Muistimatkalla Espanjassa, osa 1

Lupauduin kirjoittamaan Espanjaa käsittelevän viisiosaisen minisarjan. Tutkiessani muistiinpanojani sen sisältöä varten tajusin, etten voi luottaa siihen, että muistaisin, mitä summanmutikassa tehdyt merkinnät tarkoittavat, vaan kaikki olisi kannattanut kirjoittaa tarkasti ylös. Esimerkiksi seuraava neljän sanan lausuma soitti vain tyhjyyttään kumisevia kellojani: Salou, ranskalaisia perunoita kiinalaisessa. On porottavan päivänselvää, että Salou on Tuusulan Hyrylän kokoinen katalonialainen paikkakunta ja että ranskalainen peruna tarkoittaa ylipainoa ja kakkostyypin diabetesta levittävää alun perin belgialaista eikä ranskalaista keksintöä. Sana kiinalaisessa jätti kaksi vaihtoehtoa. Olinko tarkoittanut sillä kiinalaista ravintolaa, jonka ruokalistoilla ei paljon perunoilla puikuloida, vai jotain netistä löytämääni kidutusvideota? Näytin muistiinpanoni kävelevälle kovalevylleni, jolla oli tarjota heti salasana muistiini: Ranskalaisia kastikkeessa.

Ennen kuin pulahdan öljyisen kuumaan muistoon paljastan, miksi ihmeessä matkustimme kotipitäjämme kokoiseen katalonialaiskylään, kun Espanjasta löytyy vaikka kuinka monumentaalisia vierailukohteita. Valinnat muuttuvat, kun mennään lasten ehdoilla. Saloussa nimittäin sijaitsee jokaisen lapsiperheen vierailun arvoinen PortAventura World -elämysmaailma. Se on Pariisin Disneylandin jälkeen Euroopan toiseksi suurin lomakeskus, ja jotta tuon mammutin koosta saisi jonkinlaisen käsityksen, voin kertoa, että edes vajaassa viikossa emme ehtineet koluta kuuteen eri maailmaan jaettua puistoa. Oma suosikkimaailmani oli Polynesia, jonka kulttuurista tehty ohjelmanumero esitettiin niin tasokkaasti, että kävimme katsomassa sen kahteen kertaan. Jotain sen suurenmoisuudesta kertonee, että tuolloin vasta kolmevuotias kuopuksemmekin jaksoi katsoa tapittaa molemmat show’t alusta loppuun, eikä hänen äitinsäkään pannut pahakseen, kun lihaksikkaat maorimiehet esittivät toiveuusintana kansantanhujaan, joista ensimmäisenä mieleen ponnahti lähes peittelemätön soidintanssi. Ainoa peitto oli edestakaisin vatkanneille lanteille ripustettu postikortin kokoinen kankaanpala.

PortAventura Worldin toinen teemamaailma on Kiina, josta luonnollisesti löytyy useitakin kiinalaisia ravintoloita, mutta yhdessäkään niistä ei tarjoilla ranskalaisia. Niitä oli tarjolla vasta Saloun parhaaksi mainostetussa kiinalaisravintolassa, joka oli lopulta niin paikallinen kapakka, että ruokalistakin oli vain espanjaksi ja kataloniaksi. Menua isommaksi ongelmaksi osoittautui kuitenkin tarjoilijan erinomainen kielitaito, joka rajoittui vain virheettömään kiinaan. Ei siis ollut mikään jymy-yllätys, että ruokajuomana tarjoiltiin lämmintä maitoa kahvikupista, vaikka se pakottikin kaltaiseni laktoosi-intolerantikon selviämään aikamoisesta temppuradasta.

Ruokalistaa sanakirjan avulla seulottuani saatoin kertoa ilouutisen ranskalaisiin perunoihin mieltyneille pojilleni. Kaksi heidän herkkuaan löisivät natriumglutamaatilta maistuvat yläfemmat, sillä listalta löytyi kiinalaista currykanaa ranskalaisilla. Pian pöytään kannettiin kaikki annokset yhtä lukuun ottamatta. Ranskalaisia ei näkynyt missään. Suomi-englanti-espanja-katalonia-mandariini-klementiini-satsumakiina-sekasotkulla yritin puristaa leveästi hymyilevästä tarjoilijasta irti tiedon, missä viipyivät ruokalistalla komeilevat patatas fritas, jotka olin tulkinnut ranskalaisiksi. Tarjoilija osoitti kanakastiketta, jossa toden totta likosi ranskalaisia perunoita. Ateria olikin All in one -viritys. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta keitetty ranskalainen ei ole koskaan ollut minun juttuni, ja se vaiva tuntuu siirtyvän sukupolvelta toiselle, sillä annosta maistamatta maksoimme laskun ja poistuimme. Minä tosin vessan kautta, koska ehdin siemaista kupillisen lämmintä ruokajuomaa.

Suosittelen kuitenkin ruokajuomani lämpöisesti Salouta matkakohteeksi varsinkin, jos perheessä on seikkailunnälkäisiä penskoja. Älkääkä kuunnelko ihan kaikessa lastenne ruokatoiveita, vaan käykää rohkeasti tutustumassa alueen tasokkaisiin mutta hinnaltaan huokeisiin paikallisiin ravintoloihin. Katalonialainen ruoka on nimittäin yhtä herkkua alkupaloista jälkiruokiin, jotka tunnistaa aidoiksi yhdestä asiasta. Annokset näyttävät yksinkertaisilta, mutta sisältävät lukemattomia makuja. Toinen hyvä syy yhdistää lapsellinen rantaloma kulttuuriseikkailuun on Saloun sijainti. Vain ikivanhan kivenheiton päässä sijaitsee historiallinen Tarragonan kaupunki, jonne on keisari Augustuksen käskyttämänä rakennettu Unescon maailmanperintöluetteloon päätynyt akvedukti eli vesijohto. Turistien suursuosikkikysymykseen, saako hanavettä juoda, vastaisin, etten ehkä lähtisi sitä juomaan, mutta voiteena uskoisin sen olevan melkoista tavaraa.