Downshiftaajat lähtivät kiertämään maailmaa – Seuran blogi kertoo nomadipariskunnan reissuelämästä

”Kuvittelin alle kouluikäisenä, että minusta tulee tutkimusmatkailija. No, tavallaan tulikin. Haaveilin löytäväni Angkor Watin kaltaisia paikkoja. Minulla on synnynnäinen matkakuume ja kaukokaipuu”, kirjoittaa sähköpostitse Tanja Mikkola. 

Tanja, 43, ja Ismo Lehtonen, 50, ovat Seuran uuden Lähtee raiteelta kaksi -blogin kirjoittajat. Omien sanojensa mukaan ”reppujen varassa elävä keski-ikäinen journalisti-nomadipariskunta”, jonka ”missiona on tuoda maailma kotisohville ja motivoida elämän yksinkertaistamiseen”.

Blogissa Ismo kuvailee itseään maailmaan ihastuneeksi toimittajaksi, jonka koti on siellä, missä reppukin. Tanja puolestaan kirjoittaa olevansa valokuvaaja, sisällöntuottaja ja repun varassa elävä kulinaristinen minimalisti.

Toisensa he tapasivat vuosikymmen sitten Journalistiliiton luottamustoimien kautta. Tanja on kotoisin Tampereelta ja Ismo Salosta. Yhdessä he asuivat pitkään Helsingissä, missä Ismo työskenteli 17 vuoden ajan.

Tavoitteessa tuoda maailma kotisohville auttaa se, että Tanja on käynyt 89 maassa, Ismo 63:ssa. Kokemusta reissaamisesta siis on. Nyt he kirjoittavat blogiaan Uudesta-Seelannista. Ennen sitä oltiin kolme kuukautta Japanissa ja hetki Balilla. Mutta mitä reissuista tarttuu blogiin?

Millaisia aiheita blogissa käsitellään?

”Minimalismia, repun varassa elämistä. Sitä millaista on kun ei ole pysyvää kotia ja koko omaisuuden pitää mahtua yhteen pieneen reppuun”, Tanja vastaa.

Tanja ja Ismo reissaavat ulkomailla pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Silloin ei tarvitse lennoilla maksaa ruumalaukuista, eikä jännittää niiden mahdollista katoamista. Pieni reppu on kätevä myös paljon jalkaisin kulkevalle ja ahtaasta bussistakin löytyy paikka helpommin, kun mukana on vain vähän tavaraa.

”Kerromme siitä, millaisia haasteita vähillä tavaroilla eläminen aiheuttaa, mutta ennen kaikkea siitä, kuinka paljon se vapauttaa ja keventää taakkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toivon voivani sparrata ihmisiä elämään vähemmällä tavaralla ihan siellä kotiseinienkin sisällä”, Tanja jatkaa.

Blogin päivittämisessä työnjako menee niin, että tekstiä naputellaan yhdessä. Kirjoitusvuorossa on aina se, jolla on enemmän aikaa. Valokuvaamisen hoitaa kuitenkin pääsääntöisesti Tanja.

Mistä tulee nimi Lähtee raiteelta kaksi?

Kaikki alkoi hioutua viime syksynä junamatkalla Siperian halki kohti Japania. Jossakin Ural-vuoriston kohdalla nimi välähti Tanjan mieleen. Tavoitteena kun oli ollut keksiä nimi, joka kuvaisi parin elämäntapaa ja sitä, että matkaa ollaan tekemässä yhdessä.

”Osittain tuo oli myös sanaleikki vuosia Tampereen ja Helsingin välillä pendelöineen junien kuulutuksien aiheuttamasta korvamadosta: Pendolino 56 Helsinkiin, lähtee raiteelta kaksi”, Tanja kertoo.

Tanjan ja Ismon elämä mahtuu hyvin kahteen pieneen reppuun. © TANJA MIKKOLA

Miten sitä uskaltaa lähteä maailmalle pelkän repun kanssa?

Ajatus pidemmästä oleskelusta, jopa asumisesta ulkomailla, oli muhinut mielessä jo pitkään ennen lopullista hyppäämistä reissuelämään.

Lopullinen kimmoke elämänmuutokseen kehkeytyi, kun Ismo joutui viime keväänä kesken vuorotteluvapaansa irtisanotuksi yt-neuvotteluiden takia. Yrittäjänä 18 vuotta toiminut Tanja puolestaan oli tehnyt ulkomaankeikkaa jo vuosikymmenen. Pahimmillaan vuodessa tuli tehtyä jopa 50 lentoa.

Irtisanomisen jälkeen tuntui, että tässä on tilaisuus. Tarkoituksena oli ollut, että Ismon palattua töihin, Tanja olisi lähtenyt yksin Japaniin jatkamaan kirjaprojektia. Kun tilanne muuttui, mikään ei enää sitonutkaan Ismoa ja Tanjaa Suomeen.

”Ei tuntunut hyvältä ajatukselta jättää Ismoa yksin kotiin työttömänä, mutta vastaavasti minunkin olisi ollut vaikea löytää töitä Suomesta. Päätimme jatkaa matkaamista yhdessä ja koittaa hankkia töitä yhdessä”, Tanja kuvailee.

”Laskimme, että meillä ei olisi varaa maksaa asuntolainaamme ja sen lisäksi vielä elääkin työttömyyskorvauksella, jos uutta työpaikkaa ei löytyisi. Oli järkevämpää laittaa asunnot vuokralle ja lähteä maailmalle, josta juttuja tuntuisi saavan kaupaksi ja eläminen on monin paikoin hyvin edullista”, Ismo jatkaa.

Miten sitä saa nukuttua vieraassa pedissä?

”Meille jokainen paikka missä yövymme on koti. En ajattele, että sänky on jonkun muun tai että siinä on nukkunut myös joku muu. Olemme aiemminkin puhuneet lyhyilläkin matkoilla ihan hotellihuoneestakin kotina”, Tanja vastaa.

Nuorempana Tanja haaveili siitä, että joskus tulisi käytyä kaikissa maailman maissa. Sittemmin ajatus on saanut jäädä. Reissatessa monesta paikasta on muodostunut niin rakas, että sinne haluaa palata.

”Esimerkiksi Ranska ja Japani ovat maita, missä haluamme viettää paljon aikaa. Viime kesänä asuimme Serbian pääkaupungissa Belgradissa ja se alkoi tuntua niin kodilta, että palaamme sinne tällä tietoa myös ensi kesäksi”, Tanja kirjoittaa.

Reissatessa maailmankolkasta toiseen harrastusten tulee olla sellaisia, että ne luonnistuvat missä tahansa. Esimerkiksi Balilla kerrattiin joogatunneilla asanoita, jotta lajia voisi jatkaa itsenäisesti missä tahansa. Lisäksi Tanja harrastaa lukemista ja Ismo elokuvia. Joogan lisäksi yhteinen harrastus on patikoiminen.

Kun Ismo joutui kesken vuorotteluvapaansa irtisanotuksi, mikään ei enää sitonut Tanjaa ja Ismoa paikoilleen Helsinkiin. Avautui mahdollisuus toteuttaa unelma ulkomailla asumisesta.© ISMO LEHTONEN & TANJA MIKKOLA

”Nautin patikoimisesta ja siksi matkakohteiksi valikoituu usein vuoristoiset seudut. Työt menevät kuitenkin usein edelle, eikä aikaa vuorille riitä”, Tanja toteaa.

Koska Japanissa ollessa työt veivät odotettua enemmän aikaa, patikointihaaveet eivät toteutuneet. Tästä viisastuneina Uuden-Seelannin reissu aloitettiin patikkamatkalla tulivuorelle.

Jos mukaan saisi pohjattoman laukun, tulisiko sinne pakattua jotain?

”Ei tulisi. Suoraan sanottuna pelkkä ajatuskin isommasta tavaramäärästä kauhistuttaa”, minimalisti Tanja vastaa.

Tanjan mukaan repusta löytyy jo nyt paljon tavaraa, josta voisi luopua. Kun materiaan ei ole kiintynyt, sen menettäminen ei myöskään tuntuisi katastrofilta. Esimerkiksi passi, lompakko, läppäri ja kamera ovat tärkeitä työvälineitä, mutta tunnesidettä niihin ei ole.

Jos maailmassa olisi taikuutta ja pohjaton laukku saatavilla, Ismo pakkaisi sinne pikkutakin. ”Muuten tavaraa tuntuu tosiaan olevan jo liikaakin.”

Ja jos voisi tehdä enää vain yhden reissun, kohdetta olisi kummankin mielestä mahdotonta valita. On kuitenkin vielä yksi manner, jossa ei ole tullut käytyä: Antarktis.

”Sinne menemisestä haaveilen”, Tanja toteaa.

Lue täältä Lähtee raiteelta kaksi -blogin uusimmat tekstit.