Minulla on muuten ihanat rinnat

Jaa artikkeli

Vuonna 1991 televisiossa pyöri Neil Hardwickin isännöimä ja Ryhmäteatterin näyttelijöiden tähdittämä Nyhjää tyhjästä -improvisaatioteatteri. Tapitin jokaisen jakson telkkarista ja yhden näytöksen kävin katsomassa ihan paikan päälläkin. Idea oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Yleisö sai ehdottaa aiheita ja tyylejä, joiden mukaan Hardwickin valitsemat näyttelijät sitten esittivät kyseisen kohtauksen.

Nyt kun tuosta tuotannosta on jo kunniakkaat kolmekymmentä vuotta, ajattelin siepata siitä siemenen ja kokeilla istuttaa sitä omaan työhöni, eli naputtelin Instagramiini avoimen työkomennuksen. Tiedustelin, mistä aiheesta seuraajani haluaisivat lukea tai kuulla kolumnin. Ehdotuksia tuli valtavasti laidasta laitaan, kuten miten moni mies haaveilee salaa pyllypanosta. Tuossa pyynnössä minua jäi askarruttamaan vain tuo sana salaa, sillä ainakin minun mielessäni aihe-ehdotus jätti sellaisenkin luukun raolleen, että kuinka moni mies haaveilee salaa omaan luukkuunsa tuollaista melko varmasti unohtumatonta kokemusta. En aio repiä tästä aiheesta nyt enempää, mutta ei se hukkaankaan valu, vaan tulen todennäköisesti käyttämään sitä parhaillaan työn alla olevassa Toisenlaiset Tempparit -äänikirjassani.

Joukossa oli myös sellaisia toiveita kuin Fidel Castron avannepussi ja noloin seksimokasi. Itse asiassa nämä kaksi yhdistämällä voisi syntyä varsin pärskähtävä novelli, mutta ennen kuin lähdetään vetämään suolenmutkia suoraksi, muutama sana Castrosta. Kaiken kahlaamani aineiston mukaan Kuuban pitkäaikaisin pomo olisi kuitenkin kieltäytynyt siitä avannepussista, mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää. Kukapa diktaattori suostuisi astumaan paskapussi kyljessään hölskyen hurraavien kannattajiensa eteen. Sellainen söisi uskottavuutta mieheltä, joka oli kuitenkin rakentanut brändinsä machoilun varaan. Esimerkiksi kun hän vuonna 1959 sai väännettyä vallankahvan Fulgencio Batistalta ja lähti pyörimään maailmalla juhlittuna sankarina ja häntä verrattiin jopa Elvikseen. New Yorkissa vieraillessaan hän pääsi tapaamaan silloista Yhdysvaltain varapresidenttiä Richard Nixonia, ja historian lehtiä kun havistelee, niin siinä sitä on ollut kaksi varsinaista velikultaa veljeilemässä. Ymmärrän kyllä Castron avannepussikielteisyyden, sillä tuolla samaisella visiitillään El Comandante kieltäytyi kutsusta vierailla modernin taiteen museossa mutta vaati päästä Bronxin eläintarhaan, jotta voisi ilahduttaa toimittajia työntämällä kätensä tiikerin häkkiin. Tapahtui siellä eläintarhassa muutakin kummaa. Samalla kun Castro ahmi hot dogeja partaiseen naamaansa, hän suu täynnä nakkimurskaa julisti sen olevan paras asia New Yorkissa. Itselleni jäi artikkelista vain yksi asia epäselväksi. Kumpi oli Castron mielestä kuuminta hottia New Yorkissa, se hodari vai se eläintarha. Mutta se tuli selväksi, ettei sellaisella egolla vaan oteta avannepussia kylkeen.

Sain myös paljon palautetta, että minun tulisi keskittyä kirjoittamaan vain räävittömiä jatko-osia Kristian- ja DikDek-kirjasarjoilleni. Näihin pyyntöihin pystyn vastaamaan asiakaita tyydyttävällä tavalla. Kun saan päätökseen Toisenlaiset Tempparit -äänikirjan, aion jatkaa hetkeksi pauselle painetun DikDek-kirjani kimpussa. Kolumneja tulee syksystä alkaen enää harvakseltaan. Siitäkin huolimatta, että eräs seuraajani pyysi kirjoittamaan pierusta, joka olikin pökäle, ja toinen tissivakohiestä. Mikäli joskus tartun tähän jälkimmäiseen aiheeseen, aion haastatella sitä varten kaikki gynekomastiasta kärsivät ystäväni. Tuo gynekomastia on muuten hienompi nimitys manboobseille, jotka puolestaan ovat olennainen osa ihanan pehmeää iskävartaloa. Kaikkein helpoimmalla toki pääsisin, jos vaan astuisin saunan jälkeen läppäri sylissäni peilin eteen ja kirjaisin ylös kaiken näkemäni.

X