Maukas mummo naapurina

Laskujeni mukaan olen ollut elämäni aikana virallisesti kirjoilla ainakin seitsemässätoista eri osoitteessa Suomessa, ja jos päälle laskisi vielä humppavuosieni kavereiden nurkissa lojumiset, niin eri asumusten määrä lähentelisi varmaan kolmenkympin kriisirajaa. Ulkomaillakin olen ehtinyt olla kirjoilla seitsemässä eri asunnossa, joten naapureita on riittänyt joka lähtöön, ja ainakin yhden tiedän lähteneen ihan minun takiani. Tosin olin silloin kyseisen taloyhtiön hallituksen puheenführerinä, joka ei antanut kupata taloyhtiön rahoja oman kämpän tason kohentamiseen. Olin siis eräänlainen taloyhtiön valtiovarainministeri Viinanen.

Erikoisin naapurikokemukseni sijoittuu kuitenkin lapsuuteeni ja töölöläiseen vuokrakoppiin, jonka seinänaapurina oli vähintäänkin erikoinen vanhempi rouva Hartman. Hän oli äärettömän sydämellinen, mutta hänen elämäänsä oli muksahtanut valitettava vaiva. Se paljastui, kun sain kutsun saapua hänen yksiöönsä latkimaan mukillisen mehua ja mutustamaan kasan pullaa.

Ensimmäinen oire oli alkoven eteen viritelty folioväliseinä. Alumiinipaperiin oli käärittynä myös puhelin, ja oli sillä eristetty myös kaikki ikkunoiden välit. Vaikka vasta lastentarhaikäinen olinkin, niin ymmärsin että tämä tinapaperilla tilkitty asunto ei ollut ihan perinteinen mummola. Ilma oli sakeana päässäni hyrränneistä kysymyksistä, kun rouva Hartman alkoi selostaa, että häntä kuunnellaan. Siitä jokainen ikäihminen varmaan haaveileekin, mutta tässä tapauksessa kyse oli salakuuntelijoista. Häntä kuuntelivat salaa hänen toinen seinänaapurinsa, ikäisensä leskirouva, sekä avaruuden oliot, joista hän ei kuitenkaan halunnut avautua enempää, koska ei kuulemma halunnut sekoittaa niillä pienen pojan päätä. Se oli kauniisti ajateltu, ja tehty. Vuorisen yksinhuoltajaperhe oli kuitenkin turvavyöhykkeellä, sillä meidän puoleiseemme seinään ei ollut taputeltu foliota edes postimerkin vertaa.

Nämä erikoiset seinänaapureina asuvat mummot lienevät jonkinlainen perheemme miesten sukuvitsaus, sillä kuopuksemme vietti pari vuotta erään asuntomme ainoassa alakerran makuuhuoneessa, jonka seinän takana sijaitsi marokkolaisen perheen keittiö. Ja kun sanon marokkolainen perhe, todella tarkoitan sitä, sillä asunnossa majaili varmuudella ainakin kolme sukupolvea, mahdollisesti neljä, koska yksi mummoista olisi voinut olla sen toisen mummon äiti. Vaikka minun ja vaimoni makuuhuone sijaitsi asunnon toisessa päädyssä, silti havahduimme joka ilta jyrskyttävään poraamisen ääneen.

Muutaman viikon mietimme, miksi helvetissä he remontoivat vain myöhään illalla, ja kun poraamisesta ei meinannut tulla millään loppua, aloimme huolestua eikö se remontti ikinä valmistu. Lopulta riensimme pienokaisemme luo kuten lastaan rakastavan synnyttäjän ja siittäjän kuuluukin, ja ehdotimme loihtivamme hänelle yläkertaan rauhallisen leposijan. Ikkuna auki nukkunut pienokaisemme oli enemmän hajulla remontista kuin me. Ei siellä mitään seinää porattu vaan kattilaa. Huushollin toiseksi vanhin mummo käytteli massiivista sauvasekoitinta, jolla hän valmisti joka ilta mammuttiperheelleen kuulemma aivan sairaan hyvälle tuoksuvaa kasvissoseiltapuuroa.

Maukkaimman mummotarinan löysin Ilta-Sanomista, hurmaavasta japanilaisesta obaasanista, kuten sielläpäin mummoja tavataan kutsua. Suomalaismies oli asunut japanilaisen vaimonsa kanssa sikäläisessä rivitalossa, jonka naapurissa majaa piti herttainen kasikymppinen mummeli. Hän erosi marokkolaisesta mummista siinä, että hän halusi tarjota valmistamiaan ruokia naapurilleen. Joskus tämä varhainen mutta jo iäkäs lintu saattoi lehahtaa tarjottimensa kanssa oven taakse jo aamukolmelta. Suomalais-japanilainen pariskunta ei koskaan edes maistanut mummin ruokia, koska he eivät tienneet mitä ne olivat syöneet. Jotenkin ymmärrän sen maassa, jossa eksoottisinta herkkua on fugu eli pallokala. Jos minä asuisin edelleen kokkikokeiluista innostuneena vaarina Japanissa ja haluaisin edes kerran kokeilla tuon herkun valmistusta, työntäisin ensimmäisen suupalan ilman muuta jonkun muun kuin omaan tai läheiseni suuhun. Kas kun osa kalasta sisältää tetrodoksiinia, yli tuhat kertaa syanidia vahvempaa hermomyrkkyä. Moni ei varmaan tiedä sellaistakaan faktaa, että molskiessaan vapaana pallokala näyttää enemmän neliömäiseltä ja muuttuu pyöreäksi vasta kun sitä ärsyttää.

Japani on tullut tunnetuksi todella omituisista tv-ohjelmistaan. Ehkä siellä pyöriikin jo akvaario-ohjelma nimeltä ”Hei mulkku, nyt sinusta tulee pullukka”.

MAINOS Nyt saat ilmaisen tutustumiskuukauden Storytelin palveluun, jossa on tarjolla kaksi ensimmäistä kautta Storytel Original -sarjasta Vuorisen vieraana sekä uutuutena koko Kristian-sarja äänikirjoina plus kaksi muuta uutuutta! Palveluun pääset tästä