Tunnistatko sinäkin Suomen rakastetuimman Avara luonto -äänen? Kuuntele Jarmo Heikkisen hykerryttävä ääninäyte

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jarmo Heikkinen on mies, jonka äänen moni tuntee. Hän on pisimpään toiminut Avara luonto -ääni.
Jarmo Heikkinen on mies, jonka äänen moni tuntee. Hän on tunnettu spiikkaaja sekä Avara luonto -selostaja. © Pekka Nieminen
Tasaisin välein Jarmo Heikkinen kohtaa ihmisiä, jotka heristävät korviaan hänen seurassaan ja saattavat hetken raapia päätään: niin tuttu ääni! Mutta mistä?

Osa tunnistaa äänen heti. Jarmo Heikkinen, 69, on monille suomalaisille se tutuin ja kenties rakkain Avara luonto -kertoja. Hän on lukuisien spiikkaustöiden ohella lukenut myös satuja, runoja ja proosapätkiä radiossa sekä muun muassa dubannut lastenpiirrettyjä.

Yleisradion toimittajan työt Heikkinen aloitti lähes samoihin aikoihin kuin dokumenttispiikkausten teon 1970-luvulla. Avaralle luonnolle Heikkinen antoi äänensä vuodesta 1984 lähtien.

”Vaikka olenkin monta kymmentä vuotta lukenut luontodokumentteja, en ole triviatietäjä. Ja nythän kaiken saa tarkistettua googlesta – vaikka sielläkin on virheitä”, Heikkinen virnistää.

Äänen vavisuttava merkitys

Äänityöläiselle itselleen äänen merkitys on aina ollut aivan omaa luokkaansa.

”Olen aina kiinnittänyt huomiota ääniin. Toiset kiinnittävät ensimmäisenä huomiota esimerkiksi silmiin, mutta ääni on minulle ihmisestä se, jota ensimmäisenä ”katson”: kuuntelen ihmisten tarinoita ja nyansseja, miten he tavuttavat”, Jarmo Heikkinen kuvailee.

Heikkisen matala ja samettinen ääni on jättänyt jälkensä monien muistin sopukoihin esimerkiksi erilaisten luonto- ja kulttuuridokumenttien, Olipa kerran… -animaation tai kirjastosta lainatun Seikkailu-sarjan äänitallenteilta jo vuosikymmenten takaa.

”Se on lämmin hetki, kun joku tulee sanomaan, mä olen kuule lapsena kuunnellut sinua.”

Tunnistettava ääni, paras ääni?

Jarmo Heikkisen ääntä on kuvailtu muun muassa luotettavaksi, matalaksi ja turvalliseksi. Jopa sinivalkoiseksi.

”Olen joskus pelännyt, onko ääneni unettava tai turhan raukeakin välillä. Ainakin luontodokumenteissa tempo on hidas, ja niin sen pitääkin olla. Mielestäni ei ole hyvä asia, jos kerrontaan tulee hengästyttävyyttä.”

Heikkinen painottaa, että kertojan äänityöskentelyssä omaa persoonallisuutta ei saa häivyttää. Tyylilleen pitää olla uskollinen.

”Pitää olla oma soundi ja käsiala. Siitä olen iloinen, että monet sanovat, että minulla on tunnistettava ääni – sitähän laulajatkin haluavat. Vaikka kuinka kauniisti laulaisi, mutta se ei jää mieleen surraamaan, ei se taida silloin oikein skulata.”

Tunnet varmasti  äänen, mutta tunnetko kasvot?

Jarmo Heikkisen mukaan luenta on sanalla sanoen mukavaa. Ja taitolaji. Tietyt perusasiat ja säännönalaisuudet pitää olla hallussa.

”Kuten esimerkiksi sen, ettei yhdyssanan jälkiosaa painoteta: et sano jalkapallo, vaan jalkapallo. Vieläkin joskus kuulee uutisissa sanottavan: ’Seuraavaksi urheiluradio’ – koko ajan ollaan radiossa!”

Heikkinen muistuttaa, että luonteva puhe on arvo sinänsä.

”Ihminen puhuu usein vapaassa keskustelussa kaiken aivan oikein. Mutta sitten kun lähdetään niin sanotusti esiintymään, kaikki virheet tulevat esiin.”

Tarina jatkuu ja jatkuu

Yleisradion tunnetuimman radio- ja tv-äänen vakituinen työsuhde tuli päätökseensä, kun Heikkinen nappasi itselleen lähtöpaketin vuonna 2010 ja jäi – niin sanotusti – eläkkeelle.

”Ennen kuin ehdin allekirjoittaa mitään, HR:ssä minulta kysyttiin huolestuneena: ”Kai sinä nyt jatkat näitä Avara luonto -spiikkauksia?” Vastasin, etten minä tiedä! Parin tunnin päästä minulle soitettiin perään: ”Kuule, olen ottanut nyt asiasta selvää: kyllä sinä voit jatkaa”, Heikkinen nauraa.

Edelleen Heikkinen tekee töitä äänen parissa. Hän on toiminut esimerkiksi kanavien puffiäänenä ja Kansallisteatterin audiovisuaalisesti näyttävän Sapiens-esityksen kertojaäänenä ääniraidan välityksellä, jossa Heikkinen sekä kaksitoista mykkää, naamiokasvoista näyttelijää kertovat valloittavan luontodokumentin ihmisestä.

”Tarinankerrontaa on ollut yhtä kauan kuin homo sapiens on maapallolla tallustanut ja ytimeltään se on ammoisista ajoista muuttunut varsin vähän”, Heikkinen sanoo.

”Kyse on ihmiselle ominaisesta toiminnasta, ihmisyyden jakamisesta, tunteiden välittämisestä.”

Ja tarina jatkuu.

Lue Jarmo Heikkisen Vaikuttaja-haastattelu Seura-lehdestä nro 6/20.

Videolla Jarmo Heikkinen lukee otteen Sapiens-näytelmästä. | Käsikirjoitus: Minna Leino | Näytelmän ohjaus ja suunnittelu: Wauhaus |

X