Suppona Suezin kanavassa

Jaa artikkeliTilaa Seura

Suezin kanavaan kuin pinnaltaan karhennettu suppo jämähtänyt Evergreen-varustamon Ever Given -alus on tuottanut mieleeni villinä virtaavien vitsien sijaan monta tuskaista visiota. Kas kun olen itsekin ollut nuoruudessani tovin laivalla töissä ja tutustunut oikeisiin merikarhuihin sekä kuullut toinen toistaan merkillisempiä tarinoita maailman meriltä ja satamista. Jälkimmäisistä saisin hyvinkin helposti koostettua merilevälle haiskahtavan ja nopeatempoista erotiikkaa vihmovan kirjasarjan.

Oikeat merenkävijät ovat hyvin taikauskoista porukkaa, joten voisin vannoa, että Ever Givenin miehistö on laivan porauduttua Suezin hiekkavalliin pohtinut kuumeisesti, oliko joku salakuljettanut kippoon punapään, sillä ainakin ennen vanhaan punatukkaisten uskottiin tuovan laivalle huonoa onnea. Olen itsekin koetellut tuon taikauskon tenhoa, kun ostin silloisen työnantajani, M/S Saga -matkustajalautan intendentille Tukholmasta punatukkaisen pumpattavan barbaran ja salakuljetin sen hänen hyttiinsä puhallettavaksi. Palkeet tyhjänä peittelin lopuksi muovimuijan hänen sänkyynsä siten, että vain punaiset korkkiruuvikiharat olivat esillä tyynyllä. Jos tuona yönä jotain upposi, niin se ei ollut ainakaan meidän työkalunamme ollut alus, josta muuten myöhemmin nikkaroitiin surullisenkuuluisa M/S Sally Albatross. Se sen sijaan melkein upposi Porkkalan edustalle vuonna 1994.

Ehkä kaikkein kuuluisin merimiesmyytti liittyy juuri albatrosseihin. Kuolleiden merimiesten sielujenhan väitetään asuvan niissä. Löysin hyytävän kirjoituksen entisestä Suomen laivaston koululaivasta Suomen Joutsenesta, jonka seitsemännellä matkalla merimiehet olivat tuoneet tuliaisiksi kolme albatrossia. Kuningasajatuksena oli täyttää ne ja lahjoittaa sitten opetuskäyttöön kouluihin. Tuolla matkalla oli kuollut täsmälleen kolme merimiestä. Tuskin olen arviossani kovin väärässä, jos väitän, että eipä taida suomalaisissa kouluissa olla enempää kuin kolme täytettyä albatrossia.

Ranskassa merimiehet tyrkkäävät hyvän ruoan tylysti myyttien edelle, sillä uskomuksia käsitteleviä kirjoituksia kahlatessani löysin hyvin haudutettua faktaa, että sikäläiset seilorit olivat nakelleet albatrosseja suurena herkkuna poskeensa. Sitä tarinat eivät kertoneet, että olivatko nämä samalla niitä kuuluisia viimeisiä aterioita.

Toinen mielenkiintoisia merimiestarinoita pulpahteleva porukka ovat hollantilaiset merenkävijät. Heidän paatissaan ei popsittu albatrosseja eikä ainuttakaan punaista vihannesta, ja kaikkein jyrkin Nee!-huuto kajahti, jos joku erehtyi jyrsimään palankin punakaalista. Luulisi, ettei avomerellä päästetty pieni kaalipieru ilmapiiriä pilaa, mutta erityisesti punaiselle kaalinpäälle oli jostain syystä annettu täyskielto.

Olen johonkin kirjaani upottanut toisenkin hollantilaisiin merimiehiin liittyvän tarun. Purjelaivojen aikaan miehistölle oli syötetty sellaista apetta, joka vahvisti yleisen jaksamisen lisäksi valitettavasti myös mieshormonin tuotantoa. Miesten kyllästyttyä pelkkään hanskaan hakkaamiseen hullunkiilto silmissään joku oli saanut nerokkaan idean, ettei syötäisi kuormasta, vaan päinvastoin lisättäisiin sitä. Koska laivan rahtina oli läjäpäin jauhosäkkejä, merimiehet ryhtyivät repimään niihin pieniä reikiä ja tyhjentämään päivittäin omia säkkejään näihin pöllyäviin rahtisäkkeihin.

Yhdestä asiasta olen varma. Tämä lasti oli taatusti vienti- eikä tuontitavaraa, sillä tuskinpa edes kaikki maailman meret kyntänyt merimies haluaa kotisatamassaan massuttaa omalla voilla leivottua sämpylää.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!

X