Ihmiskaupan uhrien määrä on moninkertaistunut – eikä poliisilla ole resursseja tutkintaan: ”Bisnestä johdetaan usein ulkomailta, josta hyväksikäytettävät henkilöt lähetetään”

Jaa artikkeliTilaa Seura
© iStock
Ihmiskaupan kitkemisessä avainasemassa on ilmiön täyspäiväinen selvittäminen. Tutkiminen kuitenkin vie aikaa ja vaatii useita työntekijöitä.

Ihmiskauppa on kasvava ongelma, maailmanlaajuisesti. Se on arkipäivää myös Pohjoismaissa.

Väitettä tukee Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä GRETA:n kesäkuun 2019 alussa julkaisema raportti.

Uhrien määrä on yli kolminkertaistunut Suomessa muutaman vuoden aikana.

Vuonna 2015 auttamisjärjestelmän asiakkaaksi otettiin 52 henkilöä.

Kolme vuotta myöhemmin uusia asiakkaita otettiin 163.

Yhteensä vuosien 2015–2018 välillä auttamisjärjestelmän piirissä oli 472 henkilöä. Heistä lapsia oli 53.

Korkeaan asiakasmäärään vaikuttaa muun muassa viime vuosien laajamittainen maahanmuutto.

Luvuista ei voi tehdä yleistyksiä. Aina ihmiskauppa ei tule viranomaisten tietoon.

Uhreja on todennäköisesti enemmän, mitä tilastot antavat ymmärtää.

Esimerkiksi Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI:n keväällä 2019 julkaistussa selvityksessä sanottiin, että Suomessa on lukuisia ihmiskaupan uhriksi joutuneita lapsia ja nuoria. Moni tapaus jää pimentoon.

Miksi?

Puuttuminen vaikeaa

Ihmiskaupan tutkiminen on hankalaa, sanoo Poliisihallituksen tarkastaja Måns Enqvist.

”Poliisi on onnistunut tunnistamaan melko hyvin työvoiman hyväksikäyttö -tapauksia yhdessä aluevalvontaviranomaisten kanssa.”

”Mutta esimerkiksi seksiperäinen ihmiskauppa vaatii erityistuntemista.”

Enqvist sanoo, että bisnestä johdetaan usein ulkomailta, josta hyväksikäytettävät henkilöt lähetetään Suomeen. Yhtenä päivänä uhrit voivat olla yksityisasunnossa Helsingissä, seuraavana päivänä Seinäjoella.

”Ja sen jälkeen he saattavat kadota ulkomaille. Tällainen toiminta vaatii kokopäiväistä seuraamista. Se vie resursseja.”

Muitakin haastavia tapauksia on.

”Rikolliseen toimintaan pakottaminen on oma ihmiskaupan muoto, jota Suomessa tunnistetaan heikosti. Siihen on vaikea puuttua.”

”Tai kerjääminen. Sen todistaminen ihmiskaupaksi on hankalaa.”

Hallituksen toive: ihmiskaupan selvittämiseen erikoistunut yksikkö

Tuoreessa hallitusohjelmassa kerrottiin: tavoitteena on perustaa Suomeen valtakunnallinen ryhmä ihmiskaupparikosten paljastamiseen ja tutkimiseen.

Ryhmä olisi Suomessa ensimmäinen laatuaan. Yksikään poliisi ei tutki ihmiskaupparikoksia päätyönään.

Keskustelu vastaavasta yksiköstä on jatkunut pidempään. Syyskuussa 2018 Enqvist antoi asiantuntijalausunnon eduskunnan hallintovaliokunnalle.

Poliisi on viime vuosina panostanut ihmiskaupan torjumiseen ja tutkimiseen, siinä luki.

On esimerkiksi järjestetty koulutusta yhteistyössä ihmiskaupan auttamisjärjestelmän kanssa.

Tehokkain tapa ehkäistä ihmiskauppaa on kuitenkin ilmiön laaja-alainen tunteminen ja siihen paneutuminen. Siksi erillisryhmälle on tarvetta.

Lisäksi, sanoo Enqvist, ihmiskauppa on lisääntynyt ja muuttanut viime vuosina muotoaan.

Mutta on ongelma: ei ole resursseja.

Pitkä toivomuslista: erillisyksikkö vain murto-osa tavoitteista

Poliisien määrää lisätään 300 henkilöllä, linjasi hallitus.

Enqvist huokaa.

”Eihän se riitä alkuunkaan.”

Jo siksi, että ihmiskaupan tutkimiseen erikoistuneen ryhmän perustaminen ei ole ainoa hallitusohjelmaan kirjattu turvallisuusviranomaisten toimintakykyyn liittyvä tavoite.

Sen lisäksi halutaan vahvistaa lähiöpoliisitoimintaa, raskaan liikenteen valvontaa, ennalta ehkäisevän työn resursseja.

Halutaan jatkaa harmaan talouden torjuntaohjelmaa, vahvistaa verkossa tapahtuvan rikollisuuden torjuntaa ja tutkintaa, vähentää henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia.

Muun muassa.

”Toivomuslista on pitkä”, Enqvist sanoo.

Tällä hetkellä Poliisihallituksessa mietitään, mihin lisäresurssit – 300 poliisia – sijoitetaan.

”Ja pelkään pahoin, että ne uppoavat nykyvelvoitteiden täyttämiseen eli siihen, että voidaan vastata normaaliin poliisitoimeen.”

Toinen ongelma on, että jo nyt on poliisipulaa. Moni jää eläkkeelle, uusia valmistuu liian vähän.

”Rahkeet eivät riitä”

Sekä kansainvälinen ihmiskaupparaportoija että useat kansainväliset valvontaviranomaiset ovat korostaneet ihmiskauppaan keskittyvän erillisyksikön hyötyjä.

Hyviä kokemuksia ja tuloksia vastaavanlaisesta yksiköstä on muun muassa Ruotsista ja Norjasta.

Ja Suomesta, Helsingin poliisilaitokselta. Siellä toimi parikymmentä vuotta järjestelmälliseen rikollisuuteen erikoistunut yksikkö, jossa työskenteli kerrallaan neljästä kymmeneen poliisia.

Ryhmä oli erikoistunut muun muassa ihmiskaupan ja parituksen tutkimiseen ja paljastamiseen.

Yksikkö kuitenkin lakkautetaan sen johtajan, rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin jäädessä pian eläkkeelle, uutisoi Svenska Yle kesäkuussa 2019.

Syy: säästötoimet.

Jatkossa tutkitaan vain tapauksia, joista tehdään ilmoitus. Eriksson kommentoi Svenska Ylelle, että tulevaisuuden kuva ihmiskaupan kitkemisen osalta on synkkä, jos kukaan ei siihen paneudu. Jo nyt ihmiskauppa ”kukoistaa”.

Erikssonin mukaan kukaan ei käänny poliisin puoleen vapaaehtoisesti ilmoittaakseen ihmiskaupasta. Tuloksia saadaan tuntemalla oikeat henkilöt, tekemällä valistustyötä kadulla, tutkimalla.

Se ”vaatii omaa aktiivista kaivamista ja selvittämistä”, toteaa Måns Enqvist, mutta nykyisillä resursseilla erillisyksikön perustaminen ja ihmiskaupparikosten keskittäminen valtakunnallisesti ei onnistu.

Ei, vaikka hallitusohjelmassa niin sanotaan.

”Totta kai sellainen tarvitaan, mutta en uskalla toivoa…”

”Suomessa paljastavaa toimintaa on ollut viime aikoina vain Helsingin poliisilaitoksella ja nyt hekin ovat tulleet siihen tilanteeseen, että rahkeet eivät riitä.”

Rangaistava teko

Yhteiskunnallinen ja oikeudellinen keskustelu ihmiskauppaa koskien alkoi 1800-luvulla. Silloin muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa afrikkalaisperäisen väestön orjuutus kiellettiin.

Samalla todettiin: on paljon ihmisiä, joiden itsemääräämisoikeus on niin heikko, että sitä voi verrata orjuuteen.

Ensimmäiset ihmiskauppaa koskevat lainsäädännöt liittyivät pääasiassa prostituutioon. Esimerkiksi Suomessa säädettiin vuonna 1889 enintään kolmen vuoden kuritushuonerangaistus sille, joka ”viettelee naisen haureuteen”.

Nykyinen lainsäädäntö kattaa suuremmat kirjon ihmiskaupan muotoja.

Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen, vuonna 2000 laaditun Palermon lisäpöytäkirjan mukaan ihmiskaupalla tarkoitetaan ”hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla”.

Hyväksikäyttöön lukeutuvat esimerkiksi prostituutio, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus, elinkauppa.

Suomen rikoslain mukaan ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa ja kummankin yritys ovat rangaistavia tekoja.

Ihmiskaupan vastaista työtä tekevät Suomessa muun muassa poliisi, tulli- ja rajavalvontaviranomaiset, eri ministeriöt, maahanmuuttovirasto, vastaanottokeskukset, eri järjestöt ja kirkko.

Tekstissä on käytetty lähteenä lakimies Ville Hoikkalan artikkelia Ihmiskauppa rikoksena Merja Saarnin toimittamasta teoksesta Orjuus tänään – Näkökulmia ihmiskauppaan (2016).

X