LISÄÄ KISSAVIDEOITA!
Piipahdin joululomalla Suomessa katsomassa Vain elämää -konsertin, jossa yksi kappale vei minua kuin piriä ottanut tanssipartneri. VilleGallen riemukas veto Maija Vilkkumaan biisistä, jonka ydinsanoma kuuluu näin: Tule meille ja kato mun kaa kissavideoita. Se osui ajankohtaiseen saumaan, sillä minulla, henkeen ja vereen koiraihmisellä, on tällä hetkellä toisen poikani takia tupa täynnä kissanmuonaa sekä nivaska papereita, joissa on kuvia naapurustomme kissoista sekä tietoa kunkin iästä, sukupuolesta ja siitä onko kyseinen mirri leikattu vai leikkaamaton versio. Miten tähän on päädytty, siitä kerron seuraavaksi.
Pihapiirissämme on valtava määrä kisuja. Luulin niitä aluksi asukkaiden omiksi kissoiksi, mutta myöhemmin paljastui, että kyseessä onkin vajaan 40 hylätyn kissan katras. Naukujat ovat asettuneet juuri tänne, koska muutama taloyhtiössämme majaileva kissaihminen on alkanut pitää niistä huolta. Niille on muun muassa rakennettu kaksi eri ruokintapaikkaa, jonne toimitetaan kerran päivässä vettä, papanoita sekä tuoretta purkkiruokaa.
Mikä sitten sai teini-ikäisen poikani juoksemaan mirrien perässä? Koko kattikarnevaali sai alkunsa koulutehtävästä. Poikani piti etsiä jokin hyväntekeväisyyskohde, jonka toimintaan hän voi osallistua. Samaan aikaan vaimoni silmiin sattui kissojen ruokintapaikalla ollut ilmoitus, jolla etsittiin halukkaita kissanhoitajia. Mikä voisikaan olla taivaallisempi lahja äidiltä teini-ikäiselle pojalle kuin ilmoittaa tämä vapaaehtoiseksi hylättyjen kissojen holhoajaksi. Yllätyksekseni tämä ei aiheuttanutkaan valtavaa itkupotkutestosteronimyrskyä, vaan nyt koko perheemme on koukussa tähän hommaan, joka lopulta lähti vähän käpälästä.
Muutaman kerran sijaan sitouduimme tähän puuhaan puoleksi vuodeksi, ja sen vuoksi keittiömme ja varastomme tursuavat nyt kattoon asti kissanmuonapurkkeja ja -säkkejä. Kas kun vajaan 40 kissan ruokkiminen ei ole sama asia kuin kaapia teelusikalla puoli purkkia Felineä omalle kotikisulle. Lisäksi meille lankesi toinenkin tehtävä. Meidän pitää taltioida kisuista videoita ja kuvia ja reaaliaikaisesti päivittää kisujen määrää monistenivaskaan. Kauemmaksikin on kiirinyt sana, että tässä taloyhtiössä pidetään huolta hylätyistä kissoista, ja jotkut käyvät nakkaamassa epätoivotun lemmikkinsä aidan yli tälle tontille. Se on samaan aikaan sairasta ja lohduttavaa.
Nähtävästi myös netin algoritmit ovat päässeet hajulle uudesta harrastuksestamme, sillä tämän askareen seurauksena meille on alkanut tulvia erilaisia kissavideoita. Toistaiseksi erikoisin tipahti vaimolleni paikallisen löytöeläinkodin sivulta. Tarhaan oli päätynyt pentuja odottava kissaemo. Minun espanjan kielen taidollani ei selvinnyt, miksi kaikki pennut olivat menehtyneet, mutta se oli masentanut mirrimammaa suuresti. Sitten tapahtui jumalainen käänne. Samaiseen löytökotiin toimitettiin viisi hylättyä beaglen pentua. Kissaemo oli aikansa seuraillut viittä taapertajaa ja tehnyt sitten päätöksensä. Nuo ovat tästä lähin minun pentujani.
Videolla pennut jonottavat uuden emonsa tissille. En ole maistanut sen paremmin kissan- kuin koiranmaitoakaan, joten en tiedä miten samanlaiselta tai erilaiselta ne maistuvat, mutta hyvin mirrinmaito tuntui hauvavauvoille kelpaavan. Vaikka beagle ei kooltaan mikään bernhardilainen olekaan, niin pennut kasvoivat hurjaa vauhtia, ja viimeisimmissä videoissa adoptioäiti ja viisi lasta olivat käytännössä kaikki samankokoisia. Parahdinkin vaimolleni, että nehän lutkuttavat tuon kissaparan tyhjäksi. Hän komensi minua katsomaan videon loppuun. Toden totta, varaäidillä oli sittenkin kaikki ohjat teräväkyntisissä tassuissaan, sillä hän sipaisi äidillisen lempeästi jokaista liian innokkaasti tissille pyrkivää korvikepentuaan kuonolle. Ja sen vuoksi jokainen noista myöhemmin adoptoitavista hauvoista saa luultavasti saman nimen. Viiru.
MAINOS Nyt saat ilmaisen tutustumiskuukauden Storytelin palveluun, jossa on tarjolla ensimmäinen kausi Storytel Original -sarjasta Vuorisen vieraana sekä uutuutena koko Kristian-sarja äänikirjoina plus kaksi muuta uutuutta! Palveluun pääset tästä.