Krista Pärmäkoski – Koko perheen onnen hetki

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Jussi Heittunen
Krista Pärmäkosken mukaan iso kiitos menestyksestä kuuluu hänen vanhemmilleen, jotka ovat jaksaneet tukea tyttärensä unelmaa. Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven pettymys oli raju, kun kultataisto päättyi kaatumiseen. Palkintojenjaossa he pystyivät jo iloitsemaan hieman pronssistakin.

Kummankin hiihtäjän kädet nousevat maalisuoralla ylös lähes yhtä aikaa.

Norjalaisen Marit Björgenin, 36, sukset ylittävät yhdistelmähiihdon maaliviivan ensimmäisenä. Voitto on hänelle 21. arvokisoissa.

Björgenin perässä liukuu maaliin Suomen Krista Pärmäkoski, 26. Hän on myös kokenut huippuhiihtäjä, mutta arvokisamitalistina ensikertalainen.

Illalla Pärmäkosken kaulaan pujotetaan vihdoin mitali. Se ei ole kultainen, vaan hopeinen. Silti se on unelman täyttymys. Tästä hän on haaveillut lapsesta asti.

Eikä vain hän itse: arvokisamitali on ollut koko perheen haave.

Vanhemmat ovat kuljettaneet lastaan hiihtoladuille, harjoituksiin ja leireille aina, kun on ollut tarve.

Ja usein on ollut.

Kun Krista liukui maaliviivan yli, hänen vanhempansa katselivat tyttärensä onnenhetkeä maalialueella.

Isä riensi halaamaan tytärtään. Hänen silmänsä olivat kosteat.

”Tietysti tämä on unelman täyttymys, sekä tyttären että vanhempien.”

© Jussi Heittunen

Unelmasta päämäärä

Pieni Ikaalisten pitäjä sijaitsee Hämeen ja Satakunnan rajamailla. Harva osaa sijoittaa sen kartalle. Useimmat suomalaiset tietävät Ikaalisen haitarista, jos ylipäätään tietävät. Harmonikkatapahtuma Sata-Häme Soi järjestetään vuosittain juuri siellä.

Lähteenmäen perheen tytär sai näillä tasaisilla lakeuksilla lapsena ajatuksen, että hänestä tulee urheilija, joka harjoittelee säännöllisesti. Vanhemmat kannustivat alusta pitäen tytärtään.

Pian ajatus kehittyi unelmaksi arvokisamitalista. Unelmasta puolestaan alkoi vuosien varrella tulla tavoite. Tällä vuosikymmenellä tavoite on hioutunut päämääräksi.

Ja vanhemmat ovat olleet mukana koko ajan. Samoin kuin valmentaja.

Mutta suurimman työn on tehnyt Krista Pärmäkoski itse.

MM-kisojen ensimmäisessä kilpailussa usko, toivo ja rakkaus hiihtoon lopulta palkittiin, monien pettymysten ja vaikeiden aikojen jälkeen.

Pärmäkoskesta tuli uusin lenkki uljaassa suomalaisten naishiihtäjien perinteessä.

Kirsi ja Ari Lähteenmäki iloitsivat tyttärensä menestyksestä. Menestys on vaatinut paljon myös vanhemmilta. © Jussi Heittunen

Pitkä matka ladulle

Kristan vanhemmat Ari ja Kirsi Lähteenmäki seurasivat maalialueella kilpailua sydän kurkussa. He ovat aiemmin nähneet tyttärensä kilpailuja niin maailmancupissa kuin olympialaisissa puhumattakaan pienemmistä kilpailuista.

Mutta kaikkein eniten he ovat tyttärensä hiihtoa katsoneet kotiseudulla Ikaalisissa: lähijärven jäällä, kyläkoulun pururadan ladulla ja Ikaalisten taajaman laduilla.

”En olisi tässä ilman heidän tukeaan ja apuaan”, Krista Pärmäkoski sanoi maanantaina valmistautuessaan seuraavan päivän kymmenen kilometrin kilpailuun.

Se on helppo uskoa. Lähteenmäet muuttivat Ikaalisten keskustasta maatilalle Vahon kylään, kun Krista oli vielä alle kouluikäinen.

”Koulumatkaa oli yläasteella yhteensä 52 kilometriä. Koulupäivien jälkeen lähdin vielä hiihtämään”, Pärmäkoski kertoo.

Lähin latu oli kymmenen kilometrin päässä.

”Se oli kahden kilometrin pituinen pururata.”

Jos Krista halusi pidemmälle ladulle, oli jäätävä suoraan koulusta Ikaalisiin. Sieltä ei olisi ollut kyytiä kotiin, jos vanhemmat eivät olisi hakeneet tytärtään joka kerta.

Ja he tekivät sen ilomielin.

Yhdistelmäkisan mitalikolmikko: Suomen Krista Pärmäkoski hopeaa, Norjan Marit Björgen kultaa ja Ruotsin Charlotte Kalla pronssia.  © Jussi Heittunen

Naishiihtäjien nousu

Talvella 1978 Lahden MM-laduilla käytiin kiihkeä kilpailu, joka jätti vahvat jälkensä suomalaiseen urheiluhistoriaan.

Ranualainen Taina Impiö yllätti naisten viestin avausosuudella ja tuli vaihtoon ensimmäisenä. Nuori simpeleläinen Marja-Liisa Hämäläinen (myöhemmin Kirvesniemi) hermoili, ja Suomi putosi kolmanneksi puoli minuuttia johtaneen Neuvostoliiton taakse.

Kolmannella osuudella jurvalaissyntyinen Hilkka Riihivuori nosti Suomen taas kärkeen, ja ankkurina hiihtänyt nivalalainen konkari Helena Takalo voitti loppukirissä Neuvostoliiton tähden Galina Gulakovan.

Sinä päivänä syntyi yksi suomalaisen hiihdon suurimmista tarinoista.

Joukkue oli myös ensimmäinen naisten maailmanmestaruuden Suomelle voittanut joukkue. Sen jäsenet ovat yksinäänkin Taina Impiötä lukuunottamatta suomalaisen hiihtohistorian suuruuksia.

Noista kisoista alkaen naisten matkat ja naishiihtäjät ovat olleet suomalaisten suosikkeja. Lauantaina Pärmäkoski liittyi myös niiden naisten joukkoon, jotka ovat voittaneet kotiyleisön edessä hiihdon MM-mitalin. Lista alkaa vuodesta 1958 ja Siiri Rantasesta. Siihen kuuluu muun muassa vuoden 1989 kisojen kaksinkertainen kultamitalisti Marjo Matikainen.

 Lahden tori täyttyi lauantai-iltana yleisöstä, kun Suomi sai ensimmäisen mitalinsa näissä kisoissa. © Jussi Heittunen

Usko ei horjunut

Viime lauantaina Lahdessa huipentui myös yhteistyö, joka sai alkunsa vuonna 2003, kun hiihtovalmentaja Matti Haavisto sai valmennettavakseen nuoren lupauksen, Kristan. Tämä oli juuri täyttämässä 13 vuotta ja murrosikä alkoi painaa päälle.

Haaviston mukaan hän ei ole joutunut kokemaan kiukuttelua tai muita oikkuja päämäärätietoiselta valmennettavaltaan. Ei silloin eikä myöhemminkään.

”Hän ei varmasti myönnä sitä”, Pärmäkoski naurahtaa.

”Matti on näinä vuosina saanut kokea kaikki tunteeni.”

Kaksikko on uskonut yhteistyöhön kaiken aikaa, vaikka Pärmäkoskea on jopa kehotettu harkitsemaan valmentajan vaihtamista. Hän ei kuitenkaan ole edes harkinnut asiaa.

Haaviston mukaan usko menestykseen ei ole horjunut pettymystenkään hetkinä tai muina vaikeina aikoina. Epäonnistumisten syyt ovat aina olleet tiedossa.

”Kyllä se oli tyhjä hetki sisällä, kun näin miten Krista tuli loppusuoralle ja mitali oli varma. Tämä on valtavan hieno palkinto hänelle ja meille kaikille hänen tukijoukoissaan.”

Se on helppo uskoa.

Eturivin kannustajat pääsivät paiskaamaan kättä hopeamitalistin kanssa.   © Jussi Heittunen

Menestymisen nälkä

Maaliviivan jälkeen, kaikkien onnitteljoiden keskellä Krista Pärmäkoskella oli lauantaina yksi tulevaisuuteen liittyvä ajatus mielessään. Sen kuuli ensimmäisenä hänen isänsä halatessaan tytärtään.

”Kun onnittelin ja halasin Kristaa, hän sanoi, että vielä jäi vähän hampaankoloon.”

Isä on luottavainen ajatellessaan tyttärensä uran tulevaisuutta.

”Nyt on peikko pudonnut selästä pois. Monta vuotta tätä on yritetty, ja lopulta kotikisoissa helpotti.”

MM- ja olympiamitaleita on päämäärätietoiselle hiihtäjälle tulevina vuosina tarjolla vielä paljon.

”Lauantaina sanoin, että se oli elämäni tärkein päivä. Nyt tärkein päiväni on huomenna”, Pärmäkoski totesi maanantaina.

Ja tämän viikon jälkeen, Lahden MM-kisojen päätyttyä, hänen tähtäimessään onkin jo ensi vuosi. Silloin Krista Pärmäkosken ehdoton tavoite on olympiakulta.

X