(Päivitetty: )
Teksti:
Juha Vuorinen

Sanna Marinin rintavaosta noussut haloo herätti himoni alkaa kaivella muidenkin elämäni aikana vallassa olleiden pääministereiden kohuja. Vuosien 1967–2020 aikana hallituksessamme paksuinta vallankahvaa on ehtinyt käyttää 18 eri pääministeriä. Kolme naista ja viisitoista miestä. Muihin verrattuna Marin painii yhdessä asiassa aivan omassa sarjassaan. Yhdelläkään Marinin edeltäjistä ei ole ollut yhtä hysteeristä kannattaja- ja vastustajaleiriä. Näitä taisteluita voi seurata varsinkin Twitterissä. Sieltä löytyy kaikkea mahdollista kiusallisen nolosta perseennuolemisesta aina säälittävän typerään sättimiseen.

Listasin tähän Marinin edeltäjien kohut, en pahemmuus- tai paremmuus- vaan aikajärjestyksessä.

Olen nähtävästi syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä en löytänyt syntymähetkeni pääministeristä Rafael Paasiosta ainuttakaan kansan mieliin painunutta asiaa. Sen sijaan seuraavassa pääministerissä oli jotain samanlaista hurmoksen nostattajaa kuin Marinissa. Mauno Koiviston parsitut sukat, otsakiehkura ja kaulaan kietaistu mirri upposivat kansaan kuin äänestyslippu vaalilippaaseen.

Seuraavat kolme pääministeriä saivat kilpeensä ikuisesti muistettavia kolhuja. Teuvo Auran maine ei kokenut kolauksia pääministerinä, vaan vasta myöhemmin Helsingin kaupunginjohtajana hänen runnoessaan läpi metropäätöksen. Ehkä kohtalokkain klommo tuli kuitenkin Sirkka-vaimon verorikossyytteistä. Ahti Karjalaisen juopotteluista taas on kirjoitettu maailman sivu, ja Kalevi Sorsan muutoin mahtavassa CV:ssä komeilee myös se kiusallinen 70-luvun lopun Salora-juttu.

Virkamieshallitusta johtaneesta Keijo Liinamaasta ensimmäisenä nousee mieleen se, että hän oli yksi parhaista pääministereistämme, koska ei ollut poliitikko. Harri Holkeri keräili kohuotsikoita kahvinjuonnillaan, ja hänen seuraajansa Esko Aho Venäjään liittyvillä pankkisotkuillaan, mutta vasta poliittisen uransa jälkeen. Pisimpään yhtämittaisesti vallassa ollut pääministeri Paavo Lipponenkin on saanut osumia Venäjän kanssa veljeilystä, mutta kaiketi ne nahkurin orsille sovitut tapaamiset ja se hiuslisäkettä käyttävälle kansanedustaja Mauri Pekkariselle osoitettu kelju kommentti, että kai tällä on tukan alla järkeä, muistetaan hänen toilailuistaan päällimmäisinä.

Maamme ensimmäisen naispääministerin Anneli Jäätteenmäen faksi sorvasi yhden historian lyhimmistä vallankahvoista. Värittömäksi ja eleettömäksi väitetty Matti Vanhanen on ensimmäinen pääministeri, joka ripustettiin jokaisen juorulehden orsille. Oli Susan ja monta muuta Ruususta, ja tietenkin ne tuppeen sahaamiset. Lopulta polvivaivaista Vanhasta hälytettiin paikkaamaan Mari Kiviniemi, josta jäi historiankirjoihin pelkästään se, että hän oli toinen naispääministerimme.

Jyrki Kataisen sateenkaarihallitus oli yksi kaikkien aikojen palapeli. Sinänsä hauskaa, että vaikka sen muodostamiseksi pitikin tehdä lehmänkauppoja, keskusta jäi tämän navetan ulkopuolelle. Alexander Stubb toimi puolestaan maalitauluna niin Duudsoneille kuin myöhemmin oikeasti pääministerinä mokanneelle Antti Rinteelle. Näiden välissä oli vielä Juha Sipilä – yksi parjatuimmista mutta myös yksi Suomen talouden suunnan korjanneista pääministereistä.

Sanna Marin on ollut vasta vajaan vuoden hallituksen päänaisena, mutta hänestä tullaan aikanaan muistamaan myös rintavako, joka tällä hetkellä jakaa ihmisiä leireihin somessa. Siinä on jopa vähän samanlaista kiimaa kuin jos menisi pyörimään Helsingin asemalle Make America Great Again -lippis päässään. Mistä tulikin mieleeni, että pian ilmestyy Borat 2 -komedia, jossa näyttelijä Sacha Baron Cohen antaa Donald Trumpin ja tämän kannattajien suolata itsensä heidän omilla aseillaan.

Jos Sanna Marin olisi halunnut riisua ilkkujiltaan kaikki aseet, hänen olisi kannattanut esitellä se kaulakoru Boratin uima-asussa.

MAINOS Nyt olisi tyrkyllä kuukauden maksuton tutustuminen Supla+ palveluun, josta löytyy yksinoikeudella mm. V- ja W-tyylillä kaikki viisi kautta! Käytä koodia vuorinen2020 täällä

X