Romanialainen hirmuloikkaaja

Palattuamme Espanjaan vääntäydyin ensitöikseni suosikkifysioterapeuttini vaivattavaksi ja hoitopöydällä riehaannuin kertomaan Hilma-koiramme karusta kohtalosta. Hilma oli edellisenä yönä saanut lähtöpassit poikiemme huoneesta, koska oli kuulemma alkanut kuorsata ja piereskellä. Tunsin hennon vihlaisun lapaluitteni välissä osapuilleen siinä kohdin, missä enkeleillä tuppaavat olemaan siipien kiinnityskohdat, sillä ounastelin olevani osasyypää jälkimmäiseen vaivaan. Olin nimittäin edellisenä iltana päästänyt Hilman hillumaan lammaslaitumelle, missä se ensitöikseen puski pitkin peltoa kuin kauhakuormaaja suu auki keräten kitaansa kaikki irtopapanat. Sain taas kerran muistutuksen siitä, ettei kenenkään tulisi niellä paskaa. Oli se sitten henkistä tai fyysistä.

Tämän haisevan tarinan kerrottuani fyssari paljasti olevansa laillani koiranomistaja, mutta käyvänsä kotieläintilojen sijaan vain koirapuistossa, mitä pidin itsekin fiksuna vetona. Sellainen tarhahan on todellinen hauvojen sosiaalisten suhteiden leikkikoulu. Sainkin kuulla opettavaisen tarinan koko puiston merkillisimmästä koirasta, joka on ilmeisesti jonkinlainen hybridi tanskandoggista ja bernhardilaisesta, koska sen rantapallon kokoisen pään halkaisee niin leveä suu, että fyssarini puudeli voisi käpertyä sinne vaikka päiväunille. Huolimatta julmetusta koostaan koira on kuitenkin koko koirapuiston kiltein ja ilmeisesti myös arkaluontoisin hauva. Kuullessani vielä kuvailun koiran omistajasta, heiveröisestä pienestä espanjaismummelista, mielikuvitusmyllyni alkoi jauhaa minulle vauhdikasta visiota jättiläisdogin ja mummon ulkoilusta. Fyssarillenikin oli jäänyt epäselväksi, kumpi kaksikosta lopulta toikaan kumman koirapuiston portille.

Kuulin myös, että kahdestaan koiransa kanssa asuva señora oli tehnyt asumisjärjestelyn, jossa koira sai nukkua makuuhuoneessa, kun muori veteli sitkeitä hirsiä olohuoneen sohvalla. Mikäli koiralla on samaa peräilmavaivaa kuin meidän Hilmallamme, niin ymmärrän tällaisen järjestelyn paremmin kuin hyvin. Viikko sitten muori oli herännyt keskellä yötä makuuhuoneestaan kuuluneisiin omituisiin ääniin ja hiipinyt tarkistamaan, oliko koiralla kaikki hyvin. Pilkkopimeään huoneeseen päästyään hän oli räpsäissyt valot päälle ja tajunnut tuijottavansa silmästä silmään ventovierasta miestä. Huoneessa uinunut jättiläishauva oli herännyt emäntänsä kiljaisuun, jolloin se oli pompannut kauhuissaan sängyn takaa pystyyn. Tämä oli ollut murtovarkaalle sen kokoluokan jättiyllätys, että ukko oli loikannut kuin uimahyppääjä juuri auki tiirikoimastaan ikkunasta pihalle. Mummeli ei onneksi asunut ylimmässä kerroksessa, mutta vapaata pudotusta oli kuitenkin ollut sen verran, että ilmeisesti Romaniasta Espanjaan saapunut keikkatyöläinen oli ollut hetken aikaa ihan oikeassa hengenvaarassa, kun murtuneet kylkiluut olivat puhkoneet miehen keuhkot.

Oli tuosta visiitistä jotain hyötyäkin. Nyt pienikokoisella mummelilla on kotonaan vain yhden kerran kiivetyt tikkaat.