Kun olohuoneesta näkyy Norjaan - Näin elelee Suomen pohjoisin asukas valtakunnan huipulla

Rainer Leskinen ei alun perin ostanut tonttia Tenojoen rannalta siksi, että voisi leuhkia olevansa Suomen pohjoisin asukas. Hän etsi vielä tontin ostamisen jälkeenkin valmista taloa jostain päin jokivartta, ettei tarvitsisi itse rakentaa.

Kun sitä ei löytynyt, Leskinen alkoi suunnitella rakentamista tontilleen. Silloin hänelle selvisi, että talosta tulisi valtakunnan pohjoisin, jos jokirantaan hankkisi täyttömaata.

”Ostin tähän sitten Destialta toisen tontin päälle.”

Rainer Leskisen parvekkeelta avautuu upea näkymä Tenojoelle. © Tommi Tuomi/Otavamedia

© Tommi Tuomi/Otavamedia

© Tommi Tuomi/Otavamedia

© Tommi Tuomi/Otavamedia

© Tommi Tuomi/Otavamedia

Ruska on upea, mutta parasta on talvi

Suomen pohjoisin talo nousi Tenon varteen 12 vuotta sitten. Alun perin Kiihtelysvaarassa syntynyt Leskinen asuu Nuorgamissa vakituisesti. Matkaa naisystävän luo Raumalle kertyy melkoisesti, samoin kuin Kankaanpäähän, jossa toimii Leskisen perustama yritys Soft Diamond.

Polyuretaanielastomeerejä valmistavan yrityksen Leskinen on tosin jo lahjoittanut lähes kokonaan lapsilleen, ja sitä johtaa nykyään hänen tyttärensä.

Etelän ja pohjoisen väliä Leskinen köröttelee matkailuautollaan, rauhallista kahdeksankympin matkavauhtia. Kiirettä ei 75-vuotiaalla eläkeläismiehellä ole, ja jos alkaa väsyttää, voi aina uinahtaa hetken tienposkessa.

Tänä syksynä Lapissa on valtavan hieno ruska, ja Leskisen olohuoneesta avautuu Tenolle ja Norjaan huikea näkymä. Parasta pohjoisessa on kuitenkin talvi.

Vanhaa jalasmökkiään Rainer Leskinen ei enää käytä pilkkireissuilla, mutta on siellä joskus yövyttykin. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Moottorikelkka odottaa talvea autotallissa. Kalastustarvikkeita Rainer Leskisellä on vähän joka nurkassa. Tommi Tuomi/Otavamedia

”Rautupilkki on kivaa ja moottorikelkalla pääsee lähtemään pihasta.”

Lohenkalastus on jäänyt pohjoiseen muuttamisen jälkeen vähemmälle, vaikka se on se juttu, joka Leskisen aikoinaan Lapin reissuille houkutteli.

Norjan puolella on isommat kalat

Rainer Leskinen alkoi kulkea pohjoisessa 1970-luvulla. Nuorgamissa hän kävi ensi kerran 1975. Kovimpina kalakesinään hän vietti Tenojoella 18 tuntia vuorokaudessa, monta viikkoa kerrallaan. Isoin saalis on 21,5-kiloinen kojamo eli uroslohi, jonka hän nosti Tenosta 2002.

Isoimman lohensa, 21,5-kiloisen kojamon, Rainer sai Tenolta 2002. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Tänä vuonna hän kalasti lohta vain kesäkuun ensimmäisen viikon. Mielenkiinto on hiipunut pikkuhiljaa sen jälkeen, kun Leskinen muutti vakituisesti rajajoen rantaan.

Sen sijaan rautupilkki erityisesti Norjan järvillä kiinnostaa yhä.

”Mutta nythän se on mennyt hankalaksi, kun ne muuttelivat sääntöjä.”

Aiemmin ikämiehet eivät tarvinneet rautupilkkiin mitään lupaa, mutta sittemmin ulkopaikkakuntalaisten kalastuslupia Norjan rautujärviin on rajoitettu. Se harmittaa Leskistä, sillä rajan toisella puolella kalat ovat hänen mukaansa isompia.

Nuorempana Leskinen saattoi pilkkireissulla yöpyä teltassa tai kelkalla vedettävässä jalasmökissä. Vanhemmiten sitä hiihtelee mieluummin vaikka matkailuautoon yöksi.

Leskisellä on kolme lasta ja viisi lastenlasta, joista pienimmät ovat vielä alakoululaisia. Kalakaveria ei jälkikasvusta ole kuitenkaan siunaantunut.

”Minä töppäsin silloin nuorempana, kun lapset olis tulleet mukaan. Minähän en tietenkään ottanut, kun se häiritsi kalastamista. Ja kun lapset joskus tuli ja alkoi kohta vinkua pois, niin minä en lähtenyt, ja ne kyrsiintyi koko hommaan. Minua on se jonkin verran kaduttanut, että en osannut.”

Isäntänsä silmäterä, portugalinvesikoira Lulu on Suomen pohjoisin koira. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Isoon taloon mahtuvat mies, koira ja härvelit

Enimmäkseen Rainer Leskinen elelee maan pohjoisimmassa talossa seuranaan vain nelivuotias portugalinvesikoira Lulu. Tilaa riittää ruhtinaallisesti siitä huolimatta, että vähän joka nurkassa näkyy kalastuskamppeita.

Leskisellä on myös kaikenlaisia härveleitä matalalla taajuudella värähtelevästä sängystä nelivetomönkijään.

Lulun kanssa kahden Leskinen vietti juhannuksena 75-vuotispäivänsä. Sitä ei juhlistettu mitenkään.

”Siinä ei ole mitään hyvää, että tulee vanhaksi. Ei mitään.”

Toistaiseksi terveys on sallinut yksin asumisen kaukana pohjoisessa, mutta Leskinen on jo alkanut katsella itselleen sopivaa seuraavaa sijoituspaikkaa etelästä, meren tai ison järven rannalta.

”Ois lyhyempi matka pennuilla käydä kattomassa, koska rupee lihat pilaantumaan.”

Nelivetomönkijällä ajelun jälkeen voi lepuuttaa lihaksiaan hierovassa tuolissa. Tommi Tuomi/Otavamedia