Kun mummi pyllyni tyhjensi
Meillä on ollut heinäkuusta alkaen uusi vauhdikas sunnuntai-iltapäivätraditio. Aina kun formula ykköset kaasuttavat jossain päin maailmaa ympyrää, siirrymme ajanottokellontarkasti mummin valmistamalle iltapäivälounaalle, joka päättyy tarkalleen sillä sekunnilla, kun formulalähetys alkaa ja poikani hiljentyvät vaarin kanssa vajaaksi kahdeksi tunniksi kuuntelemaan telkkarista moottoreiden pauhua.
Toistaiseksi kiistatta jännittävin kisa käytiin Barcelonassa, mutta ei suinkaan kisatapahtumien, vaan mummin tarjoaman jäätävän jälkiruoan takia. Tarjolla oli jäätelöä, jota en nykyään enää juurikaan lipsuta, koska olen huomannut sokeristen tuotteiden vaikutuksen vyötärölläni. Tällä kertaa maitojäätelöhammastani alkoi kumminkin kolottaa ja pyysin saada kipollisen, mutta yhdellä vessanpytynkovalla reunaehdolla. Olihan se taatusti laktoositonta? Mummi lähes kimpaantui, että ainahan hän ajattelee vain parastani.
Vedin tuota herkkua peräti kaksi kulhollista ennen kuin rojahdin olohuoneen nojatuoliin odottamaan katalonialaista pakoputkien sinfoniaa. Hetken kuluttua keittiöstä kuului mummin parahdus: ”Voi herran jumala… Juha, onhan sulla niitä tabletteja mukana?” Kyökissä ei odottanutkaan nitroja hapuileva mummi, vaan tyhjän jäätelöpaketin kuori, jossa sanan laktoositon paikalla seisoi sana luonnon. Molemmat sanat toki alkavat l-kirjaimella, mutta kykenisikö sokea silmäni ummistamaan itsensä tuollaiselta lukihäiriöltä, sitä me aloimme jännittää koko perheen voimin enemmän kuin kilpuriautojen maaliintulojärjestystä.
Formula ykkösissä käytetään muuten useita erilaisia renkaita: kovia, kovahkoja ja pehmeitä. Kisan aikana ehdin punnertaa kaikista noista omat versioni mummilan pyttyyn.
Tein tuosta pärskysunnuntaista somekanavilleni päivityksen, mistä seurasi sydämellistä vertaistukea. Yksi lihaa karttava ystäväni kertoi äitinsä loihtimasta pitsasta, jossa oli kuitenkin ryytipoikana kinkkua. Mamma oli lohduttanut tytärtään, että se oli siellä seassa vain ihan pieninä murusina. Sama kuin vegaanille tarjottaisiin stroganovia ja pyydettäisiin poimimaan lihanklöntit kuin puolukat ties mistä ja nielemään pelkkää kastiketta tai että kananmuna-allergikolle sanottaisiin että pullapitko on vain voideltu munalla. Mitä et näe, sitä ei ole.
Vanhemmiten minusta on tullut lähes kaikkiruokainen. Suostun ainakin maistamaan, kunhan ravinnoksi tarkoitettu makupala ei sisällä mitään terveydelleni vaarallisia ainesosia. Pikkupoikana minulla oli täysi työ selittää maatalossa elämäntyönsä tehneelle tädilleni, että minun on kaupunkilaispoikana todella vaikea niellä läskinpaloja. Enkä nyt tarkoita läskisoosia, jossa on porsaankylkeä, vaan muutaman kerran tarjolla oli ollut sellaisia pikkurillin kokoisia patukoita, joiden toisessa päässä oli ensin pieni viipale sian ihoa vähän kuin korkkina koko komeudelle. Sitten oli pitkä pötkö hyllyvää läskiä, ja sen perässä kynnenohut viiva punaista lihaa. Se oli siis 98-prosenttisesti kaikkea muuta kuin lihaa.
Tätini kuitenkin keksi, miten saisin nuo vitivalkoiset ja rakenteeltaan nallekarkin ja tofun fuusiota muistuttavat möhkäleet jauhettua helpommin oksennettavaan muotoon. ”Ajattele että ne ovat valkoista lihaa”, hän ehdotti. Kalan kohdalla tuollaisen mielikuvitusretken vielä pystyy nielemään, kuhan kyseessä on kuha tai jokin muu valkolihainen kala, mutta lihan kanssa siinä on jo ajatuksenakin kakomista. Mutta oli se tätini vaan sellainen velho, että hän sai minut syömään sellaisiakin itse valmistettuja herkkuja kuin keitettyä naudan kieltä ja aladobia, jonka arkikieliset nimet ”tytinä” ja ”tutina” potkaisevat ensimmäisenä vatsalaukun sisällön kurkkuun. Onneksi en pentuna tiennyt, että tuo lihahyytelö valmistettiin sian tai vasikan päästä tai sorkista.
Näin joskus vauva.fi-sivustolla hyytävän kommentin naimisiin menevältä tulevalta pirttihirmulta. ”En todellakaan aio ottaa häissäni huomioon minkäänlaisia ruoka-allergioita”, hän meuhkasi. Jos sukupuutani oikein kunnolla ravistaisi, niin luultavasti tuokin hedelmä tipahtaisi joltain sen kaukaiselta oksalta.
MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!