Ravintola Kaisaniemi – josta marsalkka Mannerheimkin konttasi ulos
Tammikuun lopulla syliini kupsahti suru-uutinen. Legendaarinen ravintola Kaisaniemi on menossa konkurssiin. Se kouraisi syvältä muistojeni lippaiden alta, sillä nuorena kollina olin paiskonut siellä pitkän tovin hommia ja kerryttänyt verratonta aineistoa elämänkouluni ylemmille luokille.
Kysehän ei ole mistä tahansa kulmakuppilasta, sillä ravintola on puoliympyrän muotoinen. Tänä vuonna se olisi täyttänyt korskeat 192 vuotta. Kuuluisimmat asiakkaatkaan eivät ole ihan keitä tahansa baarikärpäsiä, sillä Kaisaniemessä ovat nostaneet maljaa niin Sibelius, Eino Leino kuin marsalkka Mannerheimkin, jolla oli siellä myös oma kabinetti ja siinä kuulemma oikein salaovikin. Mikäli sitä käytettiin vain poistuessa, ei ovenkarmin tarvinnut olla kovin korkealla.
Minun aikanani siellä eivät konttailleet enää marsalkat, mutta yhden kenraalin syntymäpäiväkinkereillä olin musiikkimaestrona. Silloin Kaisaniemi toimi pääasiassa tilausravintolana, minkä seurauksena päädyin tiskijukaksi kekkereihin, jollaisiin minulla ei olisi muuten ollut mitään asiaa. Yleensä sain ohjelmatoimistolta selkeät ohjeet, millaisista hipoista oli kysymys ja olinko menossa juontamaan vai soittamaan levyjä. Siksi en niissä kenraalin kekkereissäkään lyönyt ensimmäisenä levylautaselle Popedan Kersantti Karoliinaa tai Bolland & Bollandin You’re in the Army Nowta, vaikka sairaasti mieli tekikin, vaan pyörittelin enemmän sellaista harrasta Elämää juoksuhaudoissa.
Niinä kertoina kun jouduin pikahälytyksellä tuuraamaan sairastunutta tiskijukkaa, homma meni väärän levyvalikoiman kanssa säveltämiseksi. Tai pikemminkin säveltämällä itse korvaavan musiikin olisin välttynyt juhlakansan vihalta, kuten silloin kun minulta ei löytynyt Setan yksityistilaisuudessa oikeanlaista musiikkia. Niissä bileissä ei nimittäin paljon Eppu Normaalin Tahroja paperilla -kappaleen tahdissa juhlittu. Toisen kerran osuin tuuraamaan vääränlaisen levylaukun kanssa silloisen City-lehden yksityisjuhliin. Se oli 80-luvun loppua, jolloin kaupunkikulttuuri kaikkine merkillisine lieveilmiöineen keksittiin uudelleen. Uuden aallon hengessä yksi juppijannu oli vetänyt päähänsä ananaksen ja vaati kimeällä äänellä minua soittamaan joko syntikkapoppia tai painumaan helvettiin. Kysyessäni kelpaisiko Bogart Co.:n All The Best Girls olin saada Del Monte -mieheltä turpaani. Uskallan panna vaikka ananaskampauksella koristellun pääni pantiksi, että kyllä sen biisin taustalla soi syntisen ihanasti myös syntetisaattori.
Ystävystyttyäni Kaisaniemen henkilökunnan kanssa aloin saada kutsuja työvuorojen jälkeen järjestettyihin henkilökunnan omiin salajuhliin. Jo silloin ravintolaväki teki kotiläksynsä hyvin. Tutustuttiin perinpohjaisesti myyntiartikkeleihin. Jäimme siis ravintolan tyhjennyttyä täyttämään päätämme. Ja tietäähän sen, miten siinä käy, kun talosta ei viina juomalla lopu. Kyky juoda loppuu. Siihen aikaan minulla oli niin pitkä tukka, että saatoin kietaista sen poninhännälle. Olikin melkoinen yllätys, kun eräänä yönä heräsin baaritiskille nukahdettuani siihen, kun kapakan omistaja nosti raskaan tuntuisen pääni kuin laivan kontin poninhännästä ilmaan ja ärähti korvaani: ”Mikäs helvetin hampuusi se sinä olet?” Sain mongerretuksi kaksi selvähköä sanaa: ”Sun työntekijä.”
Yksi tietty ilta on jäänyt vieläkin repivämmin mieleeni. Ison firman yksityistilaisuuteen oli tilattu sen hetken Suomen kovin tanssiorkesteri. Myöhemmin esille tulevista syistä en paljasta sen nimeä. Bändin tauoilla minun pätkätyöni oli soittaa levyiltä musiikkia. Yleensä bändien soittaessa poistuin ravintolan takahuoneeseen, mutta jokin vaisto huusi korvani juuressa, että äläpäs liimaletti menekään tällä kertaa mihinkään. Onneksi en häipynyt, sillä ensimmäisen kappaleen jälkeen bändin rumpali huitoi minut luokseen ja parahti: ”Mees soittamaan nyt heti niitä sun levyjäs. Tuli nimittäin just paskat housuun.” Muusikon mentyä ja rumpalinpallin nähtyäni totesin, että rumpali oli valehdellut minulle päin naamaa. Ei ne kaikki housuun olleet tulleet.
MAINOS Nyt saat kuukauden ajan tutustua ilmaiseksi Storytelin laajaan ääni- ja sähkökirjavalikoimaan. Sieltä löytyvät myös kaikki Juha Vuorisen e-kirjat ja kiihtyvään tahtiin uusia äänikirjoja. Tästä saat ILMAISEN KUUKAUDEN