Lontoon-puhelu – tuuttaako se oikeasti
Tamperelainen-lehdessä oli hieno artikkeli otsikolla Etkö ymmärrä ironiaa, terve aikuinen? Henri Olkoniemen Turun yliopistoon tekemä väitöstutkimus osoitti, että osalle ihmisistä ironisen kommentin ymmärtäminen on vaikeampaa kuin esimerkiksi metaforan merkityksen tulkitseminen. Minä, joka käytän suomen kieltä joka päivä työkalunani, aloin kaivella, mitähän nämä termit ovat mahtaneet syödä sisäänsä.
Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello muotoilee näin: ”Metafora syntyy, kun jotakin kohdetta tarkastellaan johonkin toiseen elämänpiiriin kuuluvan ilmiön avulla.” Eli jos sanon, että rakkaussuhde on matka, se on metafora. Mutta jos innostunkin jatkamaan lausetta ja sanon, että se johtaa Kolariin, mutta kirjoitankin kolarin pienellä alkukirjaimella, niin muuttuuko se yhdessä rysäyksessä ironiaksi, vai onko se sittenkin vain tylyä faktaa? Tässä piilee varmasti juuri se tutkijankin tarkoittama ymmärtämisen tuska, pidetäänhän ironiaa ivaamisen epäsuorana muotona. Siis että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista, ja eihän kukaan halua ehdoin tahdoin tömäyttää rakkauttaan tuhannen pimpin päreiksi.
Törmään erilaisiin kommunikointiongelmiin joka päivä seilatessani somessa ja tehdessäni omia päivityksiäni. Postausten ironinen sävy menee aina osalta kommentoijista ohi, ja siten he ajavat itsensä tahtomattaan noloon tilanteeseen. Tutkimuksen mukaan lukijat, jotka ovat huonoja havaitsemaan tunteita, tarvitsevat enemmän aikaa ironiaa sisältävien tekstien lukemiseen. Kun tekstin sävy jää ymmärtämättä, leimahtaa päällimmäisenä raivo tai jokin muu voimakas tunne väärin tulkitun viestin kommenttikentässä.
Annan yhden esimerkin omasta Instagramistani. Nythän somessa on meneillään kymmenen vuoden kuvahaaste. Eli kahdella kymmenen vuoden välein otetulla kuvalla on tarkoitus näyttää, miten joku henkilö tai jokin asia on muuttunut ulkoisesti kymmenessä vuodessa. Lisäsin Instagramiini kuvan, jossa olivat vierekkäin Donald Trump ja iso sika, ja Trumpin kohdalla oli vuosiluku 2009 ja sian 2019. Saatteeksi kirjoitin: ”Musta toi sika on aina ollut ihan samannäköinen. #10yearschallenge” Ei siis sanaakaan Trumpista. Heti joku kommentoi: ”Odotellaan trumpettien joukkoitkua. Missä mun popparit…” Pian siellä olikin joukko Trumpin suomalaisia faneja nakkaamassa minua McDowellin piirikunnan syvimpään hiilikaivokseen – siis yhteen niistä, jotka Trump lupasi avata välittömästi, mikäli hänet valitaan presidentiksi. Se olisikin ollut kaltaiselleni yksinoloa pelkäävälle julma rangaistus, sillä edelleenkään kaivoksessa ei ole minkäänlaista toimintaa. En edes yritä kieltää, etteikö minulla olisi ollut kuvaa ladatessa pienet pirut mielessä, sillä suurinta hupiani on pitää hauskaa Trumpin suomalaisten fanien kanssa. Osa heistä valitettavasti aina loukkaantuu heitoistani, mutta yhä kasvava joukko on tajunnut, että tarkoitukseni on pitää heidän kanssaan hauskaa yhden oman aikamme koomisimman ilmiön parissa.
Samanlainen kansan itsensä pohjustama hullunmylly pyörii nyt Ison-Britannian brexit-sekoilun ympärillä. Minulla olisi ollut siihenkin liittyvä oiva kuva, mutta sen julkaisemisesta olisi seurannut välitön ero ilman minkäänlaista sopimusta koko Instagramista, joten tyydyn kuvailemaan sitä vain sanallisesti. Todellisessa kuvaustilanteessa Theresa May on pannut kätensä nyrkkiin ja on juuri yskäisemässä, mutta kuva on otettu sellaisesta kulmasta, jossa pääministeri näyttää olevan jonkun EU-johtajan edessä polvillaan aloittamassa niin kutsuttua neuvoa antavaa Lontoon-puhelua. Kuvan alla on teksti: ”Plan B”.
Netissä on myös sellainen mainio sivusto kuin Kysy kirjastonhoitajalta. Siellä sanotaan ironiasta näin: ”Ironia on huumoria, josta puuttuu lämpö ja myötätunto. Sen sijaan sarkasmi on tilannekohtaista huumoria, joka voi olla joko hyväntahtoista tai ilkeää.” Se kumpaan kategoriaan Plan B -kuva kuuluu, ratkeaisi kun saisi selville, kumpi kuvan henkilöistä sanoi ensin: ”May I?”
MAINOS Nyt saat kuukauden ajan tutustua ilmaiseksi Storytelin laajaan ääni- ja sähkökirjavalikoimaan. Sieltä löytyvät myös kaikki Juha Vuorisen e-kirjat ja kiihtyvään tahtiin uusia äänikirjoja. Nyt uutuutena Vuorisen itse lukemana Buenos días kirvesvartta! Tästä saat ILMAISEN KUUKAUDEN