Minne katsoa, kun nainen on hirveässä jalkaprässissä

Jaa kaverilleTilaa Seura

Olen monissa asioissa kuunnellut punoittavan herkällä korvalla vaimoni ohjeita, ja valtaosa niistä onkin parantanut elämänlaatuani ja lisännyt onnellisuuttani. Mutta kuten kaikki vaimot, osaa hän halutessaan myös viedä minua kuin kuka tahansa hallituksen muodostaja Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta hallituksensa apupuolueeksi.

Kaikki alkoi siitä kun nuorempi tyttäreni ihmetteli, miksi en juurikaan riitele äidin kanssa. Koska tytöntylleröiseni on ikänsä puolesta jo nainen ja päätynee hänkin aikanaan parisuhteeseen, halusin paljastaa hänelle raa’an totuuden kumppanuuden koukeroista. Esimerkiksi, jos minua yrittää pakottaa tekemään jotain mitä en halua, pidän oman pääni vaikka viimeiseen pihahduksen imaisuun saakka, mutta jos älyää pyytää kieron kauniisti, työnnän vaikka kiehuvasta kattilasta poimitun turnipsin pyrstööni. Rehunaurisselitykseni ei kuitenkaan mennyt läpi, vaan tyttäreni intti, että jos minä ja vaimoni olisimme tavallinen aviopari, perheessämme pitäisi saada taivastella lentäviä lautasia vähintään kerran kuussa. Sanoin ettemme ole lähelläkään tavallista avioparia, koska minä olen yksinkertaisesti liian helppo nakki.

Seuraava tapahtumasarja avaa syvemmin B-luokan nakkini koostumusta. Olimme tulossa kuntosalilta, kun rouvani huomasi, että nyt papalla pullottaa tavallista terhakkaammin. Kuten jo arvasitkin, nyt puhutaan otsasuonestani. Kas kun odottelin salilla aivan turhaan jalkaprässin vapautumista, mistä avauduin jälkeenpäin vaimolleni. ”Siinä se mimmi pumppasi päälleen maalatuissa fosforinvärisissä jumppatrikoissaan jalkaprässiä sellaiset tonnin maksavat kuulokkeet päässään, ja kun oli saanut pyllyiltyä yhden sarjan, se kaivoi jostain vitun viiden tonnin merkkilaukustaan pyyhkeen, jonka se levitti siihen prässin viereen ja alkoi tehdä sen päällä sellaista ”tästä asennosta mua kannattaa panna peppuun” -pilatestemppuliikesarjaa. Kysyin leidiltä, että sillä välin kun venyttelet siinä lattialla sitä välilihaasi, voisinko mä tehdä yhden sarjan prässillä. En kuulemma voinut, koska hän levittäisi taas aivan tuota pikaa jalkansa prässäysasentoon.” Kuvaukseni kuultuaan vaimoni sanoi naurunsa seasta, että minun pitäisi alkaa kirjoittaa salanimellä Harlekiineja. Paitsi että tarinassa minun tulisi kuvailla naista kauniimmin ja herutella hänen naisellisuudellaan, koska sellainen myisi kuulemma kuin metrilaku kesämarkkinoilla. Ajatus oli niin älytön, että tein lyhyen koemaistiaisen, ja se kuulostaa tältä.

”Tatjana nousi kuntosalin parkkipaikalla armaalta mieheltään lahjaksi saamastaan Porschesta. Hän ihaili nahkaistuimeen jäänyttä täydellisten pakaroiden painaumaa. Se kiihotti häntä, koska hänen kireäksi treenattu peppunsa oli tikkataulu ja salilla olevien miesten katseet tikkoja, ja kohta hänen napakympissään olisi tungosta. Sen Tatjana tiesi villitsevän myös hänen Viagralla jäykistelevää kuusikymppistä liikemiestään, vaikka joku miehen ilkeämielinen bisneskumppani olikin kutsunut Tatjanaa kolikkoautomaatiksi, josta ei tulisi lasta eikä paskaa ilman että sinne syytää rahaa. Tatjanan mielestä se oli vain kateellisten panettelua, vaikkei hän tässä yhteydessä mielellään panemisesta puhunutkaan.”

Näytin tekstinpätkän vaimolleni ja kysyin, että tässäkö on nyt se kaikkien aikojen bestselleri Harlekiini-sarjaan. Ei kuulemma ollut. Tekstistä uupui kaikki kauneus. Varmistin, että pitäisikö siellä sitten olla jotain metsämansikan lailla nöpöttävää nänniä ja lattekahvin väristä värisevää reittä. Juuri sitä kuulemma haettiin. Minä lausuin puolustuksekseni: ”Kuulehan rakkauteni vakiorivi, olen viime viikot saanut pyyhkiä Instagramistani sormi likaisena puolialastomien naisten viestejä. Yhdellekin vastasin, että painuu helvettiin sen ison perseensä kanssa, kun hän huonolla suomella pyysi minua ottamaan pikkuhousut pois perseestään.”

Joten eiköhän ole paras, että minä keskityn jatkossakin vain sormeilemaan likaista näppäimistöäni ja tuottamaan suonikasta kaunokirjallisuutta ja jätän sen Harlekiini-hempeilyn muille.

X