Sorry, mut joudun ampumaan sua polveen

Jaa kaverilleTilaa Seura

Olen uutisahmatti. Aloitan jokaisen aamuni lusikoimalla viiden suurimman suomalaisen uutissivuston tarjonnan ja uutispäivästä riippuen saatan tulla usein jo yhden röörin annista ähkyksi. Tai kuten muutama viikko sitten kävi – nälkä kasvaakin syödessä. Ylen sivulla oli otsikko: Suomalaisia kivääreitä päätynyt Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksiin? Ensin luulin joutuneeni jollekin Ylen historia -sivustolle, mutta uutinen olikin painotuore. Puolisotilaalliset joukot panevat Pohjois-Irlannissa kurittomia kansalaisia polvilleen ampumalla heitä niveliin. Uutisen kärki ei ollut ihmisten ampuminen, vaan se, että ammunnassa käytetään Valmetin puoliautomaattisia kivääreitä.

Tieto oli yhtä kiinnostava kuin jos kasvavalle pojalle selostettaisiin pippelin toimintamekanismia sen sijaan, että paljastettaisiin, mihin kaikkeen sitä voi käyttää. Onneksi löysin brittiläisen toimittajan Stacey Dooleyn dokumentin Pohjois-Irlannissa suoritettavista rangaistushyökkäyksistä. Olin kuvitellut saaren väkivaltaisten levottomuuksien loppuneen vuosituhannen vaihteessa, mutta niin tasavaltalaisten kuin lojalistien joukoissa onkin edelleen puolisotilaallisia ryhmiä, jotka ovat ottaneet asiakseen murjoa maataan kuntoon. Dokumenttia katsoessa ymmärtää myös, miksi näillä ryhmillä on vahvat tukijansa. Ryhmät merkkaavat kuin kuseksivat vahtikoirat reviirinsä muureihin maalaamalla niihin muun muassa seuraavanlaisia tekstejä: ”Huumekauppiaat tullaan ampumaan – liity AAD:hen.” AAD on lyhyenne sanoista Action Against Drugs. Kieltämättä tällainen muurilla vaikuttaminen on paljon uskottavampaa kuin mihin Amerikan presidentti on ikinä pystynyt.

Pohjois-Irlanti ei ole kuitenkaan mikään sivilisaation ulkopuolelle tönäisty banaanivaltio, jossa ei olisi toimivaa lakia ja järjestystä. Mihin ihmeeseen tällaisia oman käden oikeuteen perustuvia korttelipartioita sitten tarvitaan? Partiot itse sanovat syyksi halun suojella ihmisiä huumeiden välittäjiltä tai muuten epäsosiaalisesti käyttäytyviltä kansalaisilta. Rangaistava saa kutsun ampumistilanteeseen vähän kuin hammaskiven poistoon. Järjenvastaisinta on, että ilmoituksen saattaa tuoda poliisi. Ei konstaapeli nyt sentään hoputa menemään ammuttavaksi, vaan kertoo uhrille poliisin saaneen vihiä tällaisesta uhasta. Tai sitten tieto välitetään uhrin perheenjäsenelle vähän samaan tapaan kuin Sauli Niinistö ojensi jalkapallomaajoukkueen pitkäaikaiselle huoltajalle kutsun Linnan juhliin juuri ennen Huuhkajien ottelua.

Varsinainen rangaistus suoritetaan ampumalla rikollista polvilumpioihin, nilkkoihin tai kyynärpäihin. Dokumentissa on kuvia ampumahaavoista, joista monet ovat kaukana varsinaisesta kohteesta. Esimerkiksi polvilumpioon tähdätyn kudin ampumahaava on melkein 10 senttiä polven yläpuolella. Jotain näiden rankaisijoiden ampumistaidoista kertoo yhden uhrin kuvaus tapahtumista. Ampuja oli ensin rauhoitellut ammuttavaa kehottamalla tätä käymään mukavasti vatsalleen ja puremaan omaa käsivarttaan, jotta ampuminen ei tekisi kovin kipeää. Ensimmäisen laukauksen jälkeen ampuja oli kysynyt ammutulta, oliko luoti osunut. Kohtaus on kuin Mies ja alaston ase -elokuvasta, jossa kaveri mumisee oma käpälä suussaan, että totta vitussa oli. Dokumentista ei selvinnyt, millaisia rikoksia ammuttava oli tehnyt, mutta tuomio oli yhteensä neljä laukausta raajoihin.

Toinen taparikollinen, jolla oli takanaan jo 70 virallisen tuomioistuimen tuomiota ja jota myös puolisotilaalliset ryhmittymät olivat useasti rangaisseet, kertoi vetävänsä varmuuden vuoksi joka päivä nappeja, jotta kestäisi edessä väistämättä odottavan ampumisen paremmin. Joko hänellä oli elämänhallinta totaalisesti kateissa – tai sitten täydellisesti hallussa. Ainakin siinä tapauksessa, ettei hän aikonut tehdä mitään sille juurisyylle, jonka vuoksi päätyi yhä uudelleen ammuttavaksi.

Yhtä kuritonta koltiaista ryhmä rankaisi nuorisokeskuksen pihalla ampumalla häntä kaksi kertaa polviin ja kaksi nilkkoihin. Paikalle kiiruhti keskuksen naispuolinen työntekijä ainoana aseenaan käsilaukku, joka paljastui pian myös ensiapuveskaksi työntekijän kaivettua sieltä neljä tamponia, jotka hän stumppasi jokaiseen verta pulppuavaan ampumahaavaan. Dokumenttia katsoessani mieleeni nousi väistämättä, että siinä tehdään taitavasti pilaa pojasta polvi paranee -sanonnasta. Kerran kuukaudessa.

Vaikka Pohjois-Irlannin poliisi sanoo asejoukkojen pääasiassa edustavan järjestäytynyttä rikollisuutta ja esimerkiksi kiristävän rahaa paikallisilta yrittäjiltä, päällimmäiseksi kysymykseksi dokumentista jäi, kenen kontolla pohjoisirlantilaisten kersojen kasvatus on. Poliisilla, suomalaisella kiväärillä tulittavalla maailmanparantajalla vai piestyn pennun omilla vanhemmilla?

MAINOS Nyt saat ilmaisen tutustumiskuukauden Storytelin palveluun, jossa on tarjolla ensimmäinen kausi Storytel Original -sarjasta Vuorisen vieraana sekä uutuutena koko Kristian-sarja äänikirjoina plus kaksi muuta uutuutta! Palveluun pääset tästä.

X