Joka toisella on yliluonnollisia kokemuksia, mutta niistä ei puhuta – henkimaailman kokemuksien tutkija kertoo, miksi  

Jaa kaverilleTilaa Seura
Henkiset kokemukset ovat yleisempiä kuin luullaan. © COLOURBOX
Sosiaalipsykologi Jeena Rancken tuore väitöskirja käsittelee yliluonnollisia kokemuksia demoneista ufoihin.

”Kokemukset eivät katso ikää eivätkä säätyä, vaan sellaisista raportoi edelleen 15–50 prosenttia ihmisistä. Ilmiö ei siis ole marginaalinen, tabu kylläkin”, Jeena Ranckenin Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus -kirjan (Vastapaino) tiedotteessa kerrotaan.

Kokemuksilla ei viitata närästykseen tai mustasukkaisuuteen, vaan yliluonnollisen kohtaamiseen: jumaliin saatuihin yhteyksiin, ufo-kontakteihin, ruumiista irtautumisiin, poltergeistiin ja ilkeisiin tarrahenkiin. Sosiaalipsykologi on tutkinut niitä väitöskirjassaan.

Kyse ei ole haamujengeilystä, vaan uunituoreesta sosiaalipsykologian väitöstutkimuksesta, jossa analysoidaan yliluonnollisten kokemusten tarinarakenteita. Ranckenia kiinnostaa myös, miten kokemus on vaikuttanut ihmisiin.

”Uskontoon liittyviä yliluonnollisia kokemuksia on kirjattu ylös satojen vuosien ajan. Kun aikanaan etsin muunlaisia yliluonnollisia kokemuksia käsittelevää suomalaista tutkimusta, en sellaista löytänyt. Päädyin sitten kirjoittamaan sen itse”, Rancken kertoo Seuralle.

Mutta se luku: joka toisella yliluonnollisia kokemuksia. Mihin arvio perustuu?

”50 prosentin arvio perustuu yhdysvaltalaiseen tutkimukseen, jossa on yhdistelty eri tutkimuksien tuloksia. Joukkoon on laskettu monenlaisia kokemuksia, joista osa on varsin arkipäiväisiä, kuten isoäidin kuolemaa koskevia enneunia. Jos sensaatiomaisemmista kokemuksista – kuten ruumiista irtautumisesta tai edesmenneen vainajan hengen kohtaamisesta – kysytään erikseen, kokemuksia on noin joka kymmenennellä ihmisellä”, Rancken tarkentaa.

Naisten yliluonnolliset kokemukset

Rancken väitöstutkimuksen aineistona on 84 haastattelua, joissa ihmiset kertovat yliluonnollisista kokemuksista. Haastateltavia tutkija on saanut esimerkiksi lehti-ilmoitusten avulla ja ensiksi haastattelemiensa ihmisten tuttavapiiristä.

Yliluonnollisista kokemuksista kertominen ei ole helppoa.

”Moni tuli haastateltavaksi ikään kuin kaulukset pystyssä. Heillä oli kokemusta siitä, että yliluonnollisesta puhuminen aiheutti vihamielisen vastaanoton ja jätti pitkäksi aikaa hullun leiman.”

Ranckenista yliluonnollisista kokemuksista kertomisessa vallitsee kaksoisstandardi.

”Uskonnollisesta yliluonnollisesta kokemuksesta puhumista ei pidetä niin kummeksuttavana tai outona kuin muista yliluonnollisista kokemuksista puhumista.”

Tutkimukseen haastatellut olivat iältään, elämäntilanteeltaan ja ammatilliselta taustaltaan kirjava joukko. Yksi painotus pistää kuitenkin silmään: kaksi kolmesta haastatellusta on naisia. Rancken ei usko eron johtuvan kokemusten vaan keskustelukulttuurien eroista.

”Naiset vain kertovat yliluonnollisista kokemuksista miehiä useammin, koska keskustelukulttuuri on heille sallivampi. Miehiltä odotetaan enemmän rationaalisuutta. Tässäkin on kuitenkin eroja: Ufo ry:ssä, jossa yliluonnollista lähestytään teknisestä näkökulmasta, mukana olijoissa on selkeä miesenemmistö.”

Apua tarrahenkihoitajalta

Suurin osa tutkijalle kerrotuista kokemuksista oli positiivisia tai neutraaleja.

”Positiivisista kokemuksista on helpompi kertoa”, Rancken uskoo.

Sellainen on esimerkiksi erään naisen kertomus ruumiista irtautumisesta:

”Ja mä pysähdyin sitten tota siihen sillalle kattelemaan sitä auringolanskua ja sit mä vaan niinkun tajusin tai siis sit mä vaan yhtäkkiä, mä en kattonu niinkun sitä maisemaa, mitä mä normaalisti katon siinä, vaan mä katsoin itteeni siinä sillalla ja siis suurempaa kokonaisuutta siinä, se oli ikään kuin mä olisin kattonu itteeni taulusta. Mä näyin siellä semmosena muurahaisen kokoisena ja näin sen auringon ja muut. (- – -) Tuli semmonen ajaton olo. Se oli… se itse asiassa tosi ihanaa.”

Harvinaisemmassa kirouskokemuksessa nainen kertoo negatiivista energiaa säteilevästä ”henkisestä tarrasta”:

”Mun elämäni muuttu nihkeäksi. Reilu vuosi oli mennyt, eikä mitkään asiat, työprojektit tms. tuntuneet menevän eteenpäin. (- – -) Sitten alko olla hiljaista ihmissuhderintamallakin, jossa oli aina ennen ollut runsaasti vipinää. Se oli outoo. (- – -) Mä jäljitin tarrahenkihoitajan numeron ja soitin tälle, ihan vain jutellakseni asiasta. Hoitaja sanoi, että mun tapaus kuulostaa ihan klassiselta jutulta ja me sovittiin tapaamisaika. (- – -) Tarrahenkihoitaja kertoi, mitä hän näki. Se oli paha silmä. Mä itse koin kentässäni negatiivisuutta, jota ei saanut pois. Ensiksi selitys tuntui kuin ’Tuhannen ja yhden yön’ sadulta, mutta kun hoitaja selitti, niin se tuntu järkevämmältä. Hoitajan kuvailusta tunnistin myös ihmisen, joka oli lähettänyt pahan silmän.”

Uushenkisyys nousussa

Ranckenista kiinnostus yliluonnolliseen aihepiiriin ja kokemuksiin on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien. Samalla kun perinteisen uskonnon merkitys yhteiskunnassa on vähentynyt, sen rinnalla on noussut ilmiö, jota tutkija kutsuu uudeksi henkisyydeksi.

”1900-luvun agraarisessa yhteiskunnassa kristillinen yhteisöllisyys oli vahvaa ja näkyvää. 1980-luku näyttäytyy taitekohtana, jolloin henkisyydestä on tullut yhä enemmän yksityiselämän asia. Samaan aikaan globaali tiedonkulku on kehittynyt ja on ollut yhä helpompaa saada tietoa sekä muista uskonnoista että uushenkisyyden ilmiöistä, kuten new age -ajattelusta.”

Tutkija muistuttaa, että yliluonnolliset kokemukset ovat kuitenkin ajaton ilmiö.

”Kristillisyyden rinnallakin on aina ollut vahvasti kansanperinteeseen kytkeytyviä kertomuksia. Suomessa on esimerkiksi tunnustettu maailmalla harvinaisia miespuolisia noitia.”

Henkisyyden kentän laventuessa erikoisistakin kokemuksista puhumisen kynnys on Ranckenin havaintojen mukaan madaltunut.

”Moni haastateltavani toi esiin, että vielä 1980-luvulla hän ei olisi voinut kertoa yliluonnollisista kertomuksistaan lainkaan, mutta nyt pystyy puhumaan niistä. Ihmisillä oli tarve kertoa näistä kokemuksista ja kuulla myös muiden kokemuksia niistä. Moni sanoi kaipaavansa ideologioista vapaata tietoa yliluonnollisesta. Kirkon koettiin yhdistävän kokemukset joko jumalaan tai saatanaan, psykologien taas lähestyvän niitä lääketieteen vinkkelistä.”

Lue myös:

Uskotko enkeleihin, aaveisiin tai muihin henkiolentoihin? Et ole ainoa

Nikkilän veljekset kulkevat kummitusten jäljillä: ”Ei Suomessa haamujahdilla leipäänsä ansaitse”

X