80-vuotias Martti Ahtisaari saa kiitokset siitä, että Suomi kuuluu länteen

Juhannusaattona 80 vuotta täyttävä presidentti Martti Ahtisaari on kiistatta tunnetuin kansainvälisen politiikan sinivalkoinen hahmo.

Hyvin perustein voi kuitenkin väittää, että hän oli aliarvostettu valtionpäämies toimiessaan tasavallan presidenttinä 1994–2000.

Kuten hänet hyvin tunteva – ja lähes Martti ja Eeva Ahtisaaren, 81, seinänaapurina asuva – toimittaja Lasse Lehtinen, 70, sanoo, syy oli paljolti mediassa, toimittajissa.

”Media toisti Ahtisaaren sattumuksia. Esimerkiksi presidentin laastaroitu otsa Tukholman vierailulla sai aikaan kohtuuttoman kohun”, filosofian tohtori Lehtinen sanoo.

Ahtisaarelle ilkuttiin pitkään. Osa kansasta yhtyi ilkkumiseen.

Huutomerkit väistyivät viimeistään Ahtisaaren soviteltua ratkaisun Kosovon kriisiin vuonna 1999. Taitavana neuvottelijana Ahtisaari sai Kosovon sodan päätökseen hankittuaan takuupaperit niin Venäjältä, Yhdysvalloilta kuin serbijohtaja Slobodan Miloseviciltakin.

Viimeinen niitti Ahtisaarta pilkanneille oli hänelle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008.

”Ahtisaaren rauhanpalkinto on korkein suomalaiselle myönnetty tunnustus. Esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen elinaikanaan havittelema rauhan Nobel jäi haaveeksi”, Lehtinen muistuttaa.

Kosovon ponnisteluita Ahtisaari jatkoi vielä myöhemmin. Niihin hänet nimitti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan.

Suomi vahvistui

Ahtisaaren työtoveri, diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemi, 85, näkee Ahtisaaren merkityksen maalleen juuri kansainvälisessä valossa.

”Kysymys oli ei vähempää kuin itsenäisen Suomen asemasta. Hän näytti, että Suomessa on sekä kykyä että halua ratkaista kansainvälisiä kriisejä. Martti Ahtisaari oli jo ehtinyt tasavallan presidenttinä järjestää Helsingissä presidentti Bill Clintonin ja presidentti Boris Jeltsinin suurvaltatapaamisen. Ei ole ihme, että Ahtisaarta juhlittiin ympäri Eurooppaa suurena sankarina”, Iloniemi kommentoi.

Jo ennen tätä Ahtisaari oli YK-virkamiehenä saanut mainetta neuvoteltuaan rauhan ja itsenäisyyden afrikkalaiseen Namibiaan. Ahtisaaren kyvyistä kertoo paljon se, että sekä Namibiassa että Kosovossa suomalainen tunnetaan hyvin ja häntä kutsutaan itsenäisyyden kätilöksi.

”Hänen roolinsa oli täysin keskeinen. Namibian ratkaisussa Ahtisaari kävi tiukkaa vääntöä erityisesti Etelä-Afrikan kanssa, joka vielä harjoitti rotuerottelua. Myöhemmin Ahtisaari oli keskeisesti mukana myös Pohjois-Irlannin ja Irlannin neuvotteluissa, kun IRA oli luopumassa aseista ja terrorista. Harri Holkeri astui kuvaan Ahtisaaren jälkeen”, Iloniemi sanoo.

Rauhan Nobel

Mutta miksei presidentin maine ollut Suomessa huipussaan?

”Ahtisaari valittiin presidentiksi politiikan ulkopuolelta. Hänet miellettiin ulkomailta tulleena suomalaisena, eikä häntä koskaan ollut valittu mihinkään poliittiseen tehtävään. Hän ei liioin tullut arvostetuksi omassa puolueessaan SDP:ssä. Kalevi Sorsa tavoitteli presidentin virkaa demareissa ja olisi ollut puolueen ehdokas, mutta Ahtisaari sai ehdokkuutensa muillekin kuin demareille järjestetyssä avoimessa esivaalissa.”

Tasavallan presidenttinä Martti Ahtisaari teki Iloniemen mukaan hyvää yhteistyötä pääministeri Paavo Lipposen (sd) kanssa.

Vetäytyessään toiselta kaudelta Ahtisaari ei edes pyrkinyt uudelleenvalintaan.

Iloniemi myös allekirjoittaa, ettei Nobelin rauhanpalkintoa suurempaa tunnustusta voi saada presidentin ja rauhanvälitystehtävissä.

”Nyt Ahtisaari on viimeistään saavuttanut arvoisensa valtiomiehen paikan kansakunnan kaapin päällä.”

Suomi länteen

Lasse Lehtisen mielestä merkittävintä on, että Suomi otti EU-jäsenyydellään ratkaisevan askeleen länteen.

”Ja länteen jäätiin, Ahtisaari ei jäänyt EU:ssa viivyttelemään. Joidenkin mukaan Ahtisaaren olisi pitänyt viedä Suomi Natoon asti, mutta ymmärrän hänen kantansa: kansalla olisi tullut liian iso kuorma ratkottavanaan”, Lehtinen sanoo.