Millainen vappu sinä olisit?
Harrastan poikieni kanssa paljon pariurheilua. Nuoremman kanssa paahdan lenkkipoluilla, ja vanhemman kanssa pullistelen bodaamalla käsipainoilla vähän kuin se legendaarinen Olavi, jonka parinkymmenen vuoden takainen seuranhakuilmoitus kiertää edelleen netissä. Siinä tuo yksin asusteleva poikamies kertoo harrastuksikseen muun muassa öljyvärimaalauksen, omakotitalon remontointityöt, saunomisen, autoilun, retkeilyn, pyöräilyn, kalastuksen, valokuvauksen, suihkussa käymisen sekä käsipainojen nostelun. Viinaksia hän kertoo ottavansa vain lääkkeeksi. Kuvansa perusteella tuolloin jo viisikymppinen Olavi etsi lehti-ilmoituksellaan naisia ikähaarukasta 18–40 vuotta seuraavilla reunaehdoilla: ”Tarkoitus on asua omakotitalossa vapaamuurariaatteen, puutarhanhoidon ja ryhmäseksin merkeissä.” Ehkäpä juuri Olavin ilmoituksen innoittamana alettiin kehitellä vuonna 2002 ensiesityksensä saanutta The Bachelor -sarjaa, joka on pyörinyt Suomessakin nimellä Unelmien poikamies.
Olavin harrastuksista juuri käsipainojen nostelu jysähti mieleeni hyvästä syystä. Kuntoilun ohessa olen saanut viettää poikieni kanssa kallisarvoista isältä pojalle -laatuaikaa, jolloin olemme voineet keskustella luottamuksellisesti hyvinkin erikoisista aiheista. Kuten vaikkapa siitä, mikä juhlapyhä olisin jos saisin itse valita. Oman elämänjanakirjanpitoni mukaan olin vuosina 1985–1993 yhtä vappua viikonlopusta toiseen, minkä jälkeen alkoivat tammikuuhun 2008 kestäneet tuplapyhät. Muutaman kerran vuodessa olin pienen putken juhannussimmat silmillä, mitä seurasi aina jokusen vuorokauden kestänyt kaatuneitten muistopäivä. Tammikuusta 2008 eteenpäin elämäni onkin sitten ollut yhtä joulua, johon kuuluu vain yksi paketti. Elämän lahja. Saan esimerkiksi bodata käsipainoilla oman poikani kanssa ja miettiä sekoamatta sellaisia asioita kuin että mikä juhlapyhä olisin.
En ole enää vuosiin karkeloinut kesän alkamista mainitsemisen arvoisesti kuin korkeintaan ahtamalla masuuni paheksuttavan määrän vappuherkkuja, mutta tämä vappu tulee taatusti jäämään aikakirjoihini. Alun perin meidän piti nimittäin lentää vappuaattona Andalusiasta Tanskaan tyhjentämään nuoremman tyttäremme koulun asuntolan kaappeja ja juhlistamaan vastavalmistunutta neitoa, mutta nyt kökötämmekin Suomessa ja otamme jollain nykyajan aparaatilla etäyhteyden Tanskaan, jossa hän edelleen odottaa koulunsa uudelleen avautumista, jotta pääsisi suorittamaan pakkopätkäistyt opintonsa loppuun. Mutta on meille sentään jotain herkkuakin tarjolla. Tanskalaiset loihtivat kuulemma aivan sairaan sikaihania voileipiä vapuksi. Me voimme sitten Skypestä katsella, kun tyttäremme ahmii kottikärryllisen majoneesia smørrejensä välistä.
Mutta millainen vappu se somessa ilmiöksi noussut Olavi olisi ja millaista vappua hän mahtaa nyt viettää? Tätä nykyä Olavin täytyy kuulua siihen tiiviisti säilöttyyn ikäluokkaan, jonka tulee pysyä visusti omalla huolellisesti puutarhahoidetulla tontillaan.
Näillä valtiovallalta tipahtaneilla ohjeilla hän ei siis voisi enää leijailla ympäriinsä yhtenä vappupallona, vaan uskoisin hänessä olevan nykyään enemmän sellaista pääsiäismunamaista pyhyyttä kuitenkaan unohtamatta munan sisällä mahdollisesti odottavaa pirskahtavaa yllätystä. En tiedä onko Olavi enää rustaillut uusia ilmoituksia, mutta kun tuohon vanhaankin törmään kovin usein, voi hyvin olla että se edelleenkin löytää tiensä sellaisten 18–40-vuotiaiden naisten silmiin, jotka kaipaavat elämäänsä öljyväreillä maalailusta ja ryhmäseksistä innostunutta pensselisetää. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nykyisillä kokoontumissäännöillä vain yhdeksän nopeinta pääsee mukaan.
Vaikka rakkaus onkin kaiken yhteen kokoava voima, niin kuulen korvissani pääministeri Sanna Marinin napakat sanat kaikille Suomen naisille: ”Suomeksi sanottuna, nyt ei ole oikea aika mennä Olavin mökille.”
MAINOS Nyt se on ilmestynyt! Juha Vuorisen uutuuspokkari Marpellan miljartööri-iskä, johon saat Vuorisen omilla pienillä kätösillä rustaamaan omistuskirjoituksen. Tilaa tästä!