Pysy unelmakartalla

Vaimoni esitti minulle erikoisen kysymyksen. Hän halusi tietää, milloin oikein aion laatia unelmakarttani. Kun kysymyksen heittää kohta 55-vuotiaalle miehelle, joka uskoo ymmärtävänsä sanat unelma ja kartta, mutta joka ei ole koskaan ajatellut niitä yhteen liitettyinä, se herättää ihan aiheesta kummastusta. Esitinkin vaimolleni tarkentavan vastakysymyksen, että mikäli unelmakartalla oli mitään tekemistä tulevaisuuden haaveiden toivereitin kanssa, niin ehkä tällaista asiaa pitäisi kysyä parikymppiseltä, joka vasta kompastelee elämänpolkunsa alkupäässä.

Olin kuulemma eksymässä harhapoluille, sillä tällaisen kartan tekemällä pystyisin vaikuttamaan valtavasti omien vanhuudenpäivieni laatuun. Minun pitäisi vain haalia kasa lehtiä sekä sakset ja alkaa leikellä niistä sanoja tai lauseita, jotka puhuttelevat minua eniten. Seuraava etappi olisi liimata ne isolle kartongille, minkä jälkeen ne alkaisivat kuin itsestään ohjailla minua kohti unelmieni toteuttamista. Ajatushan oli kaunis kuin neljännesvuosisadan vanha hääkuvamme, mutta matkaan oli tullut muutama ylimääräinen mutka. Eihän meille tullut enää ainuttakaan sanoma- tai aikakauslehteä, kun kaikki luettiin diginä. Tämäkään reklamaatio ei mennyt läpi, vaan vaimoni mielestä minun pitäisi kaivautua kuin kaalimato lehtiroskikseen ja poimia sieltä läjäpäin leikkaamattomia unelmia ja ryhtyä toimeen.

Sain tilaisuuden läimäistä yhdellä iskulla pariakin kärpästä paljaalle perseelle. Koska elämässä ei koskaan ole liikaa hupia, voisin mennä divariin ja hankkia kasan vanhoja miestenlehtiä. Nuorukaisena sain niistä irti yllättävänkin paljon, vaikka en mielestäni mikään spermatankki ollutkaan. Mutta ajatus, että roiskisin pornolehdistä löytämiäni iskulauseita unelmakartalleni, oli jotenkin vieras. Sanojen käytön ammattilaisena saisin taatusti liimailtua vaikka kuinka kovia elämänohjeita jostain runkkauksen SM-kisojen mitalikolmikon kommenteista, mutta edelleen tästä koko ideasta puuttui punainen lanka kuin viallisesta tamponista.

Kas kun minulla ei vaan ole ainuttakaan toteutumatonta unelmaa. Olen saanut kaiken mitä toivoin ja paljon enemmänkin. Toki, jos unelmani liittyisivät tavalla tai toisella materiaan, voisin vain lätkiä dollarinkuvia pahvitauluun peukutkin pystyssä. Onnellinen ongelmani onkin, että kaikki haaveeni liittyvät enemmän ja vähemmän lapsiini, mutta koska en voi heidän puolestaan elää, voin vain lingota universumille hauraita rukouksiksi naamioituja toiveita, että heidän elämänpolkunsa olisi ohdakkeista vapaa.

Vaimoni myönsi haaveeni kauniiksi, mutta vaati minua edelleen päkistämään edes jonkin ikioman unelman. Kun nainen tarpeeksi kauan ja oikeasta paikasta osaa pusertaa, niin kyllähän miehestä toiveidensiemenet saa puristettua, joten myönsin lopulta unelmoivani siitä, että saisin kohtuullisen terveenä ja kivuttomana taapertaa elämän ehtooseen. Mutta onko sellainen asia edes mikään unelma, jonka voi toteuttaa omilla valinnoillaan? Minulle unelma tarkoittaa jotain, jonka saavuttaminen ei ole yksin omissa näpeissä.

Vieläkään rouva Vuorinen ei antanut periksi vaan pyysi, että toteuttaisin edes hänen unelmansa tekemällä pienen kartan, jonka keskelle sijoittaisin kaikkein tärkeimmän unelmani.

Hain hääpäivänämme vaimostani otetun lumoavan kauniin kuvan, istutin hänet viereeni ja annoin sormeni edetä kuvalla selostukseni tahdissa: ”Silmä, silmä, nenä, suu, tissi, tissi, napa – ja eikös suurin piirtein jossain tossa ole se keskikohta?”