kosteamman ilmaston maissa, joissa niiden suosikkipaikkoja ovat virttyneet kangassohvat, paksut matot ja kuulemma myös lasten pehmolelut. Tämän tiedon saatuani iPad alkoi tuntua ihan kelpo kalulta lapsen ainoana leluna.

Tein ehkä elämäni pahimman virheen, kun kaivoin netistä kuvan pölypunkista. Refluksitaudin karhentamalla äänellä voin sanoa, että pitää juoda aika monta viikkoa putkeen, ennen kuin sen näköisiä otuksia alkaa kömpiä uniin. Eikä unilääkkeiden käyttöä ainakaan vähennä tieto siitä, että sellaiset minimonsterit ahmivat hilsettä sängystä kuin rekkakuskit lounastaan ABC:n noutopöydästä ja sen jälkeen paskovat punkan täyteen.

Miksi sitten oletan, että juuri Suomen-kodissamme olisi pölypunkkeja? Koska aloin saada siellä oireita, jotka sopivat allergiaan tai jopa astmaan. Espanjassa oireet taas katosivat kuin pölyhuiskulla huitaisemalla. Jos ei muuta, niin tiedän varmuudella sairastavani ainakin erittäin vaikeaa luulosairautta, mistä ei ole kuin yksi ainoa hyöty. Se huvittaa perhettäni suunnattomasti.

Ryntäsin siis Suomessa apteekkiin kertomaan oireistani, ja ystävällinen farmaseutti suositteli teettämään itselläni ihmiskokeen. Hänen kehotuksestaan kokeilin sellaista antihistamiinia, jonka pitäisi tepsiä pölyallergiaan. Ja voi Maria Veitolan yökyläasu sentään! Yhdellä pillerillä olin niin terve kuin ikäiseni ukko vain voi olla.

Kaikissa pikkunilviäisissä minua on aina ällöttänyt eniten se, että mitä pienempi olento, sitä enemmän niitä löytyy joka paikasta. Mieluummin ottaisin yhden 100-kiloisen satiaisen kuin miljoona gramman painoista pikku loista. Sellainen munissa majaileva sadan kilon keijukainen olisi huomattavasti helpompi havaita.

Pölyallergiaan tarkemmin perehdyttyäni ymmärsin, että minun oli määrättävä koko perhe pitämään kotimme siisteydestä parempaa huolta. Siitä repesi luonnollisesti kunnon perheriita. Minun kapeille harteilleni sovitettiin perheen pahimman sotkunoomin loimea. Nousin luonnollisesti takajaloilleni ja hirnahdin vastalauseeksi, että olen jo lapsena oppinut, mitä tarkoittaa sellainen sanonta kuin ”siisteys on puoli ruokaa”. Suutani ei nimittäin pentuna pesty ainoastaan saippualla, vaan minun piti pesun jälkeen vielä syödä se saippua. Että repikää saatana siitä.

Vaimoni kiirehti tyynnyttämään minua ja lupasi etsiä vuosia sitten saamansa äitienpäivälahjan ja panna sen nuohoamaan jokaisen kolon kodistamme. Olinkin jo ihmetellyt minne robotti-imurimme oli kadonnut, kun nykyään Suomessa on jo niitä seksinukkebordellejakin. Että olisiko se suristellut sinne ja joutuisi nyt palaamaan sieltä himaan. Toivottavasti pölypussit tyhjinä.

MAINOS Nyt saat kuukauden ajan tutustua ilmaiseksi Storytelin laajaan ääni- ja sähkökirjavalikoimaan. Sieltä löytyvät myös kaikki Juha Vuorisen e-kirjat ja kiihtyvään tahtiin uusia äänikirjoja. Nyt uutuutena Vuorisen itse lukemana Buenos días kirvesvartta! Tästä saat ILMAISEN KUUKAUDEN

X