Voi ei, Suomi on taas uusi maailmanmestari

Jaa kaverilleTilaa Seura

Nyt on hetki juhlittu Suomen jääkiekkohistorian kolmatta maailmanmestaruutta ja yritetty etsiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat syyt kuitenkin täysin odottamattomaan menestykseen. Monelle kiekkotoimittajalle niin meillä kuin muualla voitto tuli vähän kuin brexit tai Trumpin valinta ainoana erona, että Leijonien maailmanmestaruus on kaiketi vain ja ainoastaan positiivinen yllätys.

Itse olen taistellut ikäni tuulimyllyjä vastaan ja olen nytkin sitä mieltä, että Suomen voiton avaimet olivat kisan alusta asti joukkueenjohtajan Mika Kortelaisen rintataskuunsa taittelemassa lehtileikkeessä, jossa lauottiin kuin tyhjään maaliin seuraavat sanat: Jalkeilla on ehkä kaikkien aikojen heikoin Leijona-joukkue. Tässä ollaan nyt sen saman asian äärellä, jonka takia niin moni suomalainen käpertyy katkeraksi kimpuksi sen sijaan, että motivoituisi niin, että energiaa riittäisi vaikka ydinjätejunaa kiskovaan veturiin. Käännän tämän vielä selkosuomeksi. Kateus lannistaa, jos keskittyy vain siihen, mitä itseltä puuttuu sen sijaan, että siivoaisi mielensä muiden saavutuksista ja alkaisi käyttää energiansa kadehtimisen sijaan oman unelmansa luomiseen. Bratislava 2.0 todisti, että jääkaappimagneettien tyhjältä kuulostavista elämänohjeista saattaakin joskus löytyä siemen valtavaan kasvutarinaan.

Media käänsi parissa viikossa mahtavasti takkinsa ja on ottanut Leijonien menestyksestä kaiken hyödyn irti. Siksi osaan arvostaa sellaisia kulkijoita, jotka kaiken hypettämisen ja suihkulähteissä vaahtoamisen vastapainoksi uskaltavat edelleen uida mielipiteineen rohkeasti vastavirtaan. Luvan saatuani poimin yhdestä tällaisesta somekirjoituksesta muutaman rivin, joista käy ilmi, ettei jääkiekko ole kaikille koko elämä ja että valittu linja pitää voitonkin hetkellä. Tässä muutama veto, jotka lähtevät niin sanotusti suoraan Bratislavasta:

”Tänään on ilmeisesti just pelattu tästä saatanan jääpallomestaruudesta. Naapuruston reikäpäinen mekastus kertoi riittävästi, eli taas saa kuunnella joka vitun tuutista tätä kiekkovoittomehustelua seuraavat sata vuotta. Henkilökohtaisesti kannustin juurikin tästä syystä hiljaa mielessäni sitä toista joukkuetta. Kuten frendit tietävätkin ja hyvänpäiväntututkin osannevat rivien välistä arvata, niin en todellakaan seuraa kyseistä lajia enkä ole koskaan nähnyt mitään helvetin järkeä tahi kokenut mielenkiintoa minkään sortin kilpaurheilun seuraamiseen. En toisaalta näe mitään tolkkua kansallistunteessakaan, asun valtiossa, jonka tämänhetkinen nimi on Suomi, joten opin tässä vasta tänään, että Suomi on siis voittanut tän jääkohelluksen maailmanmestaruuden jo kerran tässä välissäkin. Minä kun muistin vain sen ensimmäisen kerran, tosin musta tästä lajista ja MM-voitosta on ulistu yhtäjaksoisesti siitä ekasta mestaruudesta alkaen. Tiedän, että osa teistä kokee tän hyvinkin tärkeäksi ja iloiseksi sattumukseksi. Ja se on sinällään ihan fine – vittujakos se mulle kuuluu. Edustan tässä siis nyt vaan sitä toista ryhmää, joka ei jaksaisi kuulla kyllästymiseen saakka näistä luistelijoista ja yrittää kahlata aamukahvipöydässä iltapäiväaviisista ohi niitä neljääkymmentä ensimmäistä sivua, jossa puidaan läpi jonkun helvatan urheilupelin käänteitä ja kerrotaan itselleni jostain tyystin tuiki tuntemattomasta ja kantapäästä hiuslatvoihin saakka mielenkiinnottomasta karvanaamasta joka vitun ainoa totaalisen mielenkiinnoton detalji.
Täytynee siis skipata koko lailla koko lehdenluku nyt ainakin muutamaksi viikoksi. Kaipa tää vouhotus taas siinä ajassa ees piirun laantuu. Pieni mieliharmihan tää nyt on sen rinnalla, mitä muuta skeidaa tällä taivaankappaleella on koko ajan tekeillä.
Tässä jääpalloasiassa olen kyllä varsin samoilla linjoilla Kuotesahon Markuksen kanssa, että tavallaanhan se on koko urheilukin perseestä, mutta perseestähän se on oikeastaan kaikki.”

Joku voisi sanoa, että nyt on Muumilaakson Mörkö päässyt liian syvälle kirjoittajan mieleen ja jäädyttänyt kaukaloa lukuun ottamatta kaiken, mihin se on päässyt koskemaan. Minä olen eri mieltä. Jos Leijona-joukkuekin olisi vain uskonut olevansa se heikompi nippu paperilla ja sitä myöten myös kaukalossa, yli kolme miljoonaa suomalaista ei olisi huutanut viime sunnuntaina ruudun ääressä kurkku suorana. Ja suurin osa ymmärtääkseni onnesta.

MAINOS Kaikkien verkkokirjakauppojen MILF, eli Diktaattori.fi tarjoaa tämän kolumnin lukijoille mahdolisuuden ennakkotilata Vuorisen kevään uutuspokkarin, After Sun – sinun perääsi. Kompuroi TÄNNE ja tilaa ennen muita itsellesi kesän uutuspokkari!

X