Vaarin kanssa bordellissa

Kävin ensimmäisen kerran Espanjassa 23 vuotta sitten, mikäli Gran Canaria lasketaan kuuluvaksi Espanjaan. Reissu oli todennäköisesti samalla myös viimeinen puhtaasti lomamatka, koska sen jälkeen, kun aloin ansaita kirjoittamalla leipääni, en ole tehnyt ainuttakaan retkeä ilman jonkinlaista kirjoitusrupeamaa lukuun ottamatta paria vierailua Barcelonassa vaihto-oppilasvuottaan viettäneen esikoiseni luona.

Vuosien varrella ilmestyneissä hyväntekeväisyyspokkareissani olen väläytellyt näiden aineistonkeruumatkojen kommelluksista ja valittanut varsinkin siitä, ettei yhdenkään eteläeurooppalaisen katukahvilan tuolia ole mitoitettu toistasataakiloiselle ja parimetriselle kirjoitusjärkäleelle – minkä vuoksi olen ennemmin tai myöhemmin joutunut suoristuttamaan ruotoani jollakulla paikallisella parantajalla. Ihan aina kaikki ei ole mennyt kerrasta maaliin, vaan hoitosessioihin on osunut koomisuutta kourivia kohtalonhetkiä. Tässä niistä top-3.

Sijaluvulla kolme komeilee Los Cristianos. Yleensä Teneriffalle matkaavat tunkeutuvat Playa de las Américasiin, Los Cristianoksen kylkeen kasvaneeseen tuoreempaan turistirysään. Humun sijaan minä siis valitsin kirjoitusviikokseni tuon vanhan kalastajakylän ja löysin suureksi riemukseni pienen perhehotellin aulasta kyltin, jossa lupailtiin alakerrasta löytyvän hierontaakin. Hoitohuoneen oven avasi häikäisevän upearunkoinen kaunotar, jolle selostin kirjoittaneeni ja uineeni hartiani ja niskani jumiin. Nainen varmisti ymmärtäneensä tilaukseni toistamalla:
– Neck and back?
– Sí, señorita, sain kähistyksi.
Espanjatar ohjasi minut hoitohuoneeseen ja pyysi paidan lisäksi riisumaan myös sortsini. Kuuliaisesti pomppasin pöksyistäni ja kellahdin paksulle vatsalleni hoitopöydälle. Olin turpa syvällä hierontapöydän reiässä, kun kuulin naisen sanovan, uno momento, ja poistuvan huoneesta. Hetken kuluttua ovi avautui uudestaan, mutta nyt sävelkorkeus oli möreä kuin bassokaapissa. Kuultuani Hola, amigo -murahduksen nostin pääni kuin ompelukonen varsi neulansa ja käännyin katsomaan, mistä helvetistä lähti tuollainen jyrinä. Takanani hymyili millinsiiliksi päänsä̈ ajellut lihaksikas nainen. Hymy ei kadonnut hänen kasvoiltaan, kun hän kiskaisi kalsarini polviin ja alkoi levittää̈ liukuvoiteelta tuntuvaa litkua pakaroihini. Möyhimisen aikana tajusin, että tie miehen niskaan kulkee joissain tapauksissa perseen kautta ja että muutenkin ammatikseen mielikuvitustaan rääkkäävä ehtii miettiä puolessa tunnissa ihan hirveän määrän kaikenlaisia asioita.

Toiseksi rankkasin nerjalaisen kylpylän vastaavanlaisen kokemuksen. Olin jo viisastunut aiemmasta Kanarian höykytyksestä sen verran, että osasin odottaa yllätyskäännettä, kun Miss Andalusia -kisan perintöprinsessaksi heittämällä sijoittuva kaunotar pyysi minua seuraamaan häntä hoitohuoneeseen. Arvelin makaavani kohta taas paljas pyrstö pystyssä kimpussani Espanjan naisten kuulantyöntöjoukkue. Tällä kertaa minun ei kuitenkaan annettu luopua sortseistani, vaan nainen kellisti minut hoitopöydälle ja alkoi hempeän musiikin soidessa ja kynttilöiden valon lepattaessa levittää urheiluhierojalle tyypillisen hellällä̈ tavalla öljyä̈ selälleni. Señoritan kapeat sormet olivat juuri luikertelemassa kohti pakaroitani, kun kassieni juuressa tuntui jumalainen värähdys ja ilmassa kajahti: Hallelujah! Olin unohtanut sortsieni taskuun kännykän, jossa tilaamallani uudella soittoäänellä kirkkokuoro huutaa ekumeenisen lujaa hallelujaa. Hieroja yritti pidätellä nauruaan, kun koetin kammeta kirsikan värisenä pystyyn, ettei värinähälytys olisi vatkannut pallieni sisältöä̈ vallan vaahdoksi. Ja kuin kirsikkana vaahdossa, soittaja oli tietenkin vaimoni.

Kiistaton ykkönen on kuitenkin kokemus Torrox Costasta, jossa appivanhempani viettivät aikoinaan pidempiä toveja. Yhtenä talvena päätin vaimoni sekä silloin vielä vaunuikäisen tyttäremme kanssa käydä tervehtimässä heitä. Hotellin kivilattiamaisen pehmeä patja teki tehtävänsä ja kysyin vaarilta, tiesikö hän kylästä yhtään hierojaa. Vaari muisteli, että hotelliamme vastapäätä olevassa rakennuksessa taisi olla hierojia. Lähdimme tarkistuskäynnille seuraavalla kokoonpanolla: minä, vaari ja rattaissa istuva tyttärentytär. Vaari jäi odottamaan rattaiden kanssa pihalle, ja minä painelin sisälle varaamaan aikaa. Siinä vaiheessa, kun minulle selvisi, että joutuisin maksamaan anaaliseksistä lisähinnan, tajusin, että kyseessä oli hieromalaitos. Ja miksi meitä katsottiin niin pitkään, kun astuimme bordellin portista ulos lastenrattaita työntäen.